Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen teille kaikille, jotka tunnette himoa miestänne kohtaan
08.02.2017 |
En ole harrastanut seksiä intohimosta ja omasta halusta vuosikausiin. En ainakaan 10 vuoteen. Kaipaan ihan hirveästi sitä tunnetta, ei seksi tunnu miltään ilman himoa.
Mutta en vain tunne mitään seksuaalista halua miestäni kohtaan. :(
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy omaan haluttomuuteni on ollut pettymykset parisuhteessa. Se, että mies ei iloinnutkaan raskaudesta. Ettei hän tehnyt mitään vauvan tuloa varten. Ettei hän jakanutkaan yhtään samoja arvoja kuin minä. Alkoi juopotella enemmän ja valehteli menoistaan ja juomisistaan. Jaksoi kertoa, miten eksänsä kanssa paneskelivat jo viikko synnytyksestä ja miten minä en muka sellaiseen kykene, kyllä täytyy pystyä.
Että olin huono äiti, kun kävin kerran kaksi kertaa viikossa jossain kaupassa tms, kun vauva oli 4kk. Kuulemma vauva tarvitsee äitiä ja ei ole pienen vauvan äidin hommaa "luuhata ties missä". Itse hän lähti ryyppäämään ekan kerran, kun vauva oli alle 2 viikon ikäinen.
Ei auttanut yövalvomisissa, ja silloin harvoin kun auttoi, ei herännyt vauvan itkuun vaan minä heräsin.
Valehteli kaikesta, painosti seksiin vaikka sanoin, että tikit sattuu edelleen ja paikat on arat.
Minun syytäni toki kaikki, kun en antanut pillua. Jos olisin antanut, niin mitään ongelmia ei olisi ollut hänen mielestään. Ei mitenkään käsittänyt, miksei minun tehnyt mieli seksiä vaikka ennen raskautta sitä oli joka päivä. Mitä siitä, että hän oli pettänyt minut kaikin tavoin ja perhe-elämä oli vain irvikuva siitä, mitä olin odottanut.
Nämä ovat tällaisia ääriesimerkkejä. Siis juopot, työnarkomaanit, pettäjät yms.
Olen alusta asti hoitanut lapsiamme. Vauva-aikana kävin töiden jälkeen pitkillä vaunulenkeillä, että vaimo sai huilailla. Kanniskelin itkuista vauvaa pikkutunneille ja siitä sitten silmät ristissä töihin. Viinaa käytän harvakseltaan, enkä ole haukkunut vaimon ulkonäköä tms.
Mutta silti ne rouvat himot ja halut vain katosivat. Ei vain kuulemma enää tunne mitään tarvetta seksille. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Vielä parisen vuotta...
Tietääkö rouvasi, että suunnittelet eroa? Itse eronneena monesti mietin kuinka omankin avioliittoni olisi voinut pelastaa jos tarpeeksi ajoissa oltaisiin alettu puhua, jos ei itse oltais osattu (mikä todennäköistä ollut), oltais menty sinne pariterapiaan ajoissa eikä vasta eroa jo tehdessä....
En suoraan ole sanonut, mutta kyllähän tästä asiasta on puhuttu ja olemme käyneet terapiassakin, mutta jos toisen halut ovat hävinneet, niin minä en ainakaan tiedä miten se saisi takaisin. Ja alan muutenkin olla jo sen verran loppu tähän tilanteeseen, että eipä itselläkään ole mitään intoa alkaa tilannetta korjailemaan. Kyllä tuo vuosien torjuminen jättää jälkensä.
