Au pairin huomioita: Naurettava brittitapa kysyä pikkulapsilta mitä he haluaisivat syödä ja maanitella syömään!
Työskentelen yläluokkaisessa brittiperheessä ja joka jumalan aterialla vanhemmat pyrkivät miellyttämään lapsia?! Jopa kaksivuotiaalta kysytään mitä tämä haluaisi päivälliseksi! Sekä nelivuotias päättää pastan muodon. Spagetti/penne/jne. Ja kun valmistustapa on väärä,vanhemmat aloittavat alusta! Mielestäni suomalainen "syö vanhempien valitsema eteen asetettu ruoka tai ole nälässä" -lähestymistapa on paljon parempi. Lapset ovat täysin lellittyjä ja huonokäytöksisiä sillä rajoja ei ole asetettu vanhempien toimesta. Havaintoni ei ulotu tähän yhteen perheeseen vaan koko yhteisö täällä tuntuu olevan samankaltaisia mitä muilta au paireilta olen kuullut ja perheen lähipiiriä seurannut. Tapa ei myöskään ole vain yläluokkainen sillä sama tapahtui keskiluokkaisessa etnisesti toisenlaisessa perheessä jossa työakentelin aiemmin. Tästä johtuen yleistin asian brittitavaksi. No, eipä siinä mitään... Työmoraalini on että jokainen tavallaan ja perheen kulttuuria kunnioitetaan...
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule kyllä noita on Suomikin täynnä.
Juuri noin on yleisesti suomessakin. Eletään lasten ehdoilla ja kysytään mitä lapset haluaa syödä. Ennen syötiin sitä mitä äiti laittoi ja eikä tullut mieleenkään valittaa ja/tai vaatia lapsena tiettyä ruokaa, puhumattakaan että äiti olisi kysynyt mitä ruokaa laitetaan. Koulussa syötiin kans kaikkea mitä oli tarjolla.
Toisaalta brittilapset jota oon lontoossa nähnyt on ihanan kohteliaita. Kiittävät ja pyytävät anteeksi
Niillä ei ole neuvolaa, niinkuin ei muissakaan maissa paitsi Suomessa. Kukaan ei kerro niille kuinka lapsia hoidetaan. Siksi mm. eivät osaa pukea lapsiaan ulos
Siis ihan täällä Suomessakin näkee jatkuvasti marketeissa suomalaisia kaverivanhempia, jotka työntävät kakaraansa kärryssä ja kyselevät mielevinä, että mitä arvon sikiö suvaitsisi tänään dumpata ruokaluukustaan sisään.
Olen samaa mieltä tuosta maanittelusta. Itsekin siis yläluokan brittiperheessä aupparina. Mutta ruuan piti olla ehdottoman organic ja jo tuohon aikaan oli lapsille paljon kaikki luomu snacksejä ja muuta.
Kyllä mä saatan hyvinkin kysyä lapselta kaupassa mitä ruokaa tehtäisiin viikolla, ihan samallalailla kun kysyn mieheltä että onko toivomuksia. En ymmärrä mitä väärää tässä on? Kaikkia aterioita lapsi ei toki päätä ja jos ei syö sitä mitä on tarjolla, ei syö sitten mitään. Lapsilta tulee joskus hyviä ideoita mitä ei ole tehtykkään pitkään aikaan.
Meillä lapset saavat kaupassa osallistua ostoksiin ja ateriasuunnitteluun. Kumpikin saa päättää ainakin yhden aterian viikossa sekä valita kasvikset/hedelmät muutamasta vaihtoehdosta.
Pääsääntöisesti oikein mukavia ja rauhallisia kakruja, karkkihyllyllä eivät edes pysähdy. Että kihiskää mammat kiukussanne.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan täällä Suomessakin näkee jatkuvasti marketeissa suomalaisia kaverivanhempia, jotka työntävät kakaraansa kärryssä ja kyselevät mielevinä, että mitä arvon sikiö suvaitsisi tänään dumpata ruokaluukustaan sisään.
Ei liity syömiseen mutta odotin kerran bussia kun pysäkille tuli äiti joka alkoi lässyttämään lapselleen että "mennäänkö bussilla?", lapsi ei halunnut ja alkoi kiukuttelemaan, äiti jatkoi lässytystä "no ei sitten mennä" ja lähtivät pysäkiltä. Tietty hyvä ettei tuonut raivoajaa bussiin mutta noilta kohtauksilta voisi välttyä jos tekisi alusta asti selväksi että ne on vanhemmat jotka määrää, lapsi ei sanele sääntöjä.
