Te joilla vain yksi lapsi, onko kaduttanut jälkeenpäin, ettei tullut tehtyä useampaa lasta?

Ei. Kaduttaa sen ainoankin tekeminen.

Ei. Lapsella astma, hoitotasopainon löytäminen hankalaa ja flunssat yhtä stressiä! Ei kiitos enää toista jolla mahdollisesti sama.

Sain ekan lapsen 21-vuotiaana ja ajattelin,että toinen ehkä joskus jos on sopiva tilanne ja mies tms. 27-vuotiaasta olen ollut hedelmätön. Tarkoitan että huom aina yksilapsisuus ei ole valinta. Mutta ei kaduta että en tehnyt toista lasta jonkun kenen tahansa kanssa,mulla oli täysi syy odottaa toista tilaisuutta, sitä ei sit vaan tullut.

Ollaan entinen yksilapsinen perhe. Enemmän kaduttaa toisen lapsen tekeminen, yhden kanssa oli niin helppoa.

Ei vielä kaduta. Luulen kyllä että lopullinen tili on mahdollista tehdä vasta kun lapsi on aikuinen.

Ei kaduta. Lapsi täyttää 16, minä 38. Sairastuin itse 26- ja 30-vuotiaana, en olisi jaksanut yhtään enempää.

Kaduttaa. Silloin ainokaisen ollessa taapero arvotin helpon elämän ja vauvavuodesta parantuneet yöunet korkeammalle, ajateltiin että ei vielä toista lasta, nautitaan tästä 'helppoudesta' vielä eikä aloiteta vielä alusta. Toista ei sitten vuosien päästä tullutkaan.

Ei kertaakaan.

Yhden lapsen kanssa on mukavaa tehdä kaikkea. Rahatkin riittää paremmin. Jos hoitajaa tarvitaan, sekin on helpompi saada kun on vain yksi lapsi (puhun nyt lähipiirin antamasta hoitoavusta). Lapsi jos sairastuu, se on nopeasti ohi eikä tarvitse olla töistä pois viikkotolkulla.

Mä tiedän, että tulen katumaan. Olin 36 kun sain esikoisen. Olisin halunnut toisen.. mies myös.. mutta mutta.. alkoi tämä taantuma tuntumaan meidän perheessä.. ja vähän tiukkaa välillä on ollut, kun tulevaisuus työmarkkinoilla on epävakaata, niin ei olla yks.kert uskallettu. Molemmat on yt neukkareissa kertaalleen kenkää saanut. Ja uudet duunit ovat olleet edellisiä huomattavasti huonopalkkaisempia, ja itse työnä vaativampia. No, nyt olen 40v ja edelleen epävakaat työnäkymät, joten ei sitten enää uskalla riskeerata. Tai sitten on vaan kylmästi heittäydyttävä yhteiskunnam elätiksi, ja sanottava vitut!

Up

Ainoa on neljävuotias, eikä kyllä kaduta. Toiseen lapseen olisi ollut tilaisuus, kun ehkäisy petti vuosi sitten. Teimme abortin, sillä toinen lapsi tuntui kaikella tavalla väärältä ratkaisulta meidän perheeseemme. Yhden kanssa on mukavaa ja helppoa. Tiedostan, ettei minusta olisi useamman äidiksi. Tottakai "joudun" leikkimään ja puuhaamaan lapsen kanssa nyt ehkä enemmän kuin silloin, jos heitä olisi kaksi. Mutta tykkään olla lapsen kanssa ja meillä on pääsääntöisesti kivaa yhdessä. Lisäksi on kyllä todellinen elämää helpottava tekijä, kun ei ole taloudellisia huolia. Useamman lapsen kanssa niitä varmasti olisi, eikä ravintoillalliset, matkustaminen tai lapsen suzukikoulu ja voimistelu olisi meidän palkoilla mahdollista kahdelle lapselle. Näin on hyvä ja saamme vielä rahaa säästöönkin. En keksi yhtään syytä katua. Meidän perhe on täydellinen tällaisena. 

En saanut enempää, joten en kadu, mutta nyt harmittaa, kun tytär täyttää jo 36 vuotta eikä lapsenlapsista ole tietoakaan. Hän kun ei ole edes yrittänyt saada lasta ja aika vaikeaahan on tuon ikäisenä enää sitoutuakaan mieheen. 

Sain ainokaiseni 25 vuotiaana ja toista yritimme toiveissa, että josko joskun pääsisi isovanhemmaksikin. Suosittelen siis, että yritätte ainakin sitä toista lasta, jos toivotte lapsenlapsia!

Lapset ovat 10, 3 ja 1 ja usein mietitty,että olisi kaduttanut todella paljon jos ei olisi näitä kolmea. Esikoinen aloitti koulun keskimmäisen syntyessä ja on sanonut, ettei osaa kuvitella aikaa ilman sisaruksia ja oli jo luullut ettei ikinä saa siskoa tai veljeä.Perhe säilyy läpi elämän ja lapsilla ei ole lainkaan serkkuja eikä tätejä tai setiä.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat 10, 3 ja 1 ja usein mietitty,että olisi kaduttanut todella paljon jos ei olisi näitä kolmea. Esikoinen aloitti koulun keskimmäisen syntyessä ja on sanonut, ettei osaa kuvitella aikaa ilman sisaruksia ja oli jo luullut ettei ikinä saa siskoa tai veljeä.Perhe säilyy läpi elämän ja lapsilla ei ole lainkaan serkkuja eikä tätejä tai setiä.

