Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan jaksaa nauttia niistä "elämän pienistä iloista?"
13.02.2017 |
Kieltämättä olen lievästi katkera siitä, että mun elämän ilonaiheet on vuodesta toiseen liikunta, syöminen, lukeminen ja muutama kiva kaveri. Parisuhdetta en ole onnistunut löytämään ja muutenkin liikaa aikaa ajatella kaiken maailman asioita. Toisaalta tiedän kyllä hyvin järjeä tasolla, että nämäkin asiat joista ilahdun ovat enemmän kuin monella muulla ja siksi olen niistä kiitollinen. Silti mietin, että tätäkö tää on elämän loppuun asti, kiva kirja, kiva Netflix-sarja, oma ennätys salilla ja se kun ei tarvinnut yöllä valvoa kahta tuntia ahdistuen asioista.
Kommentit (12)
Mun ilot on syöminen. Lihon vaan ja masennun täällä sängynpohjalla. Saispa töitä niin elämä ehkä normalisoituisi.
N23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nauttinut vastaavista asioista nyt kaksi vuotta ongelmitta. Sitä ennen oli noiden lisäksi työ, josta pidin paljon. Jos ei ole masennusta tai muuta sairautta, nauttiminen on pelkästään omasta asenteesta kiinni. Aina voi keksiä uutta tekemistä, jos nykyiset kyllästyttävät. Hanki uusi harrastus (kaikki eivät edes maksa paljoa), mene konserttiin tai teatteriin tms. Jos raha on este, katso kaupunkisi ilmaistapahtumat. Niissä on monissa kaupungeissa laaja kattaus. Vaihtelu virkistää ja tekeminen estää liiat vatvomiset. Jos taasen olet masentunut tai muuten sairas, hanki apua. Tervehdyttyä elämäkin alkaa näyttää valoisammalta.
Loppujen lopuksi, tuollaistahan se monen elämä on. Mitkä asiat sua sitten ahdistaa? Parisuhdettomuus, elämän tylsyys...?
Kyllä mä jaksan noista elämän pikkuasioista ilahtua ihan päivittäin, mun mielestä aika outo ihminen pitää olla jos ei.
Tänään ilahdutti esimerkiks suklaat työpaikan taukotilassa, auringonpaiste ja viikonlopun muistelut työkavereiden kanssa ja ollaan vasta iltapäivässä.
Mä tunnen iloa ihan pikkujutuista, onko se sitten itse Alepasta ostettu 5e ruusukimppu joka on pysynyt jo viikon hyvänä, kaunis auringonlasku, hyvä keskustelu kaverin kanssa, valmiiks saatu työtehtävä, tyhjä pyykkikori, puhtaat lattiat, uudet verhot..... Sääli jos muut ei tunne iloa tälläisistä.
Minulta vietiin noin kolme vuotta sitten käytännössä kaikki, minkä varaan olin elämäni rakentanut. Kummasti on tässä toipuessa oppinut arvostamaan sitä mitä on jäljellä ja nauttimaan ihan pienimmistäkin asioista. En ennenkään suuria vaatinut, vaan esimerkiksi kupillinen lempiteetäni teki päivästä jo hyvän. Nyt olen onnellinen jo siitä, että pääsen sängystä ylös. Kaikki muu on merkittävää ekstraa ja erillinen nautinnonaihe. Asenne kohdilleen niin ei tarvitse märistä pikkuasioista. Sairaustapauksissa aika lääkärille, niin alkaa helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ilot on syöminen. Lihon vaan ja masennun täällä sängynpohjalla. Saispa töitä niin elämä ehkä normalisoituisi.
N23
Työttömyys ei estä liikkumista ja ihmisten tapaamista. Esimerkiksi kävelylenkki ulkona on täysin ilmaista. Ihan itsestä kiinni jääkö sinne sängynpohjalle vai ei. Olet niin nuori, että ei todellakaan kannata luovuttaa pelkän työttömyyden takia. Masennusoireisiin saa apua, jos vaan hakee. Muuten auttaa itseä niskasta kiinni ottaminen.
Tälle työttömälle tuottaa nautintoa mm. auringonpaiste, kävelylenkit, uusien kirjojen etsiminen ja lukeminen, neulominen, kummitytön höpötykset, teen juominen, ystävien tapaaminen, kauniit maisemat, puhtaat lakanat, hyvä musiikki, uusien ruokien kokeilu, hyvän ruuan syöminen, jooga, naapurin rouvan auttaminen jne. Hyvin tavalliset asiat siis. Samat tuottivat nautintoa myös työssäkäydessä, mutta silloin niihin ehti käyttää vähemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi vapaaehtoistoiminta? Saat elämällesi merkitystä ja sisältöä ja tutustut uusiin ihmisiin. Mikä sinua kiinnostaa? Ota yhteyttä MLL:ään, läheiseen partiolippukuntaan, lintu/luontoyhdistykseen, kulttuurijärjestöön, urheiluseuraan, näitähän riittää, ja kysy, missä tarvitaan käsiparia. Antaessaan saa. Ja arvokkainta, mitä voit antaa, on oma aikani ja persoonasi.
Kyllä niistä pienistä asioista nauttii,vaikka olisi parisuhteessa. Ei se suhteessa olo tai perhe-elämä niin ihmeellistä ole,juurikin sitä usein puuduttavaa arkea josta löytää niitä pieniä ilonaiheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten joku jo mainitsikin, sellaista ihmisten elämä on. Kehen nyt vertaa elämääsi? Joillakin on varaa matkustella, mutta ei läheskään kaikilla pienituloisilla.
Ja ratkaisisiko parisuhde asian? Sillä, ei se parisuhdekaan kaikille auvoa ole.
Monet sinkut (ei tietenkään kaikki!) juuri valittavat tätä parisuhteen puuttumista. Se parisuhdeko on joku tie onneen? Täydellistä ihmistä ei olekaan. Eli kun olet parisuhteessa saat kannettavaksi myös ne toisen ihmisen ongelmat, huonot tavat, toisen ihmisen murheet, sairaudet jne... Älä toki mieti "kuinka kauan" näillä pienillä ilon aiheilla jaksaa eteenpäin. Suotta murehdit etukäteen tulevaa, josta ei muutenkaan voi tietää mitään! TÄNÄÄN nämä pienet ilon aiheet riittävät sinulle ja se on ihan hyvä niin!
Minä olen iloinnut joka saunomiskerrasta, hyvästä kirjasta, puhtaista lakanoista, aamukahvista mökin rappusilla, auringonpaisteesta, siististä kodista jo vuosikymmeniä.