Tekeekö yksinäisyys tyhmäksi?

Minkälaista yksinäisyyttä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista yksinäisyyttä tarkoitat?

Ihmiskontaktit rajoittuvat yhteen henkilöön (kumppani) lähes päivittäin...ei kavereita/ ystäviä, ei työyhteisöä jne.

Ei se aivojen kapasiteettia välttämättä laske, mutta kyllä siinä pääsee sosiaaliset taidot pahasti ruostumaan, jos niitä ei pidetä yllä. Itse ainakin olen huomannut, että kun olen pitkiä aikajaksoja omissa oloissani, siihen tottuu jo siinä määrin, että sen jälkeen normaali kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa osoittautuu jo suoranaisen vaikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista yksinäisyyttä tarkoitat?

Ihmiskontaktit rajoittuvat yhteen henkilöön (kumppani) lähes päivittäin...ei kavereita/ ystäviä, ei työyhteisöä jne.

Kun ois edes se kumppani, eikä vaan kerran kahdessa viikossa psykiatrian poliklinikalla tapahtuva keskustelukäynti.

Mutta juu, sanoisin et tyhmentää. Lisätään tähän vielä runsas alkoholinkäyttö, niin soppa on valmis.

Joukossa tyhmyys tiivistyy. Eiköhän siitä voi päätellä jotain?

Mulla on mies, lapset, vanhemmat, sisarukset ja työyhteisö. Silti tunnen itseni yksinäiseksi, ei ole enää sellaista sydänystävää kuin nuorena, jonka kanssa voisi käydä illallisella, leffassa, konsertissa, drinkillä höpöttelemässä niitä näitä. Sellaista kaipaan näin keski-iässä.

Monet nimenomaan keskittymistä ja ajatustyötä tekevät riisuvat elämästään turhanpäiväiset ihmiskontaktit. Kuinka fiksuksi siinä tulee jos ajatustenvaihtoa on vain tyhjäpäisten ihmisten kanssa, jotka ovat samanhenkisesti yhtä älykkäitä kuin sinäkin - hengaavat vauva-palstalla, lukevat seiskaa, juoruavat muista.  Ja tätä vuodesta toiseen. Lisäksi sosiaalinen koodisto ja paine pakottaa yksilön noudattamaan samanmielisyyttä sen pelossa, että suljetaan joukon ulkopuolelle.  Senkin ajan voi käyttää lukemiseen, asioiden tutkimiseen ym. Työelämäkään ei tue indivualismia vaan sitä, että tyypit pelaavat hyvin yhteen tietyn tavoitteen saavuttamiseksi.