NUORILLE KILTTIMIEHILLE: mitä olen oppinut deittailusta 41-vuotiaaksi asti (ja mitä olisin toivonut tietäväni nuorena)

Olin nuorena kilttimies, ajattelin kovasti sitä mitä muut minusta ajattelevat. Yritin aloittaa seurustelua ja olin rehellinen motiiveistani naisen suhteen. Vahdin "mainettani", että kukaan ei vain ajattelisi, että olen pelimies. Olen yhä sinkku.
Miltä tämä minut säästi? Varmaankin parisuhteelta/parisuhteilta, joita olisin kokenut, jos olisin elänyt villimmin ja naisia hyväksikäyttäen. Toisaalta sitten itseni "säästäminen" ei säästänyt minua esimerkiksi petolliseksi osoittautuneelta naiselta, homottelulta (baarin homottelevat naiset) tai siltä, että esim. täällä kokematon mies on osan naisten mielestä jotenkin kelvoton tai huono, tai sängystä ajetuksi tuleminen kokemattomuuteni paljastuessa.
Tajusin vasta lähempänä neljääkymppiä, että en ole edes miettinyt, mitä itse haluan, kun yritin miellyttää näkymätöntä moraalipoliisia. En uskaltanut maksaa seksistä, jos en sitä muuten saa, en tehdä asioita joita halusin.
Olen ollut koko ajan sinkku ja vihdoin olen tilanteessa, että seksi on iloinen asia jota minulla on kivan ihmisen kanssa (oli sitten maksettu seksikumppani tai baarista pilkun jälkeen saatu humalainen nainen). Tiedän, että kilttimiehen vahtijoille ongelma ei ole se, että tekisin jonkun tietyn "rikkeen", jonka jälkeen muuttuisin heidän silmissään la***kaksi. Tämä kyseinen ihmistyyppi ei yleisesti ottaen salli lainkaan sitä, että kilttimies pitää seksistä tai harrastaa sitä omaksi ilokseen. He haluavat määrätä, kenen kanssa, milloin ja millä tavalla kilttimiehen on luvallista harrastaa seksiä. Kun lakkasin piittaamasta tästä ihmisryhmästä, huomasin että Koskaan ei pitäisi tehdä asioita, joita ei halua tehdä eikä sellaisen ihmisen kanssa, joka tuntuu väärältä. Mutta ei myöskään kannata sulkea itseltään mahdollisuutta nauttia seksistä mainitsemistani syistä. Ette hyödy siitä mitään, menetätte vain kosketuksen omiin haluihinne.