Surettaa ja harmittaa lasten puolesta, ei yhtäkään synttärikutsua, edes niihin perheisiin, joiden luona lapset vierailevat
Minua niin harmittaa, ettei meidän lapsia kutsuta synttäreille. :( On lapsilla kuitenkin näennäisesti kavereita, meilläkin käyvät, myös yökyläläisiä. Mutta aina jäävät kutsumatta syntymäpäiville. Meillä pian 9 v. tytär jo sanoi, että hän ei järjestä itse syntymäpäiväjuhlaa. Synttärit hänellä ensi viikolla. Ei me sitten olla alettu järkkäämään mitään juhlia. Tyttö saa toki meiltä lahjan ja juhlimme perheen kesken.. Viime vuonna kävi niin, että tyttö kutsui muutaman luokkakaverin ja sieltä tuli viime hetken peruutuksia paljon ja viestitkin oli tosi töksähtävän ilkeitä. :( Meidän perhettä ilmeisesti vihataan täällä, tai muuten ei kuuluta "piireihin". Jotenkin ärsyttävää olla muualta tänne muuttanut, vaikka me olemme asuneet täällä niin kauan, että lapset ovat syntyneet täällä. :(
Joskus tulee niin paha mieli tästä kaikesta, että itken muutaman päivän neljän seinän sisällä.
Tulipa vuodatus...
Kommentit (18)
Aika erikoista ettei kutsuta jos kuitenkin on kavereita muutoin.. Toki ymmärrän että kaikki ei voi kutsua kaikkia kun on pienet kämpät ja muuta, mutta jos edes nää ns. paremmat kaverit ei kutsu niin kuulostaa omituiselta..
Vierailija kirjoitti:
No voit ajatella, että tuollaisten ihmisten synttäriseura ei varmaankaan korvaamatonta ole, mutta jospa lapset sentään muuten saavat ystäviä.
Järjestä silloin tällöin vaikka syntymättömyyspäivät (kuten jossakin Disneyn leffassa) omille lapsillesi. Ja kertokaa kaikille, miten hauskaa teillä oli.
P.S. Syntymättömyyspäivää vietti Peppi Pitkätossu.
Asutteko pienehköllä paikkakunnalla? Kuulostaa ihan siltä
Vierailija kirjoitti:
Asutteko pienehköllä paikkakunnalla? Kuulostaa ihan siltä
Täällä asuu about 10 000 ihmistä. Pikkukaupunki. Ihmetyttää tuo, kun lapset kuitenkin ovat tarhaiästä asti olleet näitten muksujen kanssa tekemisissä. Ollaan yritetty aktiivisesti pitää yhteyksiä ympäriinsä, mutta ei auta.
Jäi tuohon aloitusviestiin laittamatta, että yritän toivoa, ettei esim. meidän nuorimmaisen lapsen erikoisruokavalio ole se syy, miksei kutsuja tule. :/
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutteko pienehköllä paikkakunnalla? Kuulostaa ihan siltä
Täällä asuu about 10 000 ihmistä. Pikkukaupunki. Ihmetyttää tuo, kun lapset kuitenkin ovat tarhaiästä asti olleet näitten muksujen kanssa tekemisissä. Ollaan yritetty aktiivisesti pitää yhteyksiä ympäriinsä, mutta ei auta.
Jäi tuohon aloitusviestiin laittamatta, että yritän toivoa, ettei esim. meidän nuorimmaisen lapsen erikoisruokavalio ole se syy, miksei kutsuja tule. :/
-ap
Ap, te siis kutsutte kumminkin lasten kavereita teille usein? Annatte lapsille ruokaa ja kohtelette hyvin?
Eikä kuten yhdellä meidän lasten entisellä kaverilla.... lapsi oli aika kulmikas tapaus, joka olisi vielä mennyt, mutta a) hän oli oikeastaan melkein aina meillä, heille ei "voinut" mennä milloin mistäkin syystä ja b) vanhempansa pitivät yllä ihan ihme rajoja, esim. että ovikelloa ei saa soittaa (heillä siis ei ollut vuorotyöläistä tai vauvaa nukkumassa), kengät on riisuttava rappukäytävän puolella, ruokaa ei saa koskaan, vaikka se kaveri söisi itse, kotiin on lähdettävä aina jo ennen neljää (ilmeisesti jotta ei vaan joudu antamaan ruokaa), leikit rajattu aina vain sen kaverin omaan huoneeseen, piilostakaan ei saa leikkiä muualla tms., neljä vuotta pienempi pikkusisarus pakko ottaa aina leikkiin mukaan, kesken leikinkin, kaikki ohjeet vanhemmilta tuli aina huutamalla jne. Lapsemme sanoi, että siellä oli ahdistava tunnelma.
