Lue keskustelun säännöt.
Erilaiset perheet
14.02.2017 |
Seuraan juuri Erilaiset perheet -ohjelmaa. Ymmärrän erityisherkkyyden. Mutta tässä kohtaa, kun lapsi on vedetty kotikouluun koulusta, kun lapsi oli säikähtänyt kun luokka oli nauranut hänelle, kun oli sanonut sanan väärin.
Olen itse ollut samanlainen. Koulu oli kamalaa ja olin hyvin ujo. Mutta miten tuo, että lapsi vedetään kotiin ratkaisee ongelman? Lapsihan syrjäytyy. Jotenkin voin oikein kuvitella, miten tuosta Aadasta isona tulee sellainen, joka "saa aina tahtonsa läpi", mutta samalla on sellanen hiirulainen.
Mä itse olin alakoulussa niin ujo, että pelkäsin puhumista. Ja sillon kun joutu puhumaan, pelotti että mokaa ja kaikki nauraa -kuten usein kävikin. Sellaista elämä on ja oon tosi kiitollinen, että mun vanhemmat oli mun tukena ja tiesin, että kotona mun on aina hyvä olla, kun jaksan päivän vieraiden ihmisten kanssa. En mä nyt yliopistossa opiskelisi maisterissa ja tekisi uraa, jos en olisi vaan koulua käynyt.
Mielipiteitä?
Kommentit (3)
Lapsellani on tosi ujo kaveri. Hän ei uskalla sanoa minulle mitään, mutta joskus kuulen, kun hän juttelee vaapaammin lapseni kanssa. Aika hyvä tilanne, että hän sentään sai kaverikseen lapseni. Lapseni hakee hänet vaikka kotoaan leikkimään meille ja auttaa ja suojelee, kun on tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä jotka ovat tehneet oman diagnoosin asiasta olla erityisherkkä. Lapsi kasvaa tuohon malliin ja tulee sitten jatkossa miettimään, että kykeneekö/voiko hän tehdä jotakin, kun on näin "herkkä."
Hyvin sanottu.
Taas näitä jotka ovat tehneet oman diagnoosin asiasta olla erityisherkkä. Lapsi kasvaa tuohon malliin ja tulee sitten jatkossa miettimään, että kykeneekö/voiko hän tehdä jotakin, kun on näin "herkkä."