NÄkyykö ihmisestä päällepäin, että kärsii jostain mt- ongelmasta?

Vierailija kirjoitti:

Otetaan nyt esimerkiksi oma työpaikkasi. Kuinka monella siellä olisi jotenkin näkyvästi mt- ongelmia? Entä mikä olisi oikea totuus, jota ei päällepäin huomaakaan?

Blogien tekijöissä ainakin suurella osalla vahvasti narsismi esillä.

Joskus näkyy, useimmiten ei. Oikein paha, nuorena alkanut ja pitkäaikainen mielenterveysongelma johtaa syrjäytymiseen ja pienituloisuuteen. Sen voi kyllä päältäpäin erottaa. Sen sijaan esim. keskivaikeaa masennusta ei voi päältäpäin nähdä.

Ei välttämättä. Jos on jotain masennusta tai ahdistusta, paniikkihäiriötä, OCD tms., ei se useinkaan näy ulkonäössä, jos jaksaa pitää huolen hygieniastaan eikä käyttäydy poikkeavasti tai "kohtaus"  ei ole päällä. Jos on jotain ns. vakavampaa ongelmaa, vahva lääkitys tai lisäksi päihdeongelmaa, sellainen näkyy helpommin ulkonäössä ja käytöksessä.

Tätä oon itsekin miettinyt, että kuinka helposti muut huomaavat esim. Paniikkihäiriöni?

Varmaan monikin voi näkyä (esim. pakko-oireet, syömishäiriöt, harhaisuus), mutta monesti ne samat jäävät ulkopuolisten silmiltä piiloon ja monet mt-ongelmat taas piiloutuvat kokonaan. En lähtisi arvailemaan kenenkään työkaverin mielenterveydestä ellei itse niistä kerro.

Kyllä se näkyy. Kaulassa on palestiina- tai ruusuhuivi, kädessä soijalatte ja alla jopo.

Jos jotain näkyy niin lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset kuten esim pakkoliikkeet ja ilmeettömyys.

Samasta ongelmasta kärsinyt saattaa huomata helpommin. Mt-ongelmiahan monesti yritetään piilotella niihin liittyvän stigman takia. Jos on itse kärsinyt samasta, tunnistaa ehkä niistä pienistä merkeistä, joihin muut eivät kiinnitä mitään huomiota.

Kaikillahan meillä on omat ristimme kannettavana ja jokaisella omat erikoisuutensa. Itse en edes vaivaudu miettimään, keillä kaikilla saattaisi olla mt-ongelma, jollei sitten tilanne ole sellainen, johon on pakko puuttua jollain tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan nyt esimerkiksi oma työpaikkasi. Kuinka monella siellä olisi jotenkin näkyvästi mt- ongelmia? Entä mikä olisi oikea totuus, jota ei päällepäin huomaakaan?

Blogien tekijöissä ainakin suurella osalla vahvasti narsismi esillä.

Useimmilla julkkiksilla on pohjalla jokin mielenterveyshäiriö.

Näistä voisi tehdä pitkän listan. Väestöstä puolet ei joudu jossain vaiheessa "lataamolle" kuten näistä seiskajulkkiksista näyttää joutuvan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se näkyy. Kaulassa on palestiina- tai ruusuhuivi, kädessä soijalatte ja alla jopo.

Reps :D

Riippuu täysin mt-ongelman laadusta, näkyykö se ulospäin. Lievä ja keskivaikea masennus, paniikkihäiriö ja oireettomassa vaiheessa oleva kaksisuuntainen mielalahäiriö ovat esimerkiksi sellaisia, jotka eivät millään lailla näy päälle päin. Kroonistunut skitsofrenia, psykoottisuus sekä maaninen vaihe kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä näkyvät taas hyvinkin selkeästi ihmisen käytöksessä ja olemuksessa. Lisäksi joillain voi myös vahva lääkitys, heikko hygienia tai vakava päihdeongelma vaikuttaa siihen, että ongelmat näkyvät helpommin ulospäin.

Et maininnut koskeeko kysymyksesi itseäsi, vai jotakuta toista henkilöä.

Mutta itse ainakin ajattelen asiasta näin.

Yleensä mitkään mt-ongelmat eivät näy mitenkään erityisen silmiinpistävästi. 

Mutta jos on vaikka paniikkihäiriö, tai jännittää sosiaalisia tilanteita, niin kyllä se voi hieman näkyä, ainakin silmien mustuaisten laajentumisena. Tai kasvoille lehahtaa punaa, tai olemus on muutoin jännittynyt,

Mutta tässä yleensä pätee se sääntö. Jos sinä alat tarkkailla itseäsi ja miettiä, näkyykö sinusta itsestäsi ulospäin sairautesi, tai vaivasi, ja alat pälyillä muita epäluuloisesti ja pelonsekaisin tuntein, niin sitten se takuulla vasta alkaakin näkyä. 

Parasta kun keskittyy siihen, mitä on tekemässä. Eikä niihin asioihin, jotka stressaa, tai huolettaa.

Siis älä suotta mieti mokomia. Ole rentona vaan. Ja oma itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain näkyy niin lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset kuten esim pakkoliikkeet ja ilmeettömyys.

Akatisia on tyypillisesti lääkkeiden aiheuttamaa ja vaikeasti masentuneella tuppaa olla vahakasvot.

