Lue keskustelun säännöt.
Hankkisiko lapsen?
merituulia
25.02.2017 |
Joo tiedän, ei tällaiselta foorumilta mitään vahvistusta omille päätöksille kannata kysellä. Mutta mielenkiinnosta/huvikseni luen teidän vastauksia. :)
Eli kannattaisiko mun hankkia lapsi? Seurustelen miehen kanssa, mutta taidamme erota näin kuuden vuoden jälkeen. Syy on lähinnä se, että emme vain sovi yhteen. Jotenkin tietyllä tavalla kyllä tajuamme toisiamme (meillä on pitkälti samat elämänarvot), mutta emme vain ole ne oikeat toisillemme. En usko myöskään enää löytäväni ketään parempaakaan, uskokaa pois, kyllä tässä on jo yli 15 vuotta etsitty... Olemme kuitenkin molemmat jo 31-vuotiaita. Ja olemme nyt molemmat alkaneet haaveilla lapsesta. Olemme molemmat korkeasti koulutettuja. Lisäksi minulla on siitä hyvä tilanne, että saan elannon vain muutaman tunnin kuukausittaisella työskentelyllä, lapselle siis olisi hyvin aikaa. Olen myös opiskellut kasvatustiedettä (minulla on opettajan pätevyys) ja minun olisi mahdollista sitten opettaa lasta kotikoulussa (mielestäni parempi vaihtoehto kuin julkisella puolella, minulla olisi enemmän aikaa, toki lapsen toiveet sitten huomioiden...). Olisin valmis panostamaan lapsen hyvinvointiin kaiken mahdollisen. Pystyn myös suhtautumaan mieheni ja minun tilanteeseen kypsästi. Mielestäni voisimme siis hankkia lapsen ystävinä. Arvostan kuitenkin miestäni ja uskoisin hänen olevan hyvä isä, vaikka minun kanssa ei osaakaan olla suhteessa. :) Tässä tosiaan alkaa olla jo siinä iässä, että kohta olisi viimeiset hyvät hetket raskaaksi tulolle... Että vielä jaksaisin hyvin ja kun on näin hyvä elämäntilannekin töiden ja raha-asioiden puolesta.
Kommentit (22)
Joo alkaa jo olla ensisynnyttäjäksi vanha...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vain yksi elämä, ei sitä ainakaan kannata tuhlata muiden hyväksynnän hakemiseen.
Mun mielestä kuulostaa kypsältä. :) On sitä huonompiakin syitä ollut lasten hankintaan, tai monilla ei ole ollut mitään syitä, kunhan on vaan tehnyt lapsia sen enempää tiedostamatta mitään. Sun lähtökohdat kuulostaa paljon paremmalta kuin suurimmalla osalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki muu tilanteessasi ja asenteessasi kertoo että olisit varmasti oikein hyvä äiti, paitsi tuo kotikouluasia. Lapsi tarvitsee ryhmää, epätäydellisyyttä arjessa (normaali kouluarki) ja sopivasti myös stressiä kasvaakseen vahvaksi aikuiseksi. Jos kasvatat häntä liian täydellisessä lintukodossa, todellisuus iskee viimeistään työelämässä.
Mielestäni olet voit vallan hyvin hankkia lapsen isäksi soveltuvan ihmisen kanssa, mikäli se on teidän molempien toive eikä kumpikaan haaveile ydinperheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muu tilanteessasi ja asenteessasi kertoo että olisit varmasti oikein hyvä äiti, paitsi tuo kotikouluasia. Lapsi tarvitsee ryhmää, epätäydellisyyttä arjessa (normaali kouluarki) ja sopivasti myös stressiä kasvaakseen vahvaksi aikuiseksi. Jos kasvatat häntä liian täydellisessä lintukodossa, todellisuus iskee viimeistään työelämässä.
Mielestäni olet voit vallan hyvin hankkia lapsen isäksi soveltuvan ihmisen kanssa, mikäli se on teidän molempien toive eikä kumpikaan haaveile ydinperheestä.
minun mielestä kuulostaa just hyvältä. itse ottaisin oman lapsen pois koulusta jos voisin. luokka on liian iso ja liian monta erityistarpeista oppilasta, opettajalle ei jää olleenkaan aikaa opettaa ja suurin osa luokasta kärsii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muu tilanteessasi ja asenteessasi kertoo että olisit varmasti oikein hyvä äiti, paitsi tuo kotikouluasia. Lapsi tarvitsee ryhmää, epätäydellisyyttä arjessa (normaali kouluarki) ja sopivasti myös stressiä kasvaakseen vahvaksi aikuiseksi. Jos kasvatat häntä liian täydellisessä lintukodossa, todellisuus iskee viimeistään työelämässä.
Mielestäni olet voit vallan hyvin hankkia lapsen isäksi soveltuvan ihmisen kanssa, mikäli se on teidän molempien toive eikä kumpikaan haaveile ydinperheestä.
Meillä on lapset kotikoulussa. :) Oikein hyvin sujuu, esikoinen on esim. matematiikassa pari luokkaa ikäisiään edellä. Ja kouluun meillä käytetään vaan 2-3 tuntia päivässä ja siinä ajassa oppii saman kuin ikätoverit koko koulupäivän aikana. Esim. Amerikassa kotikoulu on tosi yleistä kun siellä on kouluopetus niin huonoa. Samaa suuntausta olen valitettavasti huomannut myös Suomessa... Ja jos aloittajalla on kerran opettajan koulutuskin niin varmasti on erittäin pätevä opettamaan omaa lastaan kotona! Eikä kotikoulu tarkoita sitä, ettei lapsilla olisi mitään toisia lapsia elämässä. Meillä lapset tapaa esim. naapurin lapsia melkein joka päivä ja käy harrastuksissa (joihin on kotikoulun ansiosta reilusti aikaa).