Kyllä sitten varmaan kannattaa alkaa taputtelemaan ero valmiiksi. Jos ihmiset haluavat ihan eri asioita eivätkä kykene kompromisseihin tärkeissä jutuissa ei yhdessäjatkaminen ole kenellekään hyväksi. Erotessani huomasin kuinka paljon katkeruutta sille passiivisellekin oli jäänyt asioista, turhautuminen näkyy käytöksessä ja toinen siihen reagoi lisäämällä passiivisuutta ja loukkaantumalla... kierre on valmis. Tärkeä juttu on kuinka selvitä eteenpäin tolkuissaan ja kokemuksesta oppien, ja kuinka erota niin, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän. Tuo voi merkitä erokortin esilleottoa jo tarpeeksi ajoissa, että toinen on mukana prosessissa. Vaikka kuinka tekisi mieli vaan painaa ovi perässään ja huutaa hyvästit mennessään ne lapset jäävät suhteen väliin, ja vaikka täysi-käisiä jo olisivat, kärsivät jos kovin rumaksi menee. Sinullakin lapsia vauvasta kanniskeleena on varmasti tiukat siteet heihin, älä tuota vaaranna tyhmästi toteutetulla erolla. Meillä nieleskeltiin aika lailla puolin ja toisin, että saatiin menemään mahdollisimman sujuvasti lasten kannalta tuo ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä vähän sama kuin lahjojen antamisessa. Antaja helposti antaa jotain mitä itse ajattelee että haluaisi saada. Vähän kuin mies antaisi vaimolle jonkun hienon porakoneen. Kun pitäisi miettiä, mistä se toinen oikeasti tykkäisi.
Mies joka mielestään on aktiivinen, tekee aloitteita, antaa vaimolle hyvää seksiä, ei ehkä annakaan vaimolle mitään vaan itselleen, ja antamisen sijaan tulee ottaneeksi ja vaatineeksi.
Jollekin miehelle paras seksi on suora toiminta ja autuas tyhjennys aamuin illoin, ja vaimo jonka voi ottaa heti eteisessä. Naiselle täyttymys saattaa olla koko päivä kahden, jossa puhutaan toiselle kauniisti ja flirttaillen, kosketellen, nainen saa pukeutua kauniisti ja saa mieheltä kohteliaisuuksia ja kuumia katseita, juodaan viiniä ja kylvetään yhdessä, hierotaan ja hyväillään toisiaan öljyillä niin että kaikki hermon päät värisee, ja sitten, lopulta, ollaan kuin kanit lopun yötä uudestaan ja uudestaan. Nainen palvoo tämän jälkeen miestään viikkoja.
Seksissäkin kommunikointi ja avoimuus omista toiveista, ja ennen kaikkea toisen toiveiden kuunteleminen, olisi kauhean tärkeää.
Hienosti sait lytättyä miesten seksitaidot viestissäsi. Miehetkin voivat pitää hitaasti etenevistä sessiosta. Toki välillä kiimainen pikapano on mukavaa.
Mutta kyllähän tässä omatkin himot alkavat karsiutua, kun vaimo ei tee ikinä yhtään mitään seksin eteen tai seksin aikana. On kyllä mielellään ottavana osapuolena, eli makaa selällään ja minä huolehdin hänelle orkun ja sitten itselleni. Ei oikein jaksa enää innostua.
Ei orkku ole hyvän seksin tae. Voin saada orkun jos mieheni on päättänyt sen minulle tehdä, kyllähän hän tietää mistä se minulle tulee. Joskus vaan olisin mieluummin ollut ilman orkkua ja vaan lueskellut. Mutta kun hän tekee sen minulle, hän oikeuttaa itselleen että saa odottaa sitä itselleen heti perään. Eli ne molemmat orkut oli todellisuudessa hänen tarpeisiin.
MInulla on ollut elämäni aikana huomattava määrä seksisuhteita (puhdas toteamus eikä mitään rehentelyä, sillä mitäpä tyydytystä tällainen rehentely kenellekään toisi varsinkaan nimimerkin takaa huudeltuna..). Voin tältä osin allekirjoittaa sen, että joidenkin (harvojen) kanssa intohimoa tuntee aivan toisella tapaa kuin toisten ja - valitettavasti - se ei mene siten, että se kuka tuntuisi parhaimmalta kumppanilta oikeaan suhteeseen tai edes persoonana siltä kaikkein omimmalta, olisi se, joiden kanssa seksi toimii parhaiten? Todella kummallista, mutta näin se vaan on? Vajaa pari kuukautta sitten meni poikki yksi orastava suhde johon ehdin jo odotuksia ja toiveita ladata, koska nainen tuntui "täyden kympin naiselta" kaikilta muilta osin, mutta pedin puolella ei vain homma lähtenyt toimimaan samalla tasolla. En usko, että meissä kummassakaan oli varsinaisesti vikaa.. meillä ei vaan kemiat siltä osin kohdanneet, vaikka aito molemminpuolinen halu siihen olikin.