Minulla saattavat näkyä, mutta tuskinpa kukaan minua vahtii niin tarkkaan. En käy sosiaalisten tilanteiden pelkoni vuoksi koskaan syömässä koulussa. Välttelen onnistuneesti ryhmätöitä, keskusteluja ja esitelmiä. Istun vaan yksin muiden puhuessa ryhmissä. Minulla on myös valikoivaa puhumattomuutta, siitä pelkoni kai johtuu. Haluaisin vain kuunnella ja seurata muita, itse en mielelläni ääntäni käytä.

Pakko-oireinen häiriö ei oikeastaan näy käytöksessäni julkisilla paikoilla. Niistän usein nenän tietyissä kohdissa koulumatkani varrella. Silloin en jos ei ole tarvetta. Koulussa asettelen tavarat pulpetille aina samanlaiseen järjestykseen. 

Se varmaan herättää huomiota kun en oikein katso vastaantulijoita silmiin.

Yleensä ei näy. Esimerkiksi ulkonäöstä tai työnkuvasta ei voi päätellä mitään vaikka olisi hyvinkin erikoista tai nuhjuista.  Samoin erikoiset tavat, käytös ja kommunikaatiotyyli menevät hyvinkin pitkään yksilöllisyyden piikkiin, tai sitten voi olla että henkilölle on juuri sattunut jotain ja hän reagoi siihen mutta normaaleissa rajoissa. 

Sivuvaikutuksia aiheuttavat monet muutkin lääkkeet kuin ne mitä mt-ongelmiin määrätään, yleensä mitä vakavampi sairaus, sitä enemmän lääkkeelle sallitaan sivuvaikutuksia. Esimerkiksi Parkinson, MS-tauti, hormonitasapainoon vaikuttavat lääkkeet kuten hormonikorvaushoito ja kilpirauhaslääkkeet voivat aiheuttaa samantyyppisiä sivuvaikutuksia kuin psyykenlääkkeet.

Syrjäytymiseenkin voi ajaa mikä tahansa vakava sairastuminen, ei vain mt-ongelmat. Minullakin on kaveri jolla on pahoja toimeentulovaikeuksia koska hän loukkasi toistuvasti kätensä ja joutui homehtumaan leikkausjonossa ja sitten tappelemaan kuntoutuksesta.

Nykyään tuntuu että ihmiset kyttäävät mt-ongelmien merkkejä oikein innolla ja keittiödiagnoosi napsahtaa pienestäkin erikoisuudesta. Se kertoo lähinnä kyttääjistä itsestään. Miksi on niin tärkeä tietää, onko vastaantulijalla mt-ongelma vai ei? 

Vierailija kirjoitti:

Tätä oon itsekin miettinyt, että kuinka helposti muut huomaavat esim. Paniikkihäiriöni?

Luultavasti kukaan ei huomaa mitään. Mutta ihminen joka saa paniikkikohtauksen niin kokee kaikkien muiden huomaavan sen.

No ihmettelin kun uusi tuttavuus hölötti koko elämänstoorinsa heti ensitapaamisella. Oli muutenkin vain itsensä ympärillä, tunsi kuulemma todella hyvin eri julkkiksia ja kertoi olevansa varakas, paljon bisneksiä meneillään Suomessa ja ulkomailla. Värjäilee hiuksiaan ja kynsiään jatkuvasti. Vähättelee muita, raivostuu dramaattisesti kuin pikkulapsi, haukkuu ja kadehtii. Vika on aina muissa: pahassa pomossa, ilkeissä kavereissa.

Kun seuravan kerran tapasin, henkilö oli kuin maansa myönyt, hiukset laittamatta ja hartiat köyryssä. Hiljainen. Kuin eri ihminen mutta diagnoosi selvä:

maanis-depressiivinen sekä epävakaa pers.häiriö. Kuulemma käy terapiassa.

Eli vastaus: kyllä jotkut mt-häiriöt näkyvät päälle päin aika selvästi.

Ei näy. Sitä ei voi mistään tietää kuka kärsii vaikkapa paniikkihäiriöstä ja kuka ei. Vahvojen lääkkeiden syöminen saattaa pidemmän päälle alkaa näkymään olemuksesta mutta varsinainen mt-sairaus ei.

Keskustelun aikana voi huomata mielenterveysongelman.

Minulla oli fiksu työkaveri, joka oli seonnut. Hän meni istumaan esimiehen huoneeseen, kun esimies oli palavereissa ja esiintyi esimiehenä. Hän oli aiemmin ollut esimies. Hän kirjoitti keltalapuille muistiin, mistä ihmiset hänen ympärillään puhuivat. Surullinen tilanne. Tutustuin häneen vasta siinä vaiheessa, kun hän oli jo sairastunut ja juttelin hänen kanssaan usein mm. matkustamisesta, koska me kumpikin pidimme matkustamisesta. Hänet irtisanottiin yt-neuvotteluissa. 

Tätini sairastui eläkeläisenä. Hän on bipolaarinen ja hänen käytöksensä maanisena oli erittäin vaikeaa muille ihmisille hänen kerskailunsa, seksijuttujensa, järjettömän tuhlaamisensa jne. vuoksi. Ikävä kyllä hän ei ymmärrä olevansa sairas ja kieltäytyy hoidosta. Hänen sisarensakin on psyykkisesti sairas. Heidän sisarensa eli äitini on ainakin vielä henkisesti terve, mutta mt-ongelmaisten sukulaisten vuoksi oma tulevaisuus hirvittää

Itse oon saanu monenlaisii paniikki-ahdistus ja sekokohtauksia julkisilla paikoilla. Ja jos paha masennusvaihe niin käveleekin lysyssä ja katsoo maahan. Muullloin ihan normaalilta näytän monien mt-ongelmieni kanssa.

Käy keravalla niin huomaat.