Kuinka moni muu äiti puhuu mielummin hylätystä koiranpenikasta kuin tuosta 3- veen tapauksesta?

Täällä! Oksettaa ajatuskin. Ihan sydäntä raastaa ajatella sitä tyttöä

Niinpä niin. Roskat maton alle. Simsalabim! Mitään ei ole tapahtunut!

Niin kauan kun yhteiskunta sulkee silmänsä sille tosiasialle että näitä tapahtuu eikä läheskään kaikki tule julkisuuteen, asia ei muutu miksikään eikä varsinkaan korjaannu!

Puhun kokemuksesta. Olen 63 vuotta täyttävä nainen, ja vasta muutama vuosi uskalsin puhua mitä oma rakas äitini teki minulle hyvin pienestä aina kouluikään. Silloin se muutti muotoaan ja jatkui verbaalisena raiskauksena. Kyllä; oma äiti!

Tämä asia on tehnyt minusta sen mikä olen, enää en muutu mutta taistelen henkeen ja vereen näitten heikoimpien hyväksikäyttöä vastaan! Tiedän mitkä jäljet ja haavat se jättää loppu iäksi jos asialle ei mitään tehdä. Turha luulla että 3-vuotias vain "unohtaa" onnellisesti kaiken, niin ei tule tapahtumaan. Ehkä hän ei ymmärrä mitä tapahtuu, mutta psyykeen se jättää valtavaa tuhoa jos apua ei anneta ja saa. Lapsi jää niin yksin asian kanssa, kasvaessa tulee itsesyytökset, itseinho ja viha. Oma kroppa tuntuu likaiselle ja saastaiselle, syytetään itseä; minussa on joku vika kun minulle näin kävi!

Tämän kaiken olen kokenut omissa nahoissani. Vuosikymmeniin en uskaltanut puhua. Vuosikymmenet kärsin erilaisista psyykkisitä vaivoista mm. vuosien anoreksia. Rankaisin ruumistani ja itseäni. En tiedä mitä tapahtui, paha olo oli niin kauhea että oli pakko puhua. Paikalla oli psykologi sekä psykiatri. Se oli hirveää mutta toisaalta vapauttavaa; minua uskottiin!  En ole paha valehteleva paska, olen uhri! Siitä alkoi hidas mutta varma ylöspäin nousu. Vieläkin asiat ovat tuskallisia. Olen menettänyt äidin turvan ja rakkauden. Isä oli poissaoleva, työnsä vuoksi paljon matkoilla myös ulkomailla.  Ei puuttunut kotiasioihin. Olin sen ämmän armoilla. Opin hyvin pienestä omatoimiseksi ja sen, että kehenkään ei voi luottaa.

Nyt olen avannut suuni ja tapaan hyvin paljon ihmisiä jotka niska kyyryssä pakenevat. Eikö se ole raukkamaisuutta? Aikuiset ihmiset jättävät avuttomat lapset? Sulkevat oman mukavuutensa takia silmänsä? Ei haluta kuulla. Kun ei nähdä eikä kuulla, ei sitä ole.