Ystävänpäivä ja ystävyssuhteet

Jaa-a eihän mies voi päättää puolison puolesta? :/

Minä olen myös pattitilanteessa.

Naapuriin muutti puolituttu äiti, jonka kanssa olemme treffailleet ja lähentyneet viime aikoina todella paljon. Lapsemmekin viihtyvät hyvin yhdessä.

Tämä puolituttu äiti on sukulaiseni paras ystävä ja sukuvikana meillä on ääretön kateus ja mustasukkaisuus kaikesta.

Sukulainen on todella tuohtunut siitä, että olemme lähentyneet hänen ystävänsä kanssa ja minä kun en todellakaan tahdo kenenkään väliin mennä (en uskonut enää aikuisuudessa tällaista olevan, mutta meidän suku on vähän tämmöinen..)

Sukulainen on mm. pistänyt sanoja suuhuni mukamas tälle yhteiselle tutullemme ja vääristellyt kaikkea sanomaani. Tällä hetkellä tämä sukulainen ei edes puhu minulle mitään.

Tekisi mieli kertoa puolitutulle, ettei kaikkea kannata uskoa, mutta en haluaisi mennä väliin. Toisaalta taas minulla ei ole yhtä ainutta ystävää ollut vuosikausiin ja tuntuu mukavalta, kun on joku kelle soittaa, joku joka haluaa tavata minua. Sellaiset on harvassa.

Ihan aikuisia tässä ollaan 30 v pian mittarissa kaikilla.

Kamala tilanne :/ ovatko naiset tällaisia vielä aikuisinakin vai vain minun sukulaiseni?

Itselläni oli joskus täysin samanlainen tilanne. Emme ole ystäviä enää. Jos olisin selvittänyt tilanteen paremmin, esim pyytämällä anteeksi ja vilpittömästi katunut sanomisiani, saattaisimme olla vielä tekemisissä. Tai sitten ei. 

No mitä sä sitten oot tehny?

Vahingossa? No niinpä tietenkin"vahingossa". Pakkoko sun oli kaveris miestä haukkua.

Joskus ystävyysyhteet tulevat vain päätökseen ehkä se olisi päättynyt ilman tätä episodiakin. Mutta jos kaipaat ystävää niin voithan laittaa hänelle viestiä ja tunnustella tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a eihän mies voi päättää puolison puolesta? :/

Minä olen myös pattitilanteessa.

Naapuriin muutti puolituttu äiti, jonka kanssa olemme treffailleet ja lähentyneet viime aikoina todella paljon. Lapsemmekin viihtyvät hyvin yhdessä.

Tämä puolituttu äiti on sukulaiseni paras ystävä ja sukuvikana meillä on ääretön kateus ja mustasukkaisuus kaikesta.

Sukulainen on todella tuohtunut siitä, että olemme lähentyneet hänen ystävänsä kanssa ja minä kun en todellakaan tahdo kenenkään väliin mennä (en uskonut enää aikuisuudessa tällaista olevan, mutta meidän suku on vähän tämmöinen..)

Sukulainen on mm. pistänyt sanoja suuhuni mukamas tälle yhteiselle tutullemme ja vääristellyt kaikkea sanomaani. Tällä hetkellä tämä sukulainen ei edes puhu minulle mitään.

Tekisi mieli kertoa puolitutulle, ettei kaikkea kannata uskoa, mutta en haluaisi mennä väliin. Toisaalta taas minulla ei ole yhtä ainutta ystävää ollut vuosikausiin ja tuntuu mukavalta, kun on joku kelle soittaa, joku joka haluaa tavata minua. Sellaiset on harvassa.

Ihan aikuisia tässä ollaan 30 v pian mittarissa kaikilla.

Kamala tilanne :/ ovatko naiset tällaisia vielä aikuisinakin vai vain minun sukulaiseni?

Kamala tilanne 😓 Toivottavasti selviää jotenkin. Jotkut ihmiset ovat vain tuollaisia. Ei se aina riippu sukupuolestakaan.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli joskus täysin samanlainen tilanne. Emme ole ystäviä enää. Jos olisin selvittänyt tilanteen paremmin, esim pyytämällä anteeksi ja vilpittömästi katunut sanomisiani, saattaisimme olla vielä tekemisissä. Tai sitten ei. 

Haukuitko ystäväsi miestä? Miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Joskus ystävyysyhteet tulevat vain päätökseen ehkä se olisi päättynyt ilman tätä episodiakin. Mutta jos kaipaat ystävää niin voithan laittaa hänelle viestiä ja tunnustella tilannetta.

Saman neuvo antaisin. Joitain asioita ei vaan kannata surra liikaa.

No sellaista saumatonta lapamatoo voikin haukkua.