Lue keskustelun säännöt.
3 v on alkanut leviämään kävelymatkoilla.
22.02.2017 |
Lapsella on diagnoosi F83, eli monialainen kehityshäiriö, mutta ei ole ennen lätkähdellyt hyytelöksi pitkin. Ei siis ainakaan ääneen huuda mitään vihauhmaa. Kunhan muuttuu nestemäiseksi. Miten tämmöisestä nyt sitten selvitään? Ei reagoi puheeseen, ei vastaa kehoituksiin nousta. Jos yrittää nostaa jaloilleen, ottaa sen pomputusleikkinä. Puhetta ymmärtää, muttei kuuntele koheltaessaan. Ei itse vastaa. Teorioita tai ratkaisukeinoja? En voi mokomaa hyljettä oikeen kantaakkaan, koska mukana on rattaissa pienempi sisar.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noo, mun 2v tekee samaa, kun ei haluaisi itse kävellä. Ei huuda tai uhmaa, n han heittäytyy maahan. Olen ratkaissut asian niin, että annan vaihtoehdoksi kävellä itse tai "otan kaappaukseen". Eli nappaan kainaloon kantoon, vyötäisiltä kiinni roikottaen. Siis sellaiseen melko epämiellyttävään roikkuvaan asentoon (ei sitä tietty satu kuitenkaan). Aika pian lapsi haluaakin kävellä taas itse, ja nykyään kun sun sanon, että kävelet itse tai tulee kaappaus, niin aika nopeasti se pinkaisee sieltä omille jaloilleen matkaa jatkamaan.
Tää tapaus on 16 kg ja vaarantajuton, joten sen ratkaisu olisi pyristellä päälleen yllättäen. Ei sitä uskalla yhdellä kädellä raahata tai käy pahasti :/
Tästä tuli mieleeni toinen lapseni, jolla ei kylläkään ollut mitään diagnooseja. Se vain uhmaikäisenä päätti, ettei kävele ikinä mihinkään. Ikinä. Avattiin ulko-ovi, niin se mätkähti oven eteen istumaan, eikä noussut uhkailuilla tai kiristyksilläkään mihinkään. Ei noussut, vaikka jätettiin se siihen ja mentiin muut autoon istumaan, sanottiin heippa. Kerran odotettiin vartti autossa, mutta se vain istui ovella.
Tuota kesti puoli vuotta. Aina oli pakko lopulta kantaa, kun se vaan ei kävellyt - todellakaan. 3-vuotias painaa muuten ihan hemmetisti, jos sitä pitää kantaa. Sisällä se taas juoksi ja käveli ihan normaalisti, mutta ulkona ei todellakaan. Puistoissa joo, kauppakeskuksissa joo, ei ulkoilmassa.
Me lopulta haettiin sisarusrattaat varastosta ja lykittiin meidän 3-vuotiasta joka paikkaan puoli vuotta. Sitten joku sen päiväkotikaveri tuli joskus vastaan ulkona ja kysyi, miksi se on vielä vauvojen rattaissa. Sen jälkeen käveli joka paikkaan.
Nyt tuolla pyllähtäjällä on ikää 14v, on liikkuvainen ja menevä poika. Ihme kausi vaan oli :D
Vierailija kirjoitti:
Monialainen kehityshäiriö?
Yleisdiagnoosi lapsille, joiden poikkeamasta ei vielä ole tietoa. Minun tapaus on motorisesti kömpelö ja ongelmia vuorovaikutustilanteissa, eikä puhu. Varmaan tulee joku asperger tai autismikirjon diagnoosi ennenpitkää. Vähän viittoo ja kommunikoi muilla keinoilla. Mutta meneppä kysymään mitä kuuluu ja se taluttaa katsomaan pesukonetta.
Oisko sisarusrattaat tai ees seisomalauta mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleeni toinen lapseni, jolla ei kylläkään ollut mitään diagnooseja. Se vain uhmaikäisenä päätti, ettei kävele ikinä mihinkään. Ikinä. Avattiin ulko-ovi, niin se mätkähti oven eteen istumaan, eikä noussut uhkailuilla tai kiristyksilläkään mihinkään. Ei noussut, vaikka jätettiin se siihen ja mentiin muut autoon istumaan, sanottiin heippa. Kerran odotettiin vartti autossa, mutta se vain istui ovella.
Tuota kesti puoli vuotta. Aina oli pakko lopulta kantaa, kun se vaan ei kävellyt - todellakaan. 3-vuotias painaa muuten ihan hemmetisti, jos sitä pitää kantaa. Sisällä se taas juoksi ja käveli ihan normaalisti, mutta ulkona ei todellakaan. Puistoissa joo, kauppakeskuksissa joo, ei ulkoilmassa.
Me lopulta haettiin sisarusrattaat varastosta ja lykittiin meidän 3-vuotiasta joka paikkaan puoli vuotta. Sitten joku sen päiväkotikaveri tuli joskus vastaan ulkona ja kysyi, miksi se on vielä vauvojen rattaissa. Sen jälkeen käveli joka paikkaan.
Nyt tuolla pyllähtäjällä on ikää 14v, on liikkuvainen ja menevä poika. Ihme kausi vaan oli :D
Apua. Tää on 3,5v tarkasti ilmaistuna ja kouraisi pelko, kun mietin joutuvani raahaamaan jotain 4 vuotiasta. Mä elättelen toivoa, että motivaattorina tuohon leviämiseen on pikkusisko, joka sitä muutamaan otteeseen teki. Tänään päädyin varastamaan esikoiselta hanskan, jotta se nousisi ylös hangesta ja alkaisi kävellä. Toimi, mutta oli tosi äänekästä. Pakko olla joku muukin vaihtoehto kuin rattaat tai kantaminen. Ja tuli moraaliton olo, kun pöllin toiselta hanskan. Puolustukseksi sanon, että kotiin oli 50 metriä ja minulla oli vessahätä.
Vierailija kirjoitti:
Oisko sisarusrattaat tai ees seisomalauta mitään?
Seisomalaudalla ei pysy tasapaino ja olen tässä odotellut kevättä, että saan 2 veenkin pois rattaista. tämä vanhempi on kävellyt omillaan jo 1,5 v. En viitsisi luovuttaa ja päästää takaisin rattaisiin, kun kyse on jostain " ei huvita" jutusta ja käveltävät matkat n. 200m pätkiä julkisiin kulkuvälineisiin.
Noo, mun 2v tekee samaa, kun ei haluaisi itse kävellä. Ei huuda tai uhmaa, n han heittäytyy maahan. Olen ratkaissut asian niin, että annan vaihtoehdoksi kävellä itse tai "otan kaappaukseen". Eli nappaan kainaloon kantoon, vyötäisiltä kiinni roikottaen. Siis sellaiseen melko epämiellyttävään roikkuvaan asentoon (ei sitä tietty satu kuitenkaan). Aika pian lapsi haluaakin kävellä taas itse, ja nykyään kun sun sanon, että kävelet itse tai tulee kaappaus, niin aika nopeasti se pinkaisee sieltä omille jaloilleen matkaa jatkamaan.