Onko teillä mitään asiaa, mitä aina vaan kadutte, vaikka vuodet kuluu?
Mulla on yksi asia, joka tapahtui 20v sitten ja edelleen kadun sitä todella paljon. Välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta aina sitä vaan edelleen katuu.
Jos taas olette päässeet katumuksesta eroon, niin miten sen teitte?
Kommentit (18)
Reilu 20 vuotta sitten tapahtunut juttu. Ala-asteella emme päästäneet yhtä toista lasta mukaan leikkiimme, ja juoksimme karkuun ja piilouduimme. Typerintä on että pidin siitä kolmannesta tytöstä kyllä, olin pelkästään vittumainen idiootti siis.
Kadun yhä sitä, kaduin heti sen tapahduttua. En näe mitään syytä päästä tämän yli, ehkäpä sitten muistan että toisia ihmisiä ei näin kohdella. Olen "rankaisuni" eli jäytävän huonon omatuntoni asian tiimoilta ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Reilu 20 vuotta sitten tapahtunut juttu. Ala-asteella emme päästäneet yhtä toista lasta mukaan leikkiimme, ja juoksimme karkuun ja piilouduimme. Typerintä on että pidin siitä kolmannesta tytöstä kyllä, olin pelkästään vittumainen idiootti siis.
Kadun yhä sitä, kaduin heti sen tapahduttua. En näe mitään syytä päästä tämän yli, ehkäpä sitten muistan että toisia ihmisiä ei näin kohdella. Olen "rankaisuni" eli jäytävän huonon omatuntoni asian tiimoilta ansainnut.
Inhottavaa 😑😝😤
Tavallaan moniakin asiosta mitä "sekoilin" nuorempana, mutta toisaalta silloin Halusin tehdä niin ja syntyihän niistä hauskoja tarinoita. Nykyään en toimisi noin, mutta kuinka moni toimisi aikuisena juuri niinkuin teininä toimi? Eli näin saan vaimennettua sisäistä ääntä kun alan muistella, kaikki me muutumme.
Kadun lääketieteellistä ratkaisua, jonka tein pari vuotta sitten,sillä sen vuoksi sain kroonisen sairauden joten sen väärän valinnan"vaikutus" ei lopu koskaan. Aika katkeraa kärsiä joka päivä yhdestä virheestä, kun jos olisin valinnut toisin voisin olla aivan terve ja elämäni ihan erilaista. Alan kuitenkin pikkuhiljaa hyväksyä, että se on joka tapauksessa tapahtunut ja ajatus,joka osoittautui huonoksi vaikutti oikeasti hyvältä ratkaisuilta silloin. On karmeaa, että pilasin vahingossa ja hyvää tarkoittaen oman elämäni.
Paskase kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reilu 20 vuotta sitten tapahtunut juttu. Ala-asteella emme päästäneet yhtä toista lasta mukaan leikkiimme, ja juoksimme karkuun ja piilouduimme. Typerintä on että pidin siitä kolmannesta tytöstä kyllä, olin pelkästään vittumainen idiootti siis.
Kadun yhä sitä, kaduin heti sen tapahduttua. En näe mitään syytä päästä tämän yli, ehkäpä sitten muistan että toisia ihmisiä ei näin kohdella. Olen "rankaisuni" eli jäytävän huonon omatuntoni asian tiimoilta ansainnut.
Inhottavaa 😑😝😤
No niin on! Tiedän. Tuo on tapa, jolla en yleensä toiminut, enkä tule koskaan enää toimimaankaan. Siksi kai sen muistankin.
kys. viestin kirjoittanut
Vierailija kirjoitti:
Kadun lääketieteellistä ratkaisua, jonka tein pari vuotta sitten,sillä sen vuoksi sain kroonisen sairauden joten sen väärän valinnan"vaikutus" ei lopu koskaan. Aika katkeraa kärsiä joka päivä yhdestä virheestä, kun jos olisin valinnut toisin voisin olla aivan terve ja elämäni ihan erilaista. Alan kuitenkin pikkuhiljaa hyväksyä, että se on joka tapauksessa tapahtunut ja ajatus,joka osoittautui huonoksi vaikutti oikeasti hyvältä ratkaisuilta silloin. On karmeaa, että pilasin vahingossa ja hyvää tarkoittaen oman elämäni.
Kerrotko mikä oli se ratkaisu ? Kiinnostaa ja voisi auttaa muitakin välttämään samaa? ’
Jos olisin kuunnellut äitiä. Jäänyt kotiin. Enkä olisi juonut alaikäisenä.. en olisi joutunut onnettomuuteen. Olisin pärjännyt elämässä niiiin paljon paremmin. Pilasin elämäni ja joudun vammojeni kanssa elämään kuolemaani saakka, tuntien sitä häpeää että aiheutin huolta ja murhetta perheelleni kun he valvoivat sänkyni vierellä teholla kun ei ollut varma jäänkö henkiin. Olen niin pahoillani ja häpeissäni vaikka asiasta on kulunut pian 19 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Kadun lääketieteellistä ratkaisua, jonka tein pari vuotta sitten,sillä sen vuoksi sain kroonisen sairauden joten sen väärän valinnan"vaikutus" ei lopu koskaan. Aika katkeraa kärsiä joka päivä yhdestä virheestä, kun jos olisin valinnut toisin voisin olla aivan terve ja elämäni ihan erilaista. Alan kuitenkin pikkuhiljaa hyväksyä, että se on joka tapauksessa tapahtunut ja ajatus,joka osoittautui huonoksi vaikutti oikeasti hyvältä ratkaisuilta silloin. On karmeaa, että pilasin vahingossa ja hyvää tarkoittaen oman elämäni.