Joillain lapsilla syöminen on vaan vaikeaa. Meillä on kolme lasta ja yksi on semmoinen paastooja-kranttu ollut vauvasta. Lapsen ollessa 1-vuotias olin ihan rikki, kun söi niin nirsosti ja eli käytännössä maidolla ja perunalla. Nyt 6-vuotiaana syö paremmin, mutta edelleen kaikki uusi ja vieras aiheuttaa "en mä tykkää" -kommentin, maistamatta. Sitten maanittelet maistamaan, niin ottaa hippusen haarukan kärkeen ja naama vastenmielisenä haarukka koskee kieltä ja jo tekee tuomionsa, ettei tykkää. Vaikkei mitenkään ehdi edes maistaa oikeasti. Hänen kohdallaan on valitettavasti sorruttu siihen, että saa valita syömisiään ja maanitellaan syömään. Välillä kyllä komennetaankin. Nyt syöminen on parantunut, kun haluaa kasvaa isoksi ja syö siksi, että kasvaisi. Tosin parin päivän reipas syöminen läsähti siihen, kun ihmetteli, miksi on aina vaan näin pieni, vaikka syö reippaasti...
Omituista on, että päiväkodissa ja eskarissa syö kaikkea reippaasti ja tykkää myös niistä mössöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan täällä Suomessakin näkee jatkuvasti marketeissa suomalaisia kaverivanhempia, jotka työntävät kakaraansa kärryssä ja kyselevät mielevinä, että mitä arvon sikiö suvaitsisi tänään dumpata ruokaluukustaan sisään.
Ei liity syömiseen mutta odotin kerran bussia kun pysäkille tuli äiti joka alkoi lässyttämään lapselleen että "mennäänkö bussilla?", lapsi ei halunnut ja alkoi kiukuttelemaan, äiti jatkoi lässytystä "no ei sitten mennä" ja lähtivät pysäkiltä. Tietty hyvä ettei tuonut raivoajaa bussiin mutta noilta kohtauksilta voisi välttyä jos tekisi alusta asti selväksi että ne on vanhemmat jotka määrää, lapsi ei sanele sääntöjä.
Just eilen me varmaan aiheutettiin pahennusta, kun kysyin 3v:ltä, että mennäänkö bussilla, ja lapsen vastattua kieltävästi lähdettiin pois pysäkiltä.
Mun mielestäni on vaan hienoa, että 3 v jaksaa kävellä sen pari kilometriä vielä kotiinkin päin, ja mielelläni suon sen hänelle vapaapäivänä, kun ei ole kiire minnekään.
Ja se, että 4-vuotiaita terveitä mukuloita työnnetään rattailla ja annetaan tuttipullosta mehua! Pitivät minua jonakin DDR:n orjapiiskurivalmentajana, kun kävelytin kolmevuotiaat kaksoseni leikkipuistoon, ehkä 200 metriä suuntaansa matka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan täällä Suomessakin näkee jatkuvasti marketeissa suomalaisia kaverivanhempia, jotka työntävät kakaraansa kärryssä ja kyselevät mielevinä, että mitä arvon sikiö suvaitsisi tänään dumpata ruokaluukustaan sisään.
Ei liity syömiseen mutta odotin kerran bussia kun pysäkille tuli äiti joka alkoi lässyttämään lapselleen että "mennäänkö bussilla?", lapsi ei halunnut ja alkoi kiukuttelemaan, äiti jatkoi lässytystä "no ei sitten mennä" ja lähtivät pysäkiltä. Tietty hyvä ettei tuonut raivoajaa bussiin mutta noilta kohtauksilta voisi välttyä jos tekisi alusta asti selväksi että ne on vanhemmat jotka määrää, lapsi ei sanele sääntöjä.
Mun kollegani tuli usein myöhässä töihin, koska lapsi ei suostunut lopettamaan aamuleikkiä ajoissa. Sitten meille tuli uusi henkilöstöpäällikkö, äiti itsekin, joka oli kaiketi pitänyt puhuttelun aiheesta mitkä ovat kodin ongelmia, joista ei saa tulla työnantajan ongelmia... siihen loppuivat myöhästelyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan täällä Suomessakin näkee jatkuvasti marketeissa suomalaisia kaverivanhempia, jotka työntävät kakaraansa kärryssä ja kyselevät mielevinä, että mitä arvon sikiö suvaitsisi tänään dumpata ruokaluukustaan sisään.
Ei liity syömiseen mutta odotin kerran bussia kun pysäkille tuli äiti joka alkoi lässyttämään lapselleen että "mennäänkö bussilla?", lapsi ei halunnut ja alkoi kiukuttelemaan, äiti jatkoi lässytystä "no ei sitten mennä" ja lähtivät pysäkiltä. Tietty hyvä ettei tuonut raivoajaa bussiin mutta noilta kohtauksilta voisi välttyä jos tekisi alusta asti selväksi että ne on vanhemmat jotka määrää, lapsi ei sanele sääntöjä.
Just eilen me varmaan aiheutettiin pahennusta, kun kysyin 3v:ltä, että mennäänkö bussilla, ja lapsen vastattua kieltävästi lähdettiin pois pysäkiltä.
Mun mielestäni on vaan hienoa, että 3 v jaksaa kävellä sen pari kilometriä vielä kotiinkin päin, ja mielelläni suon sen hänelle vapaapäivänä, kun ei ole kiire minnekään.
