Valitusta ja kyselyä, voiko "henkisesti lihava" , tarmoton ja vaihdevuosia lähestyvä nainen toipua "normaaliksi"

Vaimo kokee, että on lihava. Oikeasti on liikaa kiloja, mutta ei vielä mitään hirveän järkyttävää.
Edelleen kokee itsensä tarmottomaksi ja on suruissaan, kun viikonlopusta osa menee työrasituksista toipumiseen ( eli haittaa että jaksaisi painaa kotitöitä kaksi päivää).

Vaimo on myös siinä iässä, että vaihdevuodet ovat oikeasti tulossa kohta. Viimeisteleekö tuon harmauden ja toivottomuuden pysyväksi olotilaksi?

Eli onko peli menetetty?