Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äiti kysyy 2-vuotiaalta: "mennäänkö toiseen kauppaan"
26.02.2017 |
Äsken lähistöllä äiti jutteli kovaan ääneen taaperon kanssa. Kysyi lapselta että mennäänkö toiseen kauppaan.Lapsi vastasi että ei. Siihen äiti että mennäänpäs. Selittäkää tämä logiikka?
Kommentit (30)
Ryhdy vanhemmaksi, sitten tiedät. Vanhempana voi olla niin väsynyt ettei ole enää aikaa analysoida jokaista sanamuotoa ja joskus voi myös sanoa väärin eikä niinkuin kasvatusoppaassa neuvottiin. Eikös ole kamalaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ei ole logiikkaa, varsinkin jos nukkunut huonosti. Ehkä hän "jutteli lämpimikseen". En lähtisi yksittäistä kysymystä arvioimaan, hölmöä.
Se äiti on ihan kypsä siihen kakaraansa, mielummin se jättäisi ipanan sinne ensimmäiseen kauppaan ja lähtisi itse toiseen. Helppo keissi!
Lipsahti suusta väärä sanamuoto?
Ei tosiaan kannata esittää kysymysmuodossa mitään mihin lapsi ei oikeasti saa vaikuttaa.
Lipsahteli joskus itseltäkin esim. mentäiskö jo nukkumaan, muutaman turhan taistelun jälkeen opin olemaan tarkempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan puheli jotain jutellakseen. Moni puhuu eläimillekin ja kyselee niiltä yhtä ja toista, jotkut koneillekin. Kyllä lapsi oppii, että nuo kysymykset ovat retorisia. Itseasiassa oppii nimenomaan ensin niin, että ymmärtää, että "lähdetäänkö kohta kotiin?" tai "mennäänkö toiseen kauppaan?" tarkoittaa, että kohta ollaan menossa kotiin tai toiseen kauppaan ja vasta myöhemmin ymmärtää, että periaatteessa ne ovat kysymyksiä.
Lapset eivät tule valmiiksi asennetulla kielipaketilla, vaan oppivat sanojen ja esineiden tai toiminnan syy-yhteyden kotona käytetyn kielen mukaan. Kun vanhempi kysyy vauvalta, että vaihdettaisiinko vaippa, lapsi oppii sen tarkoittavan, että vanhempi aikoo vaihtaa vaipan. Ei hän voi mistään tietää, että kyse on kysymyslauseesta.
On ihan naurettavaa siis tarttua muiden vanhempien käyttämiin sanamuotoihin ja tehdä niistä mitään johtopäätöksiä.
Kuulit yhden lauseen tuntemattoman äidin suusta ja päättelit, että siitä on syytä vetää syvempiäkin johtopäätöksiä? Kertoo enemmän susta kuin kyseisestä äidistä, sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä huomannut ruokakaupassa, että ihan pieneltä kysytään kaupassa, otetaanko tämä vai tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus pohdin asioita ääneen eli vaikuttaa siltä että kysyisin 1v lapseltani otetaanko Pirkkaa vai Rainbowta mutta oikeasti siis vaan puhun ääneen ja teen itse sen päätöksen. Eiköhän tätä harrasta suuri osa äideistä, tuo aloituksessa mainittu äiti myös.
Itsekin keskustelen lapsen kanssa (ja ohjaan) retorisilla kysymysmuodoilla, enkä valta-asemastani nauttien pakota lasta eri asioihin ilman selityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunhan puheli jotain jutellakseen. Moni puhuu eläimillekin ja kyselee niiltä yhtä ja toista, jotkut koneillekin. Kyllä lapsi oppii, että nuo kysymykset ovat retorisia. Itseasiassa oppii nimenomaan ensin niin, että ymmärtää, että "lähdetäänkö kohta kotiin?" tai "mennäänkö toiseen kauppaan?" tarkoittaa, että kohta ollaan menossa kotiin tai toiseen kauppaan ja vasta myöhemmin ymmärtää, että periaatteessa ne ovat kysymyksiä.
Lapset eivät tule valmiiksi asennetulla kielipaketilla, vaan oppivat sanojen ja esineiden tai toiminnan syy-yhteyden kotona käytetyn kielen mukaan. Kun vanhempi kysyy vauvalta, että vaihdettaisiinko vaippa, lapsi oppii sen tarkoittavan, että vanhempi aikoo vaihtaa vaipan. Ei hän voi mistään tietää, että kyse on kysymyslauseesta.
On ihan naurettavaa siis tarttua muiden vanhempien käyttämiin sanamuotoihin ja tehdä niistä mitään johtopäätöksiä.
