Au pairin huomioita: Naurettava brittitapa kysyä pikkulapsilta mitä he haluaisivat syödä ja maanitella syömään!

En ymmärrä miksi osa ihmisistä kuvittelee, että on jotenkin oikeampaa, parempaa, hienompaa, fiksumpaa toimia kuin diktaattori ja tehdä ruokailusta sekä ruuasta lapselle mahdollisimman epämiellyttävä kokemus. Ihan kuin sillä saavutettaisiin jotain hyviä seurauksia. Ei pidä takertua yhteen "inhokkiruokaan" ja tehdä asiasta hirveää haloota. Maailma ei kaadu siihen, vaikka et edes aikuisena söisi jokaista olemassa olevaa ruokaa. En tarkoita, että olisi hyvä antaa lapsen joka päivä päättää mitä syödään. Todennäköisesti suhtautuminen ruokaan on kuitenkin terveempää ja kokemus miellyttävämpi ylipäätään, jos lapsi on saanut osallistua ruuan suunnitteluun ja tuntee, että hänenkin mielipiteellä on merkitys. Tietysti on tärkeää oppia, että joskus päätöksentekoon ei saa osallistua ollenkaan ja silloinkin on syötävä vaikka ruoka ei kovin hyvältä itsestä maistuisikaan. Kultainen keskitie kunniaan tämänkin aiheen kohdalla.

Minulla taas oli erilainen kokemus ollessani au pair. Lapset söivät kyllä mitä vain ruokaa vaikka ei erikseen mielipiteitä kysytty, söivät kaikki pinaattipitsasta spaghettiin ja kastikkeeseen.

Koululounaat jäivät syömättä kyllä. Toisella oli kolmioleipiä ja toisella keittoja, lisänä keksiä ja mehut. Keksit ja mehut meni, mutta pääruoka jäi.

Näin oli myös muilla alueen perheillä ja keskiluokkainen perhe kyseessä.

Jaa, minä olen pitänyt ihan normaalina toimintana sitä että lapsiltakin kysellään ruokatoiveita. Kysyn myöskin mieheltä toiveita, miksi en sitten lapsiltakin.