Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ero ja omakotitaloon jääminen

Vierailija
24.02.2017 |

Elikkäs, miehen kanssa ero edessä. Asuttu muutama vuosi okt:ssa ja koska talo on minulle tärkeämpi kuin miehelle, olen ajatellut ostavani miehen tästä ulos. Pankissa käyty jo juttelemassa asiasta ja pankki näyttää vihreätä valoa. Asuuko muita naisia yksin omakotitaloa? Kertokaa kokemuksia? Kannattaako?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
24.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä lunastin yhteisen kodin itselleni ja lapsille eron yhteydessä. Maksoin miehelle kipurahat, niitä ei kuulemma kaikki edes halua jos talo jää lasten kodiksi, mutta mun prinssi uljas kyllä halusi ns. oman osuutensa talon arvosta. Anyway, pointti on se että hyvin oon pärjännyt nyt kaksi vuotta, helpompaa yksin kuin huonon kaverin kanssa!

Vierailija
2/6 |
24.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkä ikäinen talo? Paljonko käyttökustannukset? Paljonko sinulle jää lainan jälkeen rahaa kaikkeen muuhun? Minä asun omakotitalossa eron jälkeen, hyväkuntoinen talo mutta aina tulee talolle tai tontille korjaustarpeita. Selviän, koska palkkani on suurempi kuin kahden keskivertopalkansaajan yhteensä. Liian tiukille ei kannata itseään laittaa - ja muistaa, että kannattaa tykätä myös niistä miesten töistä joita yleensä palstalla halveksitaan. Tänään jo kerran kolasin lumia, kohta uudestaan sairausloman ratoksi, minulle sopii kun tykkään äheltää lumen, nurmen ja viemärien kanssa mutta joku muu voisi inhota.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
24.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä lunastin yhteisen kodin itselleni ja lapsille eron yhteydessä. Maksoin miehelle kipurahat, niitä ei kuulemma kaikki edes halua jos talo jää lasten kodiksi, mutta mun prinssi uljas kyllä halusi ns. oman osuutensa talon arvosta. Anyway, pointti on se että hyvin oon pärjännyt nyt kaksi vuotta, helpompaa yksin kuin huonon kaverin kanssa!

Toisinpäin tehneenä (mies lunasti talon) en olisi halunnut olla prinssi/prinsessa itsekään. Sen toisenkin pitää kyetä tarjoamaan kunnollinen koti lapsille, aika itsekästä ajatella, että toinen saisi pitää kaiken entisen, toisen raapia lainaa johonkin huomattavasti pienempään. Yhteishuoltajuus ja vuoroviikot alkaa olla normi.

Vierailija
4/6 |
24.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen asunut ok-talossa lapsen kanssa kaksin jo useamman vuoden. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella rahallisesti pärjää kyllä yhden ihmisen palkallakin. Ylimääräistä ei kyllä jää, mutta rahaa enemmin arvostan omaa rauhaa ja omaa pihaa. Työtä tietty on lumihommista, viemärin availua silloin tällöin ja polttopuiden pilkkomista ja ruohonleikkuuta. Kyllä pärjää hyvin, mutta pitää muistaa asennoitua niin, että minä olen sitten se, joka tekee ne kaikki. Ammattilainen soitetaan paikalle jos ei itse osaa, esim putkimies tai sähkäri. Ne täytyy itse maksaa, joten kyllä siitä rahastakin pitää tarkka olla ellei ole suuret tulot. Tsemppiä!!

Vierailija
5/6 |
24.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jäin eron jälkeen lasten kanssa asumaan omakotitaloon jo lähes 30 vuotta sitten. Kaikki omaisuus pantiin puoliksi, ja minulle jäi talo lainoineen. Ihan hyvin selvisin, kun oli vakituinen virka ja kohtuullinen palkka, ja olin siihenkin asti hoitanut lähes kaikki taloon liittyvät asiat. 

Ero oli aika rankka, ja halusin, että lapsille tulee arkipäivään muutoksia niin vähän kuin suinkin oli mahdollista.

Samassa talossa asun edelleen, vaikka lapset ovat aikoja sitten muuttaneet omilleen. Nyt tämä on mieluinen paikka myös lastenlapsille.

Vierailija
6/6 |
24.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä myös maksoin miehen ulos unelmakodistani. Tiukkaa on, mutta koti on se, johon haluan panostaa.