Miksi nokkahuilunsoittoa opetetaan vieläkin kouluissa?
Nokkahuilu on hyvin kaunis ja arvokas soitin. Laadukkaan puunokkahuilun hinta lähtee kahdestasadasta. Nokkahuilistina olen aina vihannut muovinokkahuiluja, niissä ei ole läheskään yhtä kirkas ja kaunis ääni kuin aidossa puusoittimessa. Mutta miksi nokkahuilua soitetaan musiikintunneilla? Ensin kaikkien oppilaiden pitää ostaa tehdasvalmisteinen kymmenen euron muovihuilu. Sen jälkeen opetellaan makkaralaulu tms. Eikä se kuulosta kovin hyvältä. Nokkahuilukauden päätyttyä oppilas unohtaa huilun sormitukset ja itse soitin hukkuu jonnekin huoneen syövereihin. Mitä lapsi saa koulunokkahuilun soitosta? Opettaja tietenkin pystyy erottamaan musikaaliset ja ei-musikaaliset, mutta en usko, että lapselle jää mitään käteen tunneista.
Nokkahuilu on yli 300 vuotta vanha soitin. Mielestäni on surullista, että soittimella on lapsen lelun maine. Kukaan ei tiedä, millainen ääni oikeasti nokkahuilusta lähtee taitavan soittajan käsissä. Yksi syy on koulunokkahuilutunnit: kaikilla on muistikuva siitä kamalasta äänisekamelskasta.
Kommentit (51)
Ennen nokkahuilukautta kouluissa puhallettiin Melodicaa. Se vasta hauska peli oli. Erona nokkahuiluun se, että koulun ulkopuolella Melodicalla ei ole mitään käyttöä. Edes Mozart ei säveltänyt sille mitään, vaikka muuten väsäsi musiikkia jopa lasiharmonikalle.
Mitä soitinta Ap suosittelisi kaikille (omaksi) hankittavaksi instrumentiksi koulun musiikkitunneille (ja kotitreeniin)?
Meidän tyttö innostui soittamisesta nimenomaan koulun nokkahuilutuntien ansiosta.
Olinpa kesällä tilaisuudessa jossa soitti kaksi nokkahuilumestaria. Molemmat maailman kuuluja taitureita . Nokkahuilut olivat erilaisia ja huomattavasti isompia kuin koululaisten soittimet . Hyvältä kuulosti klassisessa musiikissakin .
Vierailija kirjoitti:
Mitä soitinta Ap suosittelisi kaikille (omaksi) hankittavaksi instrumentiksi koulun musiikkitunneille (ja kotitreeniin)?
Tarvitaanko sellaista ollenkaan? Eivätkö bändi- ja rytmisoittimet riitä?
Samaa olen miettinyt aina. Muovinokkahuiluun puhaltelu ei edes osoita musikaalisuutta millään tavalla. Laulamalla ja rytmittelemällä saataisiin paljon parempi kuva musikaalisuudesta ja ne hoituisivat ilman välineitäkin. 20-30 muovinokkahuilua kiljumassa samaan aikaan ei tee muuta kuin tappaa vähäisenkin kiinnostuksen kyseistä soitinta kohtaan. Monilta tappaa innon koko musiikkitunteja kohtaan. Ja tosiaan oikeasti hienon soittimen maine pilataan tuolla kidutukseen verrattavalla opetusmetodilla. Onneksi itse olin musiikkiluokalla, eikä meillä soitettu nokkahuilua. Pianoa, kanteletta ja isompana kitaraa kylläkin.
Edullisia, varmaan siksi. Meillä lasten kouluissa nokkahuilut ostaa vanhempainyhdistys varainkeruutempausten tuotoilla.
Nuo tosin opettelevat soittamaan koulussa myös muitakin soittimia, mm. ukulelea, kitaraa, bassoa, rumpuja, koskettimia...Musiikkipainotteinen koulu, jolla ei kuitenkaan ole varaa hankkia nokkahuiluja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä soitinta Ap suosittelisi kaikille (omaksi) hankittavaksi instrumentiksi koulun musiikkitunneille (ja kotitreeniin)?
En ole ap, mutta kysyn silti. Miksi kaikkien pitäisi omistaa jokin soitin pelkästään musiikkitunteja varten? Musiikkia voi harjoittaa ilman soittimiakin tai niin kuin meillä eli käyttämällä koulun kanteleita tms. Eihän kaikkien tarvitse omistaa vaikkapa neulaa ja sukkapuikkojakaan käsityötunteja varten tai jalkapalloa liikuntatunteja varten. Miksi siis soitin olisi vältämätön?
Monissa kouluissa on hankittu ukulelet soittimiksi.
