Mies 29v + 2v miettii; pimeää ennen aamunkoittoa

Kotihoidettavan sairauden uuvuttama n.2,5 vuotias hamsteri siirtyi urhean taistelun jälkeen ajasta ikuisuuteen. Viimeisinä päivinä autoin juomisessa ja syömisessä pitelemällä vesipulloa kädessä ja tarjoilemalla vauvanruokia ja muuta erikoisruokaa välittömään läheisyyteen.
Olo on myös helpottunut jollain tavalla kun voi lopulta keskittyä loppuneen aikakauden käsittelemiseen läpi ja pikkuhiljaa uuden alkuun.

Illalla hamsteri vielä suki itseään ja näytti yllättävän elinvoimaiselta ajan vähyyteen nähden ja aisteissa oli herkkyyttä. Kun sitten lähdin käymään ulos ja keskityin vähäksi aikaa ihan omiin tavoitteisiin, tuli eräs kivannäköinen nainen laulamaan karaokea kanssani pienen vihjauksen saattelemana. Hän ei kuitenkaan kutsunut minua pöytäänsä tai seuraansa tuon jälkeen ja lähdin nopeasti takaisin kotiin ajatellen että pieni pala sielua pirstaloitui taas tänä yönä vai olisinko se voinut sittenkin olla minä, joka tietämättään torjui toisen elämästäni tekemällä niin nopean päätöksen toisen aikeista. Joka tapauksessa sydän oli valahtanut syvyyksiin.

Tullessani takaisin hamsteri makasi pää maata kohti, oli viilentynyt ja koskettaessa liikutti refleksinomaisesti yhtä etujalkaa. Silloin tiesin että nyt välillämme oli enää tunteja jos sitäkään. Sydämeeni ei mahtunut enempää surua käsiteltäväksi samana yönä ja aloin väsyä, joten menin makuulle tietäen olevani ehjempi käsittelemään tätä edessä olevaa murhetta, joka ei muutenkaan ollut omissa käsissä.

Ehkä tämä elämän rajallisuudesta muistuttava kokemus antaa inspiraatiota uskaltaa elää voimakkaammin ja täydemmin; aika tuntui kuluvan nopeammin kuin koskaan ennen.