Siis aiotko hankkia lapsen yksin, kun "taidatte erota"? Olisiko tämä mies siis isä ja jatkaisitteko yhdessä raskauden myötä? Lapsihan ei suhdetta korjaa, korkeintaan muuttaa haasteellisemmaksi. Jos vaan eroaisit, voit hankkia lapsen yksin sitten vaikka jonkun baarihoidon kanssa myöhemmin jos et löydä oikeaa onnea jonkun toisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis aiotko hankkia lapsen yksin, kun "taidatte erota"? Olisiko tämä mies siis isä ja jatkaisitteko yhdessä raskauden myötä? Lapsihan ei suhdetta korjaa, korkeintaan muuttaa haasteellisemmaksi. Jos vaan eroaisit, voit hankkia lapsen yksin sitten vaikka jonkun baarihoidon kanssa myöhemmin jos et löydä oikeaa onnea jonkun toisen miehen kanssa.
Olin ehkä suunnitellut jotain kommuunityyppistä ratkaisua. :) Että oltaisiin siis vain kavereita, joilla on yhteinen lapsi. Ja miksi ihmeessä hankkisin mieluummin lapsen jonkun baarihoidon kanssa kuin jonkun sellaisen ihmisen, jonka tunnen läpikotaisin ja jonka voin varmuudella sanoa olevan hyvä isä? O_O
Ymmärrän tuonkin näkökannan, ja ihanteellistahan olisikin pienet ryhmät ja asiantunteva ja kiinnostunut opettaja. Tuollaista se on kuitenkin ollut aina kouluelämässä, ja jatkuu vain työelämässä. Vanhemmat antaa eväät, joilla selviytyä ko asioista. Jos vanhemmat ylisuojelee lapsia niinkin paljon, etteivät lapset joudu kohtaamaan edes kouluelämän vaatimuksia, miten voi kasvattaa työelämässä pärjäävää aikuista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat lapsen, tee lapsi :) kuulostaa ihan ok minusta. Kadut ainakin jos jäät jossittelemaan etkä sitten ikinä teekkään sitä lasta.
Vierailija kirjoitti:
...mikäli se on teidän molempien toive eikä kumpikaan haaveile ydinperheestä.
Toisaalta aika moni LAPSI kuitenkin haaveilee ydinperheestä. Lapsi tottuu melkein mihin vain (koska on pakko), mutta normaalisti lapsi toivoo, että hänellä on isä ja äiti jotka elävät onnellisina yhdessä. Tietenkään tämä ihanne ei aina toteudu (avioerot jne.), mutta voisiko sitä edes yrittää tavoitella? Nykyisin kuultu sanonta "lapsi ei kaipaa sellaista mitä ei ole koskaan ollut" ei oikeasti pidä paikkaansa, osaahan aikuinenkin kaivata asioita joita ei ole saanut.
Tietysti tällaiset kuviot, joissa lapsi hankitaan ihmisen kanssa jonka kanssa ei olla yhdessä, ovat yleistyneet ja onhan niitä huonompiakin vaihtoehtoja (esim. se, ettei lapsi edes tiedä kuka isä on). Jotain kai se kertoo nykyajasta, että ihmisillä ei ole koskaan ennen ollut näin paljon vapautta valita parisuhdetta, ammattia ym. ja silti juuri näissä tehdään huonoja ratkaisuja ja tuhlataan vuosikausia.
Minusta sinun kannattaa hankkia lapsi, heti, jos vain mahdollista. Tuon parempaa tilannetta tuskin enää tulee ja sinun ikäsi vaikuttaa jo nyt negatiivisesti hedelmällisyyteesi. En usko että kadut päätöstäsi. Vaikka eroaisitte joskus tulevaisuudessa, lapsellasi on kaksi hyvää vanhempaa.
Kotikouluasiaa miettisin kyllä vielä. Itse pidän tärkeänä, että muutkin aikuiset ja vertaisryhmä kasvattavat lasta.
Nim. lapsettomuudesta kärsinyt, koska aloitti lapsenteon liian myöhään.
Niin kun yksi vaihtoehto olisi yrittää löytää vielä yksi mies, jonka kanssa sen perheen voisi perustaa. (Takana siis kaksi pitkää yli 5v. suhdetta jo). Mutta tulee tosiaan ikä vastaan... Ja kun en luota niihin rakkaushormoneihin, jotka saa ihmisen kuvittelemaan ensimmäiset kaksi vuotta, että kumppani on ihan täydellinen. Nyt ainakin tuntisin tuon miehen hyvin... Eikä enää jaksaisi odottaa! Jotenkin en enää usko, että tulisi sitä sopivaa miestä vastaan. Niin kuin sanoin, on sitä 15 vuotta jo yritetty löytää...
Kannataa yrittää.
Lapsia ei hankita: niitä saadaan, jos hyvin käy.
Tuli tuosta kotikoulusta mieleen:
Luinko nyt oikein, 31-vuotiaana viimeiset hyvät hetket raskaaksi tulolle?