Ei sillä, jokainen tietysti saa pitää omassa kodissaan sellaista jöötä kuin haluaa, mutta sitten ei kannata ihan hirveästi ihmetellä, jos lapsen kaverit kaikkoavat vähitellen.
Tietysti on moukkamaista jättää systemaattisesti joku kutsumatta lastenjuhliin, jos muuten ollaan kumminkin kaverisuhteessa. Kaikkia ei ehkä voi tilan puutteen takia kutsua, mutta yhden ja saman lapsen jättäminen kutsutta jatkuvasti on jo sosiaalista eristämistä ja kiusaamista.
Mutta ap, ei itkeminen auta, äläkä tee asiasta liikaa numeroa, koska se ahdistaa lastasi vieläkin enemmän. Kannusta mieluumkin vaikkapa hankkimaan harrastuksia ja uusia kavereita sitä kautta.
Surullista, mutta aivan totta. Uskon kuitenkin että erityisruokavalio ei voi olla syynä. Veikkaisin että joku muu on syynä. Jos he eivät edes pahoittele mitenkään... Erikoinen tilanne
Kutsuitte viime vuonna muutaman? Miksette kutsuneet vaikka kaikki luokan tytöt/pojat? Ja nyt ette kutsu ketään. Varmistat tällä ettei jatkossakaan kutsuja satele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutteko pienehköllä paikkakunnalla? Kuulostaa ihan siltä
Täällä asuu about 10 000 ihmistä. Pikkukaupunki. Ihmetyttää tuo, kun lapset kuitenkin ovat tarhaiästä asti olleet näitten muksujen kanssa tekemisissä. Ollaan yritetty aktiivisesti pitää yhteyksiä ympäriinsä, mutta ei auta.
Jäi tuohon aloitusviestiin laittamatta, että yritän toivoa, ettei esim. meidän nuorimmaisen lapsen erikoisruokavalio ole se syy, miksei kutsuja tule. :/
-ap
Mikä on tuo erikoisruokavalio?
Meillä lastenkutsuille kutsuttiin 2 lasta naapurista, 2 harrastusten kautta ja 5 luokkakaveria. Sankari mukaanlukien juhlijoita on 10, mikä on mielestäni maksimimäärä mitä haluan kotiini. Aina joku jää ulkopuolelle.
Jospa kaikki ei pidä kutsuja. Synttärikutsut pitäis kieltää lailla. Ne aiheuttaa vaan pahaa mieltä.
Kutsukaa vaikka 12 luokkakaveria synttäreille, aina siitä muutama synttärikutsu syntyy vastavuoroisuusperiaatteella.
Melkein luulen, että marttyyriäiti on se syy, miksi lapsilla ei ole oikeita kavereita. Kukaan ei jaksa kuunnella sitä itkua, että "me ei kuuluta piireihin".
Vierailija kirjoitti:
Ap, te siis kutsutte kumminkin lasten kavereita teille usein? Annatte lapsille ruokaa ja kohtelette hyvin?
Eikä kuten yhdellä meidän lasten entisellä kaverilla.... lapsi oli aika kulmikas tapaus, joka olisi vielä mennyt, mutta a) hän oli oikeastaan melkein aina meillä, heille ei "voinut" mennä milloin mistäkin syystä ja b) vanhempansa pitivät yllä ihan ihme rajoja, esim. että ovikelloa ei saa soittaa (heillä siis ei ollut vuorotyöläistä tai vauvaa nukkumassa), kengät on riisuttava rappukäytävän puolella, ruokaa ei saa koskaan, vaikka se kaveri söisi itse, kotiin on lähdettävä aina jo ennen neljää (ilmeisesti jotta ei vaan joudu antamaan ruokaa), leikit rajattu aina vain sen kaverin omaan huoneeseen, piilostakaan ei saa leikkiä muualla tms., neljä vuotta pienempi pikkusisarus pakko ottaa aina leikkiin mukaan, kesken leikinkin, kaikki ohjeet vanhemmilta tuli aina huutamalla jne. Lapsemme sanoi, että siellä oli ahdistava tunnelma.
Ei sillä, jokainen tietysti saa pitää omassa kodissaan sellaista jöötä kuin haluaa, mutta sitten ei kannata ihan hirveästi ihmetellä, jos lapsen kaverit kaikkoavat vähitellen.
Tietysti on moukkamaista jättää systemaattisesti joku kutsumatta lastenjuhliin, jos muuten ollaan kumminkin kaverisuhteessa. Kaikkia ei ehkä voi tilan puutteen takia kutsua, mutta yhden ja saman lapsen jättäminen kutsutta jatkuvasti on jo sosiaalista eristämistä ja kiusaamista.
Mutta ap, ei itkeminen auta, äläkä tee asiasta liikaa numeroa, koska se ahdistaa lastasi vieläkin enemmän. Kannusta mieluumkin vaikkapa hankkimaan harrastuksia ja uusia kavereita sitä kautta.
Lapsillani on kavereita, vaikka hirviömutsina todellakin vaadin, että vieraat lähtevät kotiin klo 16 (meillä lähdetään harrastuskuljetusrumbaan klo 16.30, joten jotta pakka pysyy kasassa, ei paikalla ole vieraita lapsia kuin silloin, kun on erikseen sovittu, että kuljetan harrastuksiin). Kaverit leikkivät lapsen huoneessa, ei pitkin taloa, ei etenkään piilosia. En halua siivota kotiani joka päivä lapsen kavereitten sotkuista enkä nauti ajatuksesta, että joku piiloutuu vaatehuoneeseen pyyhepinojen taakse ja tietty työntää pyyhkeet lattialle löydyttyään. Kotini ei ole lapsen kavereitten ilmainen hoplop, täällä ollaan ihmisiksi.
Ja jos sen kaverin kanssa tullaan omasta huoneesta pois ja on ihan pakko saada leikkiä olohuoneessa, niin sitten pikkusisarus pitää ottaa mukaan. Hirveän julmaa, mutta lapsen ja kaverin oma valinta olla muiden kanssa samassa tilassa. En laita pienempiä lukkojen taakse, vaikka isomman kaverit niin toivovat.
Vierailija kirjoitti:
Melkein luulen, että marttyyriäiti on se syy, miksi lapsilla ei ole oikeita kavereita. Kukaan ei jaksa kuunnella sitä itkua, että "me ei kuuluta piireihin".
Miksi täytyy olla noin helvetin ilkeä toiselle, joka purkaa täällä huonoa oloaan? Sulla on varmaan itselläsi todella paska olo, kun sitä pitää yrittää levittää muihin!
Ap, älä välitä tuosta. Ja ymmärrän sun fiilikset, tilanne kuullostaa loukkaavalta, mutta mä mietin että olisiko siinä sellaista että sun lapsilla on kavereita, mutta ei bestistä ja sen vuoksi hän jää synttäreiden ulkopuolelle helposti kun hän ei kuulu johonkin core-ryhmään? Todella tyhmää kyllä, mutta jotenkin en jaksa siihen uskoa että vanhemmat määräävät että 'no tätä lasta et omiin juhliisi ainakaan kutsu', tiedätkö? Sun toinen lapsi on varmaan tyttö eikö?
Ap, ei kannata lakata järjästämästä omalle lapselle synttärijuhlia. Jossain vaiheessa niitä vastakutsujakin sitten alkaa tulla. Voisitko seuraavalla kerralla järjästää lapselle sellaiset yllätysjuhlat, että kutsuisit ne parhaat kaverit tosi hyvissä ajoin ettei perheillä ainakaan olisi mitään muita suunnitelmia, etkä kertoisi lapsellesi etukäteen että juhlat pidetään? Näin ollen, jos tapahtuisi uudestaan niin ikävästi että tosi monet peruisivat, niin lapsi säästyisi pahalta mieleltä,syntymäpäivänä. Mutta on tosiaan moukkamaista käytöstä lasten kavereiden vanhemmilta, jos eivät vastavuoroisestikaan kutsu lastasi. Toivottavasti tilanne paranee ajan kanssa.
No voit ajatella, että tuollaisten ihmisten synttäriseura ei varmaankaan korvaamatonta ole, mutta jospa lapset sentään muuten saavat ystäviä.
Järjestä silloin tällöin vaikka syntymättömyyspäivät (kuten jossakin Disneyn leffassa) omille lapsillesi. Ja kertokaa kaikille, miten hauskaa teillä oli.