Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet minusta?
21.02.2017 |
Olen 26-vuotias.
Opiskelen ammattikorkeakoulussa ensimmäistä vuotta. Olen käynyt lukion ja kirjoittanut ylioppilaaksi, mutta en ole päässyt ylioppilaaksi omanikäisteni kanssa. Olen myös käynyt ammattikoulun lukion jälkeen. Olin yhtenä kesänä töissä, olin silloin 19-vuotias. Seuraavan kerran olin töissä 24-vuotiaana, mutta sekin oli palkaton harjoittelu. Viimeksi olin töissä viime vuonna.
En ole koskaan seurustellut, suudellut ja olen neitsyt. Minulla ei ollut edes kavereita koskaan peruskoulussa eikä lukiossa. Kavereita on muutamia, suunnilleen kymmenen, mutta ystäviä ei ole. Tunnen itseni ihan helvetin yksinäiseksi ja olen surullinen siitä.
Minulla on äiti, joka asuu muualla. Veli myös, hän asuu avovaimonsa kanssa. Näen heitä pari kertaa kuukaudessa. Koen että minulla ei ole isää. Tämä niin sanottu isä teki lapsuudestani helvetin ja se liittyi kaikkeen paskaan, mitä jouduin kokemaan. Olisin halunnut, että minulla olisi ollut isä. Onneksi on pappa, ja enoja.
Millainen olen? Millainen tulevaisuus minulla on?
Kommentit (8)
Saisitko ammattikorkeasta ystäviä? Oletko päässyt ystävystymään? Oletko ujo, minkälainen itsetunto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haastavaa varmasti mutta avaimet onnelliseen elämään ovat kädessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Saisitko ammattikorkeasta ystäviä? Oletko päässyt ystävystymään? Oletko ujo, minkälainen itsetunto?
En ole ujo ja ihmisiin tutustuminen on aina ollut minulle helppoa. Siis juurikin sellainen ihan ventovieraisiin tutustuminen.
Koen itsetuntoni ihan hyväksi, vaikken osaakaan sitä perustella.
Jos oot mies, niin sulla on vielä luultavasti aika paljon ikäviä vuosia edessä, jos oot nainen niin eiköhän joku mies sut kohta poimi hoivaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No säälittävähän sie oot :)
Ai, miten?
Tämä sai minut ajattelemaan, että sehän taitaa loppujen lopuksi olla meillä kaikilla kyse siitä, että kelpaanko? Noille toisille. Miltä tämä elämäni näyttää muiden silmin? Ehkä olen itsekin käyttänyt koko tähän astisen elämäni sen todisteluun, että olen minä riittävän hyvä ihmiseksi. No minulla on perhe, työ ja omakotitalo. Mutta ne eivät tee onnelliseksi, jos ne eivät ole se oma unelma. Jos halusinkin jotain muuta? Mieti, mitä sinä oikeasti haluaisit ja ala elää sen mukaan. Juu, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta ajattelen, että vain siten että on oma itsensä ja tavoittelee niitä asioita jotka ovat tärkeitä, voi saavuttaa onnea, ystäviä ja sen tunteen, että kelpaa. Sitä itsekin oppimassa. Kunpa olisin aloittanut aiemmin.
Up