Vierailija kirjoitti:
Olinpa kesällä tilaisuudessa jossa soitti kaksi nokkahuilumestaria. Molemmat maailman kuuluja taitureita . Nokkahuilut olivat erilaisia ja huomattavasti isompia kuin koululaisten soittimet . Hyvältä kuulosti klassisessa musiikissakin .
OT: Koulussa soitetaan sopraanonokkahuilua, joka on äänialaltaan toiseksi korkein nokkahuilu. Nuo taiturit todennäköisesti soittivat altto-, tenori- tai bassonokkahuilua, joissa on matalampi ääni (listattu madaltuvassa järjestyksessä). Mitä matalampi ääni sitä suurempi soitin. Lisäksi on olemassa sopraanonokkahuilua pienempi ja korkeaäänisempi sopraninonokkahuilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olinpa kesällä tilaisuudessa jossa soitti kaksi nokkahuilumestaria. Molemmat maailman kuuluja taitureita . Nokkahuilut olivat erilaisia ja huomattavasti isompia kuin koululaisten soittimet . Hyvältä kuulosti klassisessa musiikissakin .
OT: Koulussa soitetaan sopraanonokkahuilua, joka on äänialaltaan toiseksi korkein nokkahuilu. Nuo taiturit todennäköisesti soittivat altto-, tenori- tai bassonokkahuilua, joissa on matalampi ääni (listattu madaltuvassa järjestyksessä). Mitä matalampi ääni sitä suurempi soitin. Lisäksi on olemassa sopraanonokkahuilua pienempi ja korkeaäänisempi sopraninonokkahuilu.
Juuri näin. Sopraanonokkahuilu on näistä kaikista yleisin. Itse soitan sopraanoa ja alttoa. Mukava tavata joku muukin asiantuntija.
Ap
Musiikin opetus monissa kouluissa on ala-arvoista. Itse soitin nokkahuilua koko ala-asteen. Nuotteja opiskeltiin ylennyksineen ja alennuksineen nin pitkälle kuin nokkahuilulla pääsee. Meillä olikin oikea musiikinopettaja eikä mitään semmoinen tavisope, joka opettaa vain ukko nooan soiton ja nuotit.
Vierailija kirjoitti:
Ennen nokkahuilukautta kouluissa puhallettiin Melodicaa. Se vasta hauska peli oli. Erona nokkahuiluun se, että koulun ulkopuolella Melodicalla ei ole mitään käyttöä. Edes Mozart ei säveltänyt sille mitään, vaikka muuten väsäsi musiikkia jopa lasiharmonikalle.
Pakko sanoa, vaikka menee ohi aiheen. Mozartin oli vaikea säveltää melodicalle, koska kyseinen soitin tuli markkinoille 1950-luvulla. Mozart kuoli 1791.
Melodicaa on käytetty koulun ulkopuolellakin. Esimerkiksi jamaikalainen reggae-muusikko Augustus Pablo soitti sitä ja rock-yhtye R.E.M. on käyttänyt melodikaa kappaleissaan Find the River ja Boy in the Well, joista jälkimmäisessä on melodikasoolo. Suomen tunnetuimpia melodikan soittajia on Timi Valo, artistinimeltään Lightman. Hän on soittanut muun muassa Asan Leijonaa metsästän -albumilla. (lähteenä kaikkitietävä wikipedia)
Mä opin C-duurin nuotit, aika-arvot, tauot, ylennyksen ja alennuksen merkityksen sun muuta sellaista nokkahuilua soittamalla koulussa. Paljon konkreettisempaa kuin laulamalla, kun ei ole absoluuttista sävelkorvaa. Ja jäi mieleen paremmin kuin teoria ilman soittoharjoitusta. Ei se nyt niin huono asia ole, että vähän pääsee jyvälle. Itse siitä ponnistin myöhemmin lauluopintoihin jne. ja teoriaakin on tullut opeteltua aika paljon sen jälkeen.
Osaako lapsesei soittaa Ukuletta? Ja harppu on pirun vaikee roudattava. Koetas nyt vaa sopeutua, soittaminen on kiva harrastus jos kipinä syttyy. Jos sä se sammutat, niin kiitti sulle v.......sti.
Nokkahuilu on tulevaisuuden soitin. 2020-luvulla nokkahuilumusiikkilevyt ovat myyntilistojen kärjessä ja nokkahuilun soittajat tienaavat miljoonia ja ovat palvottuja tähtiä.
Meillä ei 70-luvulla soitettu koulussa nokkista eikä muistaakseni melodicaakaan (vaikka minulla muuten sellainen olikin), vaan jotain minikokoisia ksylofoneja tai metallofoneja. Niistä vasta kamala ääni lähtikin.
Koska nokkahuilu nyt on vaan halpa opetusväline, siis muovinen.
Mullakon oli joskus puinen nuorena, koira söi sen!