vastavuoroisesti olin viikko sitten erään naisen kanssa, joka tuntui todella sensuellilta ja intohimoiselta.. toisin sanoen seksi toimi hänen kanssaan heti ensisilmäyksestä lähtien... Hän myös reagoi jokaiseen kosketukseen ja hyväilyyn huomattavan voimakkaasti. Selvisi, että hänellä oli takana yli kahdeksan vuoden suhde, jossa seksiä oli maksimissaan kerta kuukaudessa.. asia jota oli vaikea edes todeksi uskoa ja käsittää, miten tuollaisen nainen seksuaalisuus - kaunis ja eroottinen kuin mikä - voi tuntua jollekulle toiselle pakkopullalta?
Kokemuksiini pohjautuen en koskaan lähtisi vakavaan parisuhteeseen, jossa seksi ei toimi heti alusta alkaen ja jossa kumpikin osapuoli ei tunne aitoa intohimoa toista kohtaan. Ehkä seksi ei ole parisuhteen tärkein asia, mutta on se ainakin yksi tärkeimmistä ja auttaa pääsemään yli monien muiden vaikeuden aikojen suhteessa.
Sitä en tiedä, miten tämä auttaa jo parisuhteessa eläviä, joilla ongelmia on asian kanssa. Minullakin kariutui lähes 10 vuoden parisuhde (jonka aikana olin uskollinen vaimolleni..), mutta se kariutui ihan muihin syihin kuin seksin toimimattomuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Tunnen ihan helvetin paljon vetoa mieheeni seksuaalisesti ja sekös tässä vituttaakin! Mies ei ilmeisesti halua ylipäätään juuri ikinä tai minua... Minä hypin alasti nenän edessä, olen puhunut, tiuskinut, vikitellyt, ollut spontaani, räväkkä, hellä, yrittänyt ilman vastapalveluksia hoitaa ajan kanssa ja miten haluaa, ehdottanut sitä sun tätä, tehnyt ihan kaiken ja mahdottoman mitä pystyy. ....
On tämä jännä maailma. Kuinka sitä voikaan näin väärät ihmiset päätyä yhteen. Voisimmeko vaihtaa puolisoita keskenään.
Itsellä alkaa mielikuvitus lentämään, kun vaimo menee suihkuun ja vähän vilahtaa alaston takapuoli. Mitään hän ei ole vuosiin tehnyt seksin eteen, mutta edelleen himoitsen häntä. Ketuttaa.
On jäänyt raskauksien jälkeen kiloja, mutta ei haittaa minua. Mutta ei, niin ei. Kuinka sitä saattoikaan olla niin tyhmä aikanaan.
Olen miettinyt samaa, miten näinkin tärkeässä asiassa melkein aina ääripäät kohtaan... Mutta kuulema syy on se, että minulla on epärealistiset odotukset parisuhteelta jos luulen, että seksiä on joka hetki. Ei tietenkään voi olla, tottakai ymmärrän sairaudet, huolet ja murheet ja sen, ettei aina todellakaan jaksa, en minäkään ihan aina sentään. Mutta koska odotukseni ovat kuulema epärealistisia parisuhteen seksin määrästä ja ajankohdasta, olen miettinyt olenko vain jotenkin epänormaali, että haluan seksiä myös niinä huonoina hetkinä kun on stressiä. Saattahan se vaatia aikaa hieman että virittäytyy tunnelmaan, mutta johan alkaa vähän taas hymyilyttämään kun on "saanut". Voittamattomat esteetkään ei enää tunnu niin pahoilta. Taitaa olla ihmisille vaan helpompi kieltäytyä suoraan kuin edes yrittää... tottakai ei - ainakaan miehenä - voi antaa jos ei vaan halua. Siksipä olen miettinyt sitäkin, että oonko vaan liian pinnallinen kun muuten kaikki ok jos ei seksiä ja läheisyyttä lasketa...