Olet aika väärässä ketjussa?

Vierailija kirjoitti:

En saanut enempää, joten en kadu, mutta nyt harmittaa, kun tytär täyttää jo 36 vuotta eikä lapsenlapsista ole tietoakaan. Hän kun ei ole edes yrittänyt saada lasta ja aika vaikeaahan on tuon ikäisenä enää sitoutuakaan mieheen. 

Sain ainokaiseni 25 vuotiaana ja toista yritimme toiveissa, että josko joskun pääsisi isovanhemmaksikin. Suosittelen siis, että yritätte ainakin sitä toista lasta, jos toivotte lapsenlapsia!

Olen pian 29-vuotias. Minun on hirveän vaikea haaveilla isovanhemmuudesta, kun omakin lapsi on vielä pieni. Luultavasti siinä vaiheessa, kun hän on aikuinen, ei tähän maailmaan kannata paljoa lapsia tehdä. Luulisin, ettei minua harmita, jos lapsi ei saa/tee omia lapsia. Pääasia on, että hän on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. 

Oletteko saaneet synnytysorgasmeja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut enempää, joten en kadu, mutta nyt harmittaa, kun tytär täyttää jo 36 vuotta eikä lapsenlapsista ole tietoakaan. Hän kun ei ole edes yrittänyt saada lasta ja aika vaikeaahan on tuon ikäisenä enää sitoutuakaan mieheen. 

Sain ainokaiseni 25 vuotiaana ja toista yritimme toiveissa, että josko joskun pääsisi isovanhemmaksikin. Suosittelen siis, että yritätte ainakin sitä toista lasta, jos toivotte lapsenlapsia!

Olen pian 29-vuotias. Minun on hirveän vaikea haaveilla isovanhemmuudesta, kun omakin lapsi on vielä pieni. Luultavasti siinä vaiheessa, kun hän on aikuinen, ei tähän maailmaan kannata paljoa lapsia tehdä. Luulisin, ettei minua harmita, jos lapsi ei saa/tee omia lapsia. Pääasia on, että hän on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. 

Olen 30-vuotias enkä myöskään ole isovanhemmuudesta haaveillut. Mistäs tiedän oonko edes elossa silloin, kun lapseni ehkä lisääntyy? En ainakaan toivo että hän saisi lasta vielä parikymppisenä, koska silloin mulla on vihdoin tilaisuus enemmän "omaan elämään" enkä haluaisi olla paljon lapsenvahtina.

Ei, emme saaneet toista vaikka olisimme halunneet. ( munasolut loppu ) 35v jo ei ihan yleistä mutta voi kuulemma olla jo alle kolmekymppisiä naisia joilla sama ongelma.

Ja vain harvat suostuu hoitoihin lahjoitetuilla munasoluilla jos on jo yksi oma lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut enempää, joten en kadu, mutta nyt harmittaa, kun tytär täyttää jo 36 vuotta eikä lapsenlapsista ole tietoakaan. Hän kun ei ole edes yrittänyt saada lasta ja aika vaikeaahan on tuon ikäisenä enää sitoutuakaan mieheen. 

Sain ainokaiseni 25 vuotiaana ja toista yritimme toiveissa, että josko joskun pääsisi isovanhemmaksikin. Suosittelen siis, että yritätte ainakin sitä toista lasta, jos toivotte lapsenlapsia!

Olen pian 29-vuotias. Minun on hirveän vaikea haaveilla isovanhemmuudesta, kun omakin lapsi on vielä pieni. Luultavasti siinä vaiheessa, kun hän on aikuinen, ei tähän maailmaan kannata paljoa lapsia tehdä. Luulisin, ettei minua harmita, jos lapsi ei saa/tee omia lapsia. Pääasia on, että hän on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. 

Olen 30-vuotias enkä myöskään ole isovanhemmuudesta haaveillut. Mistäs tiedän oonko edes elossa silloin, kun lapseni ehkä lisääntyy? En ainakaan toivo että hän saisi lasta vielä parikymppisenä, koska silloin mulla on vihdoin tilaisuus enemmän "omaan elämään" enkä haluaisi olla paljon lapsenvahtina.

Enpä osaa minäkään kuvitella mummuhaaveita. Ehkä ne tulevat myöhemmin jos ovat tullakseen?

6 (vielä 37 ja 15)

Saimme esikoisen kolmikymppisinä, ja enempää ei sitten tullut. Kyllä yksikin hyvin riittää, vaikka se onkin meille joskus vinoillut siitä miksei olla "laiskuuttamme" tehty hänelle kaveria. Olisi mukavaa saada joskus ainakin yksi lapsenlapsi, mutta jos näin ei käy, olen ihan ok senkin asian kanssa.