Onko normaalia ettei koskaan riidellä puolison kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama, reilu 5v yhessä. Toki tulee jotain erimielisyyksiä tai pahottaa mielen toisen tekemisistä. Mutta ei me koskaan ollaan huudettu toisillimme päin naamaa, haukuttu , heitelty tavaroita tms.

Kaks lasta vuoden ikäerolla, meillä rankimpaan vauva-aikaan oli enemmän sellasta et ei muista niin huomioida toista ja muuta vastaavaa. Toki joskus väsyneenä ku pinna palaa niin voi käyttäytyä törkeästi, mutta me ei kumpikaan olla mitään pitkävihaisia.

Me riidellään paljon miehen kanssa eikä kyllä koskaan olla huudettu toisillemme päin naamaa, haukuttu, heitelty tavaroita tms. Riitely on sitä, että selvitellään erimielisyyksiä vähän astetta kiihkeämmällä äänensävyllä ja eleillä. Minä saatan polkea jalkaa, viittoilla käsillä kiivaasti ja lähteä lenkille rauhoittumaan. Mies taas vetäytyy muutamaksi tunniksi kuoreensa, kunnes jompi kumpi aloittaa sovinnontekemisen. 

Ei parisuhteessa tarvitse riidellä. Hyvähän se vain on, ettei riitelyä synny. Itse olen luonteeltani vain niin kiivas ja itsepäinen, etten voisi olla parisuhteessa riitelemättä. Minusta ei yksinkertaisesti ole siihen. Joskus riitely tekee ihan hyvääkin ja puhdistaa ilmaa, kun saa purettua omia tunteita ja toinen kertoo oman näkökulmansa. 

Eipä juuri riidellä, vaikka takana 30 vuotta. Puhutaan asiat jo etukäteen ja molemmat kunnioittavat toisen mielipidettä. Vaikeissa tilanteessa käytetään huumoria ja onneksi molemmilla on vara antaa tarvittaessa periksi.

Paljon mukavampi on elää sovussa, kuin riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se riitely "puhdistaa ilmaa"? Minusta se on ihan päinvastoin. Riitelystä tulee negatiivista energiaa paljon. Siinä sanotaan asioita mitä ei tarkoita, loukataan ja ollaan inhottavia. Riitelystä se ilma pilaantuu pitkäksi aikaa.

Juu. Parempi vain jumittaa kaikki paha olo itseensä ja kerätä kaunaa 20 vuotta.

Ja jos ei ole paha olo? Jos jutellaan ne kaikki erimielisyydet selviksi niin ettei jää mitään kaunaa?

Ihmiset ovat erilaisia. Exän kanssa ei ollut riitoja, mutta ei ollut kyllä suhteessa kipinää eikä intohimoakaan. Nykyisen kanssa ollaan intohimoisia edelleen ja on kyllä tullut otettua yhteen rajustikin, sanallisesti, naama punaisena sylki lentäen.

Kyllä sitä on tullut sanottua kovaäänisesti ja verbaalisotaa. Ilmankos nyt ei oo miestä. Ei ollut vastusta.

Yhdessä 40 vuotta emmekä ole koskaan riidelleet. Asioista on oltu eri mieltä ja ne on selvitetty keskustelemalla.

Yhdessä 21v ja samanlaista kuin ap:lla. Kertakaan ei olla menty henkilökohtaisuuksiin tai haukuttu toista.

Meillä - jos riidellään - riidellään asioista. Ja niistäkin harvoin. Viimeksi riideltiin rahasta - mulla on tietty budjetti (hoidan kaikki raha-asiat) päivän ruokiin ja mies oli ostanut ruokatililtä jotain ylimääräistä (partakoneen teriä tms kosmetiikkaa). Kysyin siitä ja mies hermostui kun ei voi edes parinkympin ostosta tehdä ilman että pitää raportoida. Kyse oli vain siitä että osaan sitten varautua siihen kun ostan ruokia. Riita kesti arviolta 3 minuuttia.

Viimekesänä kinattiin automatkalla siitä että minä en ehtinyt tulkitsemaan navin ohjetta ajoissa. Ja mies ei viitsinyt pysähtyä kysymään tietä kun navi hukkasi reitin. Kesto n 5 min.

Olemme parhaat ystävät toisillemme. Olemme myös ainakin puolet kuukaudesta kotitoimistolla molemmat joten paljon yhdessä 24/7.

Yhdessä ollaan oltu 23 v ja vain kerran riidelty. Tuo riita liittyi siihen, pitäisikö miehen mennä näyttämään muuttunutta luontaan lääkärille vai ei.

Te, jotka sanotte että ei ole normaalia olla riitelemättä, niin riitelettekö myös ystävienne kanssa? Minä nimittäin en riitele.

Ihmisen luonteestahan se paljon riippuu. Draamakuningattarien ja -kuninkaiden täytyy tehdä kaikki suurieleisesti, myös riitely. Sen sijaan jos ei nauti riitelystä, vaan haluaa ainoastaan ratkaista ongelman ja osaa suhtautua asioihin ilman isompia tunnekuohuja, niin paras keinohan on keskustella asiasta.

Harvalta löytyy sellaista itsehillintää, että ei koskaan riitelisi, mutta onhan näitäkin olemassa. Yleensä ovat aika vahvasti oman päänsisäisessä maailmassaan ja siten ulkopuolisten tekemiset eivät siinä määrin kiinnosta, että ne saisivat mielen järkkymään voimakkaan ärsyyntymiseen saakka.

Minä riitelin suhteessani lähinnä sellaisista asioista, joita pidin typerinä ja jotka aiheuttivat haittaa meille molemmille, mutta toinen vain jatkoi noiden asioiden tekemistä. Ärsyynnyin myös siitä jos minua yritettiin määräillä tai haukuttiin aiheetta. 

Kavereideni kanssa en riitele koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä riitely kuuluu elämään mutta toisen haukkuminen ei. Ääntäkin saa korottaa. Tylsää elämää jos ei koskaan riidellä ja puhdisteta ilmaa..

Mielestäsi erimielisyyksistä ei voi puhua ja näinpuhdistaa ilmaa?

Ei meilläkään ikinä riidellä. Puhumme asioista ja joskus toki ärsyynnymme toisiimme ja jompikumpi saattaa jopa tiuskaista jotain, mutta toinen ymmärtää siitä olla lisäämättä vettä myllyyn eikä riitelyä silloinkaan tapahdu.