T. tämä joka haluaisi miestään muttei saa mieheltä.
Mr. Chemistry kirjoitti:
MInulla on ollut elämäni aikana huomattava määrä seksisuhteita (puhdas toteamus eikä mitään rehentelyä, sillä mitäpä tyydytystä tällainen rehentely kenellekään toisi varsinkaan nimimerkin takaa huudeltuna..). Voin tältä osin allekirjoittaa sen, että joidenkin (harvojen) kanssa intohimoa tuntee aivan toisella tapaa kuin toisten ja - valitettavasti - se ei mene siten, että se kuka tuntuisi parhaimmalta kumppanilta oikeaan suhteeseen tai edes persoonana siltä kaikkein omimmalta, olisi se, joiden kanssa seksi toimii parhaiten? Todella kummallista, mutta näin se vaan on? Vajaa pari kuukautta sitten meni poikki yksi orastava suhde johon ehdin jo odotuksia ja toiveita ladata, koska nainen tuntui "täyden kympin naiselta" kaikilta muilta osin, mutta pedin puolella ei vain homma lähtenyt toimimaan samalla tasolla. En usko, että meissä kummassakaan oli varsinaisesti vikaa.. meillä ei vaan kemiat siltä osin kohdanneet, vaikka aito molemminpuolinen halu siihen olikin.
vastavuoroisesti olin viikko sitten erään naisen kanssa, joka tuntui todella sensuellilta ja intohimoiselta.. toisin sanoen seksi toimi hänen kanssaan heti ensisilmäyksestä lähtien... Hän myös reagoi jokaiseen kosketukseen ja hyväilyyn huomattavan voimakkaasti. Selvisi, että hänellä oli takana yli kahdeksan vuoden suhde, jossa seksiä oli maksimissaan kerta kuukaudessa.. asia jota oli vaikea edes todeksi uskoa ja käsittää, miten tuollaisen nainen seksuaalisuus - kaunis ja eroottinen kuin mikä - voi tuntua jollekulle toiselle pakkopullalta?
Kokemuksiini pohjautuen en koskaan lähtisi vakavaan parisuhteeseen, jossa seksi ei toimi heti alusta alkaen ja jossa kumpikin osapuoli ei tunne aitoa intohimoa toista kohtaan. Ehkä seksi ei ole parisuhteen tärkein asia, mutta on se ainakin yksi tärkeimmistä ja auttaa pääsemään yli monien muiden vaikeuden aikojen suhteessa.
Sitä en tiedä, miten tämä auttaa jo parisuhteessa eläviä, joilla ongelmia on asian kanssa. Minullakin kariutui lähes 10 vuoden parisuhde (jonka aikana olin uskollinen vaimolleni..), mutta se kariutui ihan muihin syihin kuin seksin toimimattomuuteen.
Just näin. Harvalla miehellä tosin on niin paljon kokemusta eri naisista, että oppivat erottamaan kemian. Oma mieheni kuuluu kaltaiseesi joukkoon ja minä ajattelen samoin. Me juteltiin nämä asiat itse asiassa tosi suorapuheisesti läpi jo ekalla tapaamisella. Se on vain niin ensiarvoisen tärkeää. Meillä sitä kemiaa löytyy ja seksi on upeaa vielä vuosien avioliiton jälkeen ja sitä on melkein päivittäin. Mun on käsittämätöntä ajatella,, että hänellä ja exvaimollaan ei ollut seksiä kertaakaan vikana kahtena vuonna ja hän ei ymmärrä, miten mä saatoin olla ilman seksiä vuosia ennen suhdettamme. Pitää opetella tunnistamaan, milloin kemiaa on ja milloin sitä ei ole.
ja, yhtä tärkeää on tietoisesti ylläpitää sitä. huomaan välillä, että jos ollaan eletty liian ns perhe-elämää, niin mulla alkaa mielenkiinto hiipua. Silloin otan sen heti puheeksi ja päätetään muuttaa suhtautumista. Kerrankin päätettiin, että lopetetaan kommunikointi ihan kaikesta muusta, ei mitään arkista "miten päivä meni ja käytkö kaupassa"-tyyppistä, vaan että ainoa sallittu puheenaihe kotona oli jotenkin seksiin liittyvä puhe. Sellainen liiallinen perhemäinen elämä tappaa romantiikan erittäin tehokkaasti. Kaikki keskustelut kielletään tällaisena hetkenä esim klo 19 jälkeen, ja on sovittu, että ennen sänkyyn menoa pitää olla käytännön asiat puhuttu, sängyssä ei voi enää puhua. Välillä on kun siihen lipsahdettu, niin miestä se ei ole haitannut, mutta mä en ole kyennyt virittymään seksiin lainkaan, jos juuri on puhuttu vaikka muutosta ja remontista ja sitten pitäisi olla ihan eri vaihteella ja kiihottua seksiin.
