vauvan sukupuoli tuntuu olevan sukulaisille kauhean tärkeä asia!

Outoja sukulaisia teillä.

Harvinaisen törppöjä sukulaisia sinulla. Sano että mitä se teille kuuluu?

Itse en kertonut vaikka tiesin kumpi tulee eikä kukaan mitään kysellyt sen jälkeen kun sanoin että pidämme salassa syntymään asti.

Ymmärräm täysin, minuakin ärsyttäisi.

Olemme mieheni kanssa päättäneet, että emme halua tietää sukupuolta etukäteen, jos raskaaksi joskus tulen.

Niin joidenkin mielestä ultrat on vaan sukupuolen selvitystä varten ja ollaan ihan järkyttyneitä jos ei selviikään. Lisäksi menee välillä pieleen arviot. Mulle piti tyttö olla ihan varmasti tulossa mut on tuo kyllä poika. Hyvä ettei kerrottu muille etukäteen...

Sun sukulaiset on kyllä typeryksiä. Mua ärsytti jo niin vahvasti sukulaisten avoin tytön toivominen kun meillä on kaksi poikaa että en jaksanut tavata ketään heistä raskausaikana. Suosittelen sulle samaa

Sano niille, että tulee intersukupuolinen. Luulis menevän hiljaiseksi.

Mä oon törmännyt ihmisiin, joita ihmetyttää kun en yleensä muista minkä sukupuolisen vauvan joku on just saanut. Yleensä kun se asia ei ole niin oleellinen esim. serkkujen tai työkavereitten lasten kohdalla, kiva että saivat lapsen.

No ärsyttää!! Meidän oli pakko kertoa jouluna vanhemmilleni kun olin vasta rv 10 mutta kärsin niin kauheasta pahoinvoinnista että kerrottiin mistä johtuu kun vietettiin yhdessä joulua. Jo silloin kysyivät että kumpi se on?? Ööh jostain 1cm pituisesta pavun näköisestä möykystä onkin tosi helppo sanoa. Myöhemmissä ultrissa asia ei selvinnyt ja kätilö sanoikin ettei ala selvittelemään sitä kun on huono asento ja napanuora haaroissa. Kun sanottiin ettei ultrassa selvinnyt eikä näkynyt sukupuolta niin johtopäätös oli tietty että tyttö tulee. Myöhemmin mulle selvisi että on poika mutten kertonut vanhemmille. He kun "tiesi" koko ajan että vauva on tyttö.

Mun mielestä oli ihanaa olla tietämättä lapsen sukupuolta. Meillä kaksi lasta ja kummankaan sukupuolta ei selvitetty etukäteen. En halunnut tietää, oli ihanaa kun asia selvisi vasta synnytyksessä. Ostettiin neutraaleja värejä vauvalle ja nimeä mietittiin molemmille sukupuolille.

Ihan moukkia tuommoiset ihmiset. Jos vauvan vanhemmat sanoo ettei halua selvittää sukupuolta tai sukupuoli ei ole selvinnyt tai eivät halua kertoa etukäteen kumpi on niin mikä piru siinä on että tarvii udella ja inttää asiaa? Ei kuulu näille ihmisille millään tavalla. Mitä he tällä tiedolla tekee?

Meillä oli sama eli äitini halusi päästä shoppaamaan oikean värisiä vaatteita ja hermostui kun ei haluttu selvittää kumpi on. Kerroin kyllä että toivon muutenkin unisex värejä joista pidän joten jos on pakko jotain ostaa niin mieluiten niitä. Mutta ei kun pitää olla pinkkiä hörhelöä tai supermiesasua.

Jaa onpa erikoista. Ei meiltä vaan kukaan mitään udellut. Ihan vauvaa vaan odotti koko suku, sukupuoli sitten yllärinä synnytyksessä. Vauva oli tyttö mutta en pidä pinkistä yhtään jonka sukulaiset myös tajusi eikä saatu mitään hepeniä lahjaksikaan.

Mua on tavallaan viiden lapseni kohdalla myös ärsyttänyt tuo sukupuolen korostaminen. Ekojen lasten kohdalla ei ollut edes tapana vielä selvittää sukupuolta ultrassa joten silloin ei sitä tivattu. Kahden nuoremman kohdalla kylläkin. Ja se arvailu! Miksi edes pitää esittää omia veikkauksia ja "tietoa" sukupuolesta? Se on kumpi on ja veikkaustodennäköisyys on melko hyvä arvasi kummin vaan. Mä en henkilökohtaisesti yhtään pidä lasten sukupuolittamisesta muutenkaan. Ihan kun se ulkoinen sukupuoli määrittäisi täysin sen millainen lapsesta tulee. Jos saan lapsenlapsia niin en ikinä syyllisty tuohon sukupuoli uteluun.