Juuri näin minullakin, vaikka ei tuollaisesta lääketieteellisestä asiasta olekaan mun kohdalla kyse. Hirvittävän vaikea hyväksyä, että pilasin sillä valinnalla oman elämäni. Tai jos en suorastaan pilannut, niin huononsin reilusti.
Ap.
Kadun muutamia vääriä valintoja elämässäni, jotka johtivat vain pettymyksiin. Luotin liikaa toisen puheisiin. Nykyään minun on hyvin vaikea luottaa keneenkään, paitsi itseeni. Katuminen katkeroittaa, yritän olla ajattelematta.
Olen elämässä tehnyt paljon tyhmiä yksittäisiä juttuja joita en jaksa edes miettiä.
Ehkä eniten kuitenkin kadun koulutusvalintaani. Opiskelin markkinoinnin tradenomiksi, josta ei ole ollut mitään hyötyä. Olisinpa valinnut edes taloushallinnon...
Monia asioita. Ja hyvä niitä on katuakin, oppii toimimaan toisin, kohtelemaan itseä ja muita paremmin. Niin kauan kuin kadun, pystyn olemaan " parempi".
Tarkoitan ihan esim.virheitä vanhemmuudessa, läheisissä ihmissuhteissa jne.
En kadu, mutta tiettyjä asioita harmittelen.
Yhessä vaiheessa, kun olin tyytymätön moneen asiaan elämässäni, niin mietin "mitä jos sillon oisin tehny toisin". Nyt, kun olen tehnyt muutoksia ja tyytyväisempi elämääni en ole oikeastaan edes ajatellut noita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadun lääketieteellistä ratkaisua, jonka tein pari vuotta sitten,sillä sen vuoksi sain kroonisen sairauden joten sen väärän valinnan"vaikutus" ei lopu koskaan. Aika katkeraa kärsiä joka päivä yhdestä virheestä, kun jos olisin valinnut toisin voisin olla aivan terve ja elämäni ihan erilaista. Alan kuitenkin pikkuhiljaa hyväksyä, että se on joka tapauksessa tapahtunut ja ajatus,joka osoittautui huonoksi vaikutti oikeasti hyvältä ratkaisuilta silloin. On karmeaa, että pilasin vahingossa ja hyvää tarkoittaen oman elämäni.
Juuri näin minullakin, vaikka ei tuollaisesta lääketieteellisestä asiasta olekaan mun kohdalla kyse. Hirvittävän vaikea hyväksyä, että pilasin sillä valinnalla oman elämäni. Tai jos en suorastaan pilannut, niin huononsin reilusti.
Ap.
Mulla myös tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadun lääketieteellistä ratkaisua, jonka tein pari vuotta sitten,sillä sen vuoksi sain kroonisen sairauden joten sen väärän valinnan"vaikutus" ei lopu koskaan. Aika katkeraa kärsiä joka päivä yhdestä virheestä, kun jos olisin valinnut toisin voisin olla aivan terve ja elämäni ihan erilaista. Alan kuitenkin pikkuhiljaa hyväksyä, että se on joka tapauksessa tapahtunut ja ajatus,joka osoittautui huonoksi vaikutti oikeasti hyvältä ratkaisuilta silloin. On karmeaa, että pilasin vahingossa ja hyvää tarkoittaen oman elämäni.
Kerrotko mikä oli se ratkaisu ? Kiinnostaa ja voisi auttaa muitakin välttämään samaa? ’
En valitettavasti halua kertoa, koska on vaikea kuvailla lyhyesti ja ei-tunnistettavasti. Mutta sanoisin, että kannattaa terveyttä koskevissa valinnoissa valita mieluiten se turvallisin vaihtoehto. Kuvittele valintasi aiheuttama worst case scenario ja mieti, voitko elää sen kanssa - ei kannata ajatella, että tuskin minulle tulee tuota komplikaatioita koska riskini on alhainen ikäni huomioon ottaen jne. Minä kompastuin omaan optimismiini ja kuvittelin pysyväni todennäköisyyksien hyvällä puolella jollain kumman tuurilla ja tahdonvoimalla. Murphyn lain mietiskely olisi ollut hyödyllisempää tapauksessani.
NLP-terapia. Auttaa muuttamaan omaa reaktiota tapahtuneeseen, esimerkiksi poistamaan häpeän tunteen, joka vaivaa aina, kun mieleen nousee joku tietty menneisyyden moka tms.
Katuminen on ajanhukkaa, ja myös hyvin epäloogista. Jotta voisin katua jotakin, minun pitäisi uskoa, että olisin voinut toimia jollakin toisella tavalla. Elämme kausaalisessa maailmassa, joten en tiedä, mistä tuo mahdollisuus oikein olisi voinut tulla.