Naisen aivot eivät pysty vaihtamaan vaihdetta niin nopeasti. Uskon, että tämä on yksi isoimmista jutuista parisuhteissa. Ja se, että se nainen hoitaa kotitöitä pilkkuun asti just ennen sänkyyn menoa, ja jos mies on lekotellut sohvalla, niin ei voi kuvitella, että se nainen siitä yhtäkkiä olisikin kiihkoissaan heti seksiin halukas.
Mua ei muutenkaan kiinnosta tehdä juttuja mieheni kanssa vapaa-ajalla juurikaan eikä jutella hirveän syvällisiä. Nukumme eri huoneissa ja seksiä on siis valveillaoloaikana. kumpikin tekee omat kotityönsä, joten niistä ei tarvitse puhua. Rahat täysin erillään, joten niistä ei tarvitse riidellä. Omat aikataulut ja harrastukset kummallakin. Ei mitään perheen yhteisiä aterioita, kumpikin tekee omat ruokansa ja syö kun on nälkä. Ei mitään arkisia hygieniajuttuja yhdessä, ihan järkyttävää miten jotkut esim harjaavat hampaita vierekkäin yhtä aikaa. Tietty välimatka ja mysteeriys tarvitaan, jotta kiinnostus säilyy.
Tämä tuntuu olevan tärkeää nimenomaan mulle, luulen että mies pystyisi seksiin muutenkin, mutta mulla menee halut, jos näen miehen veljenä tai kumppanina tai ystävänä, enkä rakastajana. Eli tiukat rajat - ollaan vain rakastajia toisillemme, vaikka naimisissa ollaankin ja uusperhe, ei mitään puolisoita yms kotileikkihömppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mr Chemistry, olen taipuvainen ajattelemaan oman kokemukseen perustuen samoin, ettei kannata ryhtyä vakavaan suhteeseen, ellei jo heti luonnostaan ole kemiaa. Miehen kanssa joka ei osoita minulle haluaan, eikä näytä että arvostaa minua naisena, oma naiseuden kokemus kuolee, sisäinen palo sammuu, ja lakkaan olemasta seksuaalinen olento.
T. Se joka pyrkii tekemään miehelleen jotain pientä joka päivä.
Olen kateellinen kaikille, jotka saavat miehen jota oikeasti himoitsevat. Minä en saa, korkeintaan johonkin yhdenillan panoksi. Tässä kovasti pähkäilen, että tyydynkö mieheen joka on ihan kiva ja josta välitän, mutta mitään seksuaalista en tunne häntä kohtaan. Mutta minä haluan perheen. Olen realisti ja tiedostan sen asian, että en ole tarpeeksi karismaattinen ja hyvännäköinen, että saisin miehen jota aidosti himoitsen. Se on todella sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tämä jännä m2aailma. Kuinka sitä voikaan näin väärät ihmiset päätyä yhteen. Voisimmeko vaihtaa puolisoita keskenään.
Itsellä alkaa mielikuvitus lentämään, kun vaimo menee suihkuun ja vähän vilahtaa alaston takapuoli. Mitään hän ei ole vuosiin tehnyt seksin eteen, mutta edelleen himoitsen häntä. Ketuttaa.
On jäänyt raskauksien jälkeen kiloja, mutta ei haittaa minua. Mutta ei, niin ei. Kuinka sitä saattoikaan olla niin tyhmä aikanaan.
Vaimollani on vähän päälle nelikymppinen ystävätär (avioliitossa, neljä lasta) ja kuulemma niin puutteessa kuin olla ja voi koska mies ei vaan anna. Kuultuani tuon ja nähtyäni seuraavan kerran kyseisen pariskunnan kaupassa, meinasin lyödä perunapussilla tuota äijää päähän. Vierellä aivan helvetin upea vaalea nainen (ulkoisesti tasoa "julkimo viidenlapsenplayboyäiti"), jolle moni parikymppinenkin jäisi toiseksi ja tyyppi ei vaan sekstaile kuin pari kertaa vuodessa!