Olen päättänyt että toisen lapsen kohdalla en selvitä sukupuolta vaan keskityn siihen että pysyn vauvan kanssa terveenä ja kiinnostaa vain se että vauvalla on kaikki hyvin. En muutenkaan ole sellainen värikoodaaja vaatteiden kanssa ja isoveljen vanhoilla vauvavaatteilla mentäisiin kuitenkin, niin ihan sama. Kyselijöille voi sanoa että se ei todellakaan ole tärkein asia tässä maailmassa se sukupuoli syntymättömällä lapsella.

Miten ihmiset luulee että sukupuolen voisi edes varmaksi tietää ennen syntymää ellei ole tehty kromisomitutkimusta?? Ei ultra ole mikään 100 varma.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiset luulee että sukupuolen voisi edes varmaksi tietää ennen syntymää ellei ole tehty kromisomitutkimusta?? Ei ultra ole mikään 100 varma.

Jep! Tiedän monia joilla ultran arvio mennyt pieleen. Meillekin tyttöä veikattiin mutta syntyi poika kuitenkin.

Ärsyttäviä on nekin ihmiset jotka luulee tietävänsä vauvan sukupuolen. Sitten jos menee arvaus oikein niin syntymän jälkeen ollaan niin maireina kun on tiedetty niin hyvin jne jne.

Semmostahan se usein on. Sinänsä kivaa, että sukulaiset ovat tulevasta suvun jäsenestä kiinnostuneita, hän on heidänkin mielessään. Halu tietää sukupuoli on ehkä myös halua tutustua tulevaan henkilöön paremmin, muodostaa hänestä mielikuvaa, pohtia millaisia asioita tuleva ehkä haluaisi tehdä tai olla, mikä häntä kiinnostaisi tai miellyttäisi.

Semmoisia me monet ollaan, edelleen nykyään. Ja sukupuolen veikkailu on jotenkin sosiaalisesti hyväksytympää kuitenkin kuin vaikkapa sen pohtiminen että tuleekohan sieltä musikaalinen vai epämusikaalinen lapsi, liikunnallisesti lahjakas vaiko vetelä sohvaperuna, nokkela ja oppivainen vai se luokan hitain. Käsistäänkö kätevä vai se kellä on peukalo keskellä väärän puolen kämmentä.

Onnea kuitenkin teille tulevasta, tuli sieltä kuka hyvänsä. Lehmän hermoja, niitä tarvitset suvun kanssa, puolison kanssa, itsesi kanssa ja vielä kyllä sen lapsenkin kanssa (ja lapsen puolison ja lastenlasten kanssa...)

Mulle on arvailtu sukupuolta kans vaikka ilmaisin kyllä ärsytykseni. Jotenkin ei niin kivalta tunnu kun kommentoidaan ulkonäköä esim paljon kiloja ja turvonnut olemus, odotat selvästi tyttöä. Yksi sukulaismies sanoi että odotan selvästi tyttöä koska sanonnan mukaan tyttö vie äitinsä kauneuden. Että kiitti vaan.

Vierailija kirjoitti:

Semmostahan se usein on. Sinänsä kivaa, että sukulaiset ovat tulevasta suvun jäsenestä kiinnostuneita, hän on heidänkin mielessään. Halu tietää sukupuoli on ehkä myös halua tutustua tulevaan henkilöön paremmin, muodostaa hänestä mielikuvaa, pohtia millaisia asioita tuleva ehkä haluaisi tehdä tai olla, mikä häntä kiinnostaisi tai miellyttäisi.

Semmoisia me monet ollaan, edelleen nykyään. Ja sukupuolen veikkailu on jotenkin sosiaalisesti hyväksytympää kuitenkin kuin vaikkapa sen pohtiminen että tuleekohan sieltä musikaalinen vai epämusikaalinen lapsi, liikunnallisesti lahjakas vaiko vetelä sohvaperuna, nokkela ja oppivainen vai se luokan hitain. Käsistäänkö kätevä vai se kellä on peukalo keskellä väärän puolen kämmentä.

Onnea kuitenkin teille tulevasta, tuli sieltä kuka hyvänsä. Lehmän hermoja, niitä tarvitset suvun kanssa, puolison kanssa, itsesi kanssa ja vielä kyllä sen lapsenkin kanssa (ja lapsen puolison ja lastenlasten kanssa...)

Tavallaan joo mutta mielestäni siinä kohtaa kun vanhemmat ärtyy kyselyistä tai sitä ei tajuta lopettaa vaikka sanotaan ettei sukupuoli oli tiedossa niin mennään liian pitkälle. Lisäksi mielestäni on outoa jos lapsen sukupuoli määrittää sen mitä sen kanssa voi tehdä ja millainen mahdollisesti tulevaisuudessa on. Inhimillistä sinänsä olla kiinnostunut mutta ärsyttävää jos ei uskota mitä vanhemmat sanoo.

Mua taas loukkasi kun sukulaiset selvästi toivoi tiettyä sukupuolta meille ja sitten sitä omaa arvausta koko ajan tyrkytettiin ja vihjailtiin. Nimien ehdottelu on myöskin hermoja raastavaa.