Niin no tuliko se kieltävä vastaus raivokohtauksen kera ja sai sillä tahtonsa läpi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan täällä Suomessakin näkee jatkuvasti marketeissa suomalaisia kaverivanhempia, jotka työntävät kakaraansa kärryssä ja kyselevät mielevinä, että mitä arvon sikiö suvaitsisi tänään dumpata ruokaluukustaan sisään.
Ei liity syömiseen mutta odotin kerran bussia kun pysäkille tuli äiti joka alkoi lässyttämään lapselleen että "mennäänkö bussilla?", lapsi ei halunnut ja alkoi kiukuttelemaan, äiti jatkoi lässytystä "no ei sitten mennä" ja lähtivät pysäkiltä. Tietty hyvä ettei tuonut raivoajaa bussiin mutta noilta kohtauksilta voisi välttyä jos tekisi alusta asti selväksi että ne on vanhemmat jotka määrää, lapsi ei sanele sääntöjä.
Just eilen me varmaan aiheutettiin pahennusta, kun kysyin 3v:ltä, että mennäänkö bussilla, ja lapsen vastattua kieltävästi lähdettiin pois pysäkiltä.
Mun mielestäni on vaan hienoa, että 3 v jaksaa kävellä sen pari kilometriä vielä kotiinkin päin, ja mielelläni suon sen hänelle vapaapäivänä, kun ei ole kiire minnekään.
Niin no tuliko se kieltävä vastaus raivokohtauksen kera ja sai sillä tahtonsa läpi?
Miksi olisi raivonnut, kun sai tahtonsa kumminkin läpi?
Vierailija kirjoitti:
Joillain lapsilla syöminen on vaan vaikeaa. Meillä on kolme lasta ja yksi on semmoinen paastooja-kranttu ollut vauvasta. Lapsen ollessa 1-vuotias olin ihan rikki, kun söi niin nirsosti ja eli käytännössä maidolla ja perunalla. Nyt 6-vuotiaana syö paremmin, mutta edelleen kaikki uusi ja vieras aiheuttaa "en mä tykkää" -kommentin, maistamatta. Sitten maanittelet maistamaan, niin ottaa hippusen haarukan kärkeen ja naama vastenmielisenä haarukka koskee kieltä ja jo tekee tuomionsa, ettei tykkää. Vaikkei mitenkään ehdi edes maistaa oikeasti. Hänen kohdallaan on valitettavasti sorruttu siihen, että saa valita syömisiään ja maanitellaan syömään. Välillä kyllä komennetaankin. Nyt syöminen on parantunut, kun haluaa kasvaa isoksi ja syö siksi, että kasvaisi. Tosin parin päivän reipas syöminen läsähti siihen, kun ihmetteli, miksi on aina vaan näin pieni, vaikka syö reippaasti...
Omituista on, että päiväkodissa ja eskarissa syö kaikkea reippaasti ja tykkää myös niistä mössöistä.
Niin, meillä myös kuopus yritti tuota, hyi en tykkää. Ei onnistunut, maistaa piti oikea pala, sen enempää ei tarvinnut. Mikään nuppineulan pään kokoinen ei riitä maistiaiseksi. Harva ruoka on ollut joista ei tykkäisi. Pointti on että en anna nirsoilla, oltaisiin pulassa, jos olisin antanut. Inhokkeja en toki pakota syömään, mutta se maistaminen.
Ymmärrän jos mieliruokaa kysytään lapselta esimerkiksi ostoslistaa tehdessä mutta ei ruokaa kokata erikseen uudelleen jos se ei maistu.Se syödään mitä on tarjolla,tai ainakin maistetaan jokaista laatua.
Itsekin Aupairina ollut brittiperheessä ja siellä oltiin kyllä tarkkoja että lautanen syötiin tyhjäksi.Lapsi oli siis valikoiva syömisien suhteen ja oli tottunut tähän herkuttelu kulttuuriin.Kuivatut hedelmät ja luomu sipsit maistui mutta pääruoka ei.Joskus kävi sääliksi kun lapsi söi ruokaa itkua vääntäen.
Toisessa perheessä oli jotain aivan muuta sillä ruokailutavoista ei oltu kuultukaan.Hemmotellut lapset olivat todella valikoivia ruokailun kanssa,saattoivat yökötellä ruualle vaikka tein tavallista kotiruokaa.Lapset pysyivät pöydässä max10min.paikoillaan,jonka jälkeen hyppivät pöydillä ja sohvilla.Toinen lapsi saattoi soittaa äidilleen herkkutoiveita joita äiti toisi töiden jälkeen.Meni totaalisesti hermot ruokailun kanssa ja otin asian puheeksi perheen äidin kanssa mutta tajusin ettei heillä todellakaan oltu opetettu pöytätapoja ja lapset oli hemmoteltu piloille.
Ja se sipsien määrä..
Ruokana friteerattua kanaa ja perunoita (=sipsejä)
t. toinen myöskin au pairina työskennellyt