Mitä jos lapsi ei olekaan hyvä tyyppi
Itselläni on kaksi ala-asteikäistä lasta. Pidän äitiydestä itsessään, se on oikein sopivaa luonteelleni. Olen järjestelmällinen ja rauhallinen, pidän siivoamisesta, ruoanlaitosta ja kaikenlaisesta puuhastelusta, viihdyn luonnossa, mielestäni on mukavaa keskustella ja pohtia erilaisia asioita... Voin rehellisesti kertoa nauttivani arjen pyörittämisestä.
Toinen asia ovat lasteni persoonat. Sanotaanko vaikka nyt niin, että he eivät ole kovinkaan hilpeitä. Isompi on hieman pikkuvanha ja suoraan sanottuna pätijä. Nuorempi hakee huomiota valittamalla ja kertomalla jatkuvasti erinäisistä oikeuksistaan ja ensireaktio kaikkeen on kielteinen, ennen kuin edes tietää mistä on kysymys.
Tottakai olen iloinen, että ovat terveitä eikä ole esimerkiksi minkäänlaista aggressiivisuutta. Säännöistäkin pitävät aina täysillä kiinni ja kantelevat samantien jos joku toinen lipsuu :D
Silti välillä harmittaa, että ovat niin tosikkoja ja herkkiä. Olisi joskus kiva olla rennosti ja pitää hauskaa. Meillä ei ole oikein yhteisiä mielenkiinnonkohteitakaan.
Huolehdin kyllä lapsista parhaani mukaan enkä ole koskaan sanonut ajatuksiani ääneen.
Kommentit (9)
99% tällaisissa tapauksissa vika on päässäsi. Voit lietsoa sitä vikaa kirjoittamalla asiasi tänne lapsivihaa rönsyilevälle palstalle, tai sitten vain hyväksyä lapsesi persoonat, jotka eivät tietenkään ole samanlaisia kuin omasi/sen laajentumia.
Mun lapsi on kanssa erilainen kuin olisin toivonut. Olisin halunnut älykkään pohtijan, sain rempseän menijän, joka ei syvällisiä mieti. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita saa hakemalla hakea. On hän hieno tyyppi, välillä harmittaa, että ei olla enemmän samanlaisia. Yritän tietty itsekin mukautua.
Oma isosiskoni oli muuten pikkuvanha, vakava pätijä ja olen melko varma,että äitiäni haittasi se. Tuli paremmin toimeen mun ja nuoremman siskoni kanssa, jotka oltiin helpompia ja sovinnollisia.
Millainen on hyvä tyyppi?
Monissa työpaikkailmoituksissakin sellaista haetaan.
Vierailija kirjoitti:
Millainen on hyvä tyyppi?
Monissa työpaikkailmoituksissakin sellaista haetaan.
Lojaali, huumorintajuinen, reipas, tulee toimeen kaikkien kanssa.
Ei pikkuvanha narisija ja pätijä, joka hakee huomiota itkemällä ja kielimällä muiden tekemisistä.
Harmittaa sun poikien puolesta, kyllähän lapset sen aistivat kun eivät ole hyväksyttyjä omina itsenään. Ehkä sä voit aikuisena ihmisenä mennä ns. itseesi ja miettiä syitä tähän. Nämähän ovat sun ajatuksiasi, ja voit niihin vaikuttaa. Varmaan oma lapsuutesi olisi pohtimisen arvoinen, sieltä kannattaa aloittaa. Mulla on kokemusta (valitettavasti)äidistä, jolla oli odotuksia sen sijaan että olisi ehdoitta rakastanut. Se on vaikuttanut mun elämääni kielteisesti, erityisesti lapsena kun ei takunnut äidin ongelmia, vaan imi ne itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että sun lapset oat hyviä tyyppejä, et vaan itse sitä huomaa, koska olette erilaisia. Olisko näin`? Mieti rauhassa, sun toiveiden mukaisia he eivät ole...
Ottamatta kantaa juuri ap:n lapsiin, jotkut ihmiset vain ovat sellaisia ettei heitä parhaalla tahdollaankaan voi kutsua hyviksi tyypeiksi.
Kukaan ei pidä työpaikan marisijaa, besserwisseriä tai pahansuopaa juoruämmää hyvänä tyyppinä. Jonkun lapsia hekin ovat. Lapsilla kehitys on tietysti vielä kesken, mutta eivät nämä ominaisuudet silti positiivisia ole eikä siinä ole samoista mielenkiinnon kohteista kyse.
Ja rakastaahan äiti pätijälastaankin, mutta siitähän ei ollut kyse.
Jaa.. Mulla on neljä ala- aste ikäistä. Kaikki erilaisia. Mulle on ollut sairaan tärkeää, että kaikki saavat kasvaa sellaisiksi kuin haluavat. Saavat tanssia, laulaa, huutaa, leikkiä, pelata, olla pelaamatta, puhua ja kysellä, sotkea ja loukkaantua ja suuttua ja nauraa..
Itse en saanut. Minut pistettiin hoitoon ja pois tieltä ja olin paljon yksin.
Nää on näitä kotona kasvatettuja villikkoja, onneksi koulukin muuttuu enemmän lapsia huomioon ottavaksi, eikä ole enää niin paljon tasapäistävä ja hiljentävä laitos.
Sulla on valmiiksi ilmeisesti vähä rauhallisempia?
Oletan, että sun lapset oat hyviä tyyppejä, et vaan itse sitä huomaa, koska olette erilaisia. Olisko näin`? Mieti rauhassa, sun toiveiden mukaisia he eivät ole...