Lue keskustelun säännöt.
Kestääkö tällainen perhe-elämä?
06.07.2008 |
Vanhemmilla ei koskaan kahden keskeistä aikaa, eikä siihen haluakaan. Vain omia menoja, toisella vaan niihin aina suurempi oikeus kun toisella. Kummatkin töissä, lapsi päivähoidossa. Ovat aivan eri ihmisiä kuin ennen lasta. Eivät enää tule kylään, eivät kutsu. Eivät jaksa, kun lapsen kanssa kaikki liikkuminen on niin hankalaa. Eli toinen lapsen kanssa kotona, toinen omissa menoissa. Eivät halunneet lastenhoitoapuakaan. Voinko tehdä mitään? Olenko menettänyt ystäväni?
Kommentit (5)
On kuitenkin tärkeää, että pidät yhteyttä ystävääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voikaan elää toisen elämää, mutta tiedän, että ainakaan toinen heistä ei pidä tilannetta tyydyttävänä. Hän kyselee, että muuttuuko tämä jossain vaiheessa, kun lapsi on isompi, saa sisaruksen, vai onko heidän elämänsä tästä lähtien kaksi erillistä elämää, joilla on lapsen ja kodin myötä edes jotain leikkauspintaa. Itse ihmettelen sitä, ettei koskaan voida tehdä mitään yhdessä, se tuntuu todella hassulta. Lapsi on aina jommankumman vanhemman kanssa kaksin.
Yhden lapsen mukaan ottaminen nyt kai on maailman helpointa jos lapsi on tavallinen lapsi (eikä erityislapsi). En ymmärrä miksi sen lapsen kanssa kotona pitäisi yhden aina istua??? Me liikumme jopa kolmenkin lapsen kanssa jatkuvasti. Liikkuminen on toki hankalaa niin kauan kun lapsi on pienempi, mutta jos lapsi on yli 3v niin helppoahan se jo on.
he hyväksyvät, että heille perhe-elämä on tällaista kun se on, tai sitten he yhteisesti päättävät elää toisenlaista perhe-elämää, tai sitten jompikumpi kyllästyy tilanteeseen ja tekee ratkaisunsa. Jos jo toinen on tyytymätön, voi kai todeta, ettei perhe-elämä ole vastannut ainakaan hänen toiveitaan.
Minkäikäinen lapsi?