Saiskohan rouvalle ehdotettua että kutsutaan ne meille kylään. Hän ja ystävättären mies voisivat jäädä jakamaan alakerran soffalle hyviä pihtaamisvinkkejä toisilleen kun minä ja ystävätär jaettaisiin jotain muuta toisillemme. Kaikki olisivat varmaan tyytyväisiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä jännä m2aailma. Kuinka sitä voikaan näin väärät ihmiset päätyä yhteen. Voisimmeko vaihtaa puolisoita keskenään.
Itsellä alkaa mielikuvitus lentämään, kun vaimo menee suihkuun ja vähän vilahtaa alaston takapuoli. Mitään hän ei ole vuosiin tehnyt seksin eteen, mutta edelleen himoitsen häntä. Ketuttaa.
On jäänyt raskauksien jälkeen kiloja, mutta ei haittaa minua. Mutta ei, niin ei. Kuinka sitä saattoikaan olla niin tyhmä aikanaan.
Vaimollani on vähän päälle nelikymppinen ystävätär (avioliitossa, neljä lasta) ja kuulemma niin puutteessa kuin olla ja voi koska mies ei vaan anna. Kuultuani tuon ja nähtyäni seuraavan kerran kyseisen pariskunnan kaupassa, meinasin lyödä perunapussilla tuota äijää päähän. Vierellä aivan helvetin upea vaalea nainen (ulkoisesti tasoa "julkimo viidenlapsenplayboyäiti"), jolle moni parikymppinenkin jäisi toiseksi ja tyyppi ei vaan sekstaile kuin pari kertaa vuodessa!
Saiskohan rouvalle ehdotettua että kutsutaan ne meille kylään. Hän ja ystävättären mies voisivat jäädä jakamaan alakerran soffalle hyviä pihtaamisvinkkejä toisilleen kun minä ja ystävätär jaettaisiin jotain muuta toisillemme. Kaikki olisivat varmaan tyytyväisiä...
Ehdota ryhmäseksiä tai parinvaihtoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mr. Chemistry kirjoitti:
MInulla on ollut elämäni aikana huomattava määrä seksisuhteita (puhdas toteamus eikä mitään rehentelyä, sillä mitäpä tyydytystä tällainen rehentely kenellekään toisi varsinkaan nimimerkin takaa huudeltuna..). Voin tältä osin allekirjoittaa sen, että joidenkin (harvojen) kanssa intohimoa tuntee aivan toisella tapaa kuin toisten ja - valitettavasti - se ei mene siten, että se kuka tuntuisi parhaimmalta kumppanilta oikeaan suhteeseen tai edes persoonana siltä kaikkein omimmalta, olisi se, joiden kanssa seksi toimii parhaiten? Todella kummallista, mutta näin se vaan on? Vajaa pari kuukautta sitten meni poikki yksi orastava suhde johon ehdin jo odotuksia ja toiveita ladata, koska nainen tuntui "täyden kympin naiselta" kaikilta muilta osin, mutta pedin puolella ei vain homma lähtenyt toimimaan samalla tasolla. En usko, että meissä kummassakaan oli varsinaisesti vikaa.. meillä ei vaan kemiat siltä osin kohdanneet, vaikka aito molemminpuolinen halu siihen olikin.
vastavuoroisesti olin viikko sitten erään naisen kanssa, joka tuntui todella sensuellilta ja intohimoiselta.. toisin sanoen seksi toimi hänen kanssaan heti ensisilmäyksestä lähtien... Hän myös reagoi jokaiseen kosketukseen ja hyväilyyn huomattavan voimakkaasti. Selvisi, että hänellä oli takana yli kahdeksan vuoden suhde, jossa seksiä oli maksimissaan kerta kuukaudessa.. asia jota oli vaikea edes todeksi uskoa ja käsittää, miten tuollaisen nainen seksuaalisuus - kaunis ja eroottinen kuin mikä - voi tuntua jollekulle toiselle pakkopullalta?