Tä... Kyllä lapsi jolle luetaan oppii. Ja se on ihan sama millä sanamuodolla lapselle sanoo mitään, jos hän on vastustaakseen niin hän vastustaa. Meillä toinen lapsi vastustaa kaikkea ja toinen on leppoisa ja avoin. Rauhallisten lasten vanhemmat ovat kyllä toiseksi suurin "hyviä" kasvatusneuvoja jakeleva ryhmä. Lapsettomien jälkeen tietysti :D
Se vasta hassua olisi, että kysymys ei olisikaan ollut retorinen, vaan 2-vuotiaan vastaus olisi vaikuttanut aikuisen päätökseen.
Kunhan höpisi, kyllä vauvoillekin puhutaan, vaikke he eivät ymmärrä sanaakaan, tämä henkilö sattui vain muotoilemaan sanottavansa muotoon, jonka loppuun tulisi kirjoitettaessa kysymysmerkki. Eli taisit tulkita liian kirjaimellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hän ehkä halusi vuorovaikutusta, lapsenkin osallistuvan keskusteluun, ettei vain yksin höpisisi.
nro 14
Minä kävin jo vauvan kanssa kuvitteellista keskustelua, jossa mm esitin kysymyksen ja sitten teeskentelin, että vauva vastasi ja niin keskustelu jatkui.
Nykyään sitä suositellaan. Se kehittää lapsen aivoja ja puheenmuodostusta ja saa lapsen kokemaan olevansa osa vuorovaikutustilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut ruokakaupassa, että ihan pieneltä kysytään kaupassa, otetaanko tämä vai tuo.
Aina välillä on kiva antaa lapselle kunnia päättää, etenkin kun tämä on itse toivonut voivansa tehdä niin. Esim. itse kun olen ollut lapsenvahtina laktoosi-intolerantikolle, niin kaupassa hän halusi ja sai päättää maidon. Itse en ole niin "perehtynyt" niihin maitoihin, jota siinä perheessä käytetään, joten mikäs siinä. Toki jos hinnat ovat kovin vaihtelevia, voi rajata hieman mahdollisuuksia, jottei lapsi ota sitä kalleinta. Silloin tällöin jostain maitotölkistä ei toki talous kaadu, vaikka olisikin sieltä kalliimmasta päästä. Silti lapselle tulisi opettaa, että hintojakin kannattaa katsoa, ettei ihan pilalle hemmotteluksi mene. :)
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut ruokakaupassa, että ihan pieneltä kysytään kaupassa, otetaanko tämä vai tuo.
On ehdottomasti parempi mennä naama luurissa vaan eteenpäin. Sitten ihmetellään kun lapset ei opi puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan puheli jotain jutellakseen. Moni puhuu eläimillekin ja kyselee niiltä yhtä ja toista, jotkut koneillekin. Kyllä lapsi oppii, että nuo kysymykset ovat retorisia. Itseasiassa oppii nimenomaan ensin niin, että ymmärtää, että "lähdetäänkö kohta kotiin?" tai "mennäänkö toiseen kauppaan?" tarkoittaa, että kohta ollaan menossa kotiin tai toiseen kauppaan ja vasta myöhemmin ymmärtää, että periaatteessa ne ovat kysymyksiä.
Lapset eivät tule valmiiksi asennetulla kielipaketilla, vaan oppivat sanojen ja esineiden tai toiminnan syy-yhteyden kotona käytetyn kielen mukaan. Kun vanhempi kysyy vauvalta, että vaihdettaisiinko vaippa, lapsi oppii sen tarkoittavan, että vanhempi aikoo vaihtaa vaipan. Ei hän voi mistään tietää, että kyse on kysymyslauseesta.
On ihan naurettavaa siis tarttua muiden vanhempien käyttämiin sanamuotoihin ja tehdä niistä mitään johtopäätöksiä.
Ite oon huomannut sortuvani samaan. Huono tapa. :-/ Mulla kyseessä ei varsinaisesti ole se, että kysyisin lapselta asiaa ja lapsi saisi päättää. Vaikka siis kysymysmuodossa asian esitän ja siltähän se tietysti saattaa helposti vaikuttaa. Se on niinkuin vähän sellaista itsekseen ääneen höpöttelyä ja toteamista, vähän kohteliaammassa muodossa. Tai jotain sellaista.
"Mentäiskös kerään nuo lelut." = "Mennään keräämään nuo lelut."
Ei: "Mentäiskös kerään nuo lelut?"
En tiedä, oppiiko lapsi tajuamaan tuon. Pitäisi oppia välttämään noita ja sanomaan suoraan "kerätään lelut", "tehdään", "mennään"... Aika usein kuitenkin lipsahtelee suusta kysymykseltä kuulostavasti. :-(
Se juttelu opettaa lasta puhumaan.
Puhumattomat 3-vuotiaat ovat uusi ilmiö, koska some vie vanhempien aikaa
Minä juttelen lapselle kaiken aikaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei kai 2-vuotias asiaa päätä.