Kokemuksiini pohjautuen en koskaan lähtisi vakavaan parisuhteeseen, jossa seksi ei toimi heti alusta alkaen ja jossa kumpikin osapuoli ei tunne aitoa intohimoa toista kohtaan. Ehkä seksi ei ole parisuhteen tärkein asia, mutta on se ainakin yksi tärkeimmistä ja auttaa pääsemään yli monien muiden vaikeuden aikojen suhteessa.
Sitä en tiedä, miten tämä auttaa jo parisuhteessa eläviä, joilla ongelmia on asian kanssa. Minullakin kariutui lähes 10 vuoden parisuhde (jonka aikana olin uskollinen vaimolleni..), mutta se kariutui ihan muihin syihin kuin seksin toimimattomuuteen.
Just näin. Harvalla miehellä tosin on niin paljon kokemusta eri naisista, että oppivat erottamaan kemian. Oma mieheni kuuluu kaltaiseesi joukkoon ja minä ajattelen samoin. Me juteltiin nämä asiat itse asiassa tosi suorapuheisesti läpi jo ekalla tapaamisella. Se on vain niin ensiarvoisen tärkeää. Meillä sitä kemiaa löytyy ja seksi on upeaa vielä vuosien avioliiton jälkeen ja sitä on melkein päivittäin. Mun on käsittämätöntä ajatella,, että hänellä ja exvaimollaan ei ollut seksiä kertaakaan vikana kahtena vuonna ja hän ei ymmärrä, miten mä saatoin olla ilman seksiä vuosia ennen suhdettamme. Pitää opetella tunnistamaan, milloin kemiaa on ja milloin sitä ei ole.
ja, yhtä tärkeää on tietoisesti ylläpitää sitä. huomaan välillä, että jos ollaan eletty liian ns perhe-elämää, niin mulla alkaa mielenkiinto hiipua. Silloin otan sen heti puheeksi ja päätetään muuttaa suhtautumista. Kerrankin päätettiin, että lopetetaan kommunikointi ihan kaikesta muusta, ei mitään arkista "miten päivä meni ja käytkö kaupassa"-tyyppistä, vaan että ainoa sallittu puheenaihe kotona oli jotenkin seksiin liittyvä puhe. Sellainen liiallinen perhemäinen elämä tappaa romantiikan erittäin tehokkaasti. Kaikki keskustelut kielletään tällaisena hetkenä esim klo 19 jälkeen, ja on sovittu, että ennen sänkyyn menoa pitää olla käytännön asiat puhuttu, sängyssä ei voi enää puhua. Välillä on kun siihen lipsahdettu, niin miestä se ei ole haitannut, mutta mä en ole kyennyt virittymään seksiin lainkaan, jos juuri on puhuttu vaikka muutosta ja remontista ja sitten pitäisi olla ihan eri vaihteella ja kiihottua seksiin.
Naisen aivot eivät pysty vaihtamaan vaihdetta niin nopeasti. Uskon, että tämä on yksi isoimmista jutuista parisuhteissa. Ja se, että se nainen hoitaa kotitöitä pilkkuun asti just ennen sänkyyn menoa, ja jos mies on lekotellut sohvalla, niin ei voi kuvitella, että se nainen siitä yhtäkkiä olisikin kiihkoissaan heti seksiin halukas.
Mua ei muutenkaan kiinnosta tehdä juttuja mieheni kanssa vapaa-ajalla juurikaan eikä jutella hirveän syvällisiä. Nukumme eri huoneissa ja seksiä on siis valveillaoloaikana. kumpikin tekee omat kotityönsä, joten niistä ei tarvitse puhua. Rahat täysin erillään, joten niistä ei tarvitse riidellä. Omat aikataulut ja harrastukset kummallakin. Ei mitään perheen yhteisiä aterioita, kumpikin tekee omat ruokansa ja syö kun on nälkä. Ei mitään arkisia hygieniajuttuja yhdessä, ihan järkyttävää miten jotkut esim harjaavat hampaita vierekkäin yhtä aikaa. Tietty välimatka ja mysteeriys tarvitaan, jotta kiinnostus säilyy.
Tämä tuntuu olevan tärkeää nimenomaan mulle, luulen että mies pystyisi seksiin muutenkin, mutta mulla menee halut, jos näen miehen veljenä tai kumppanina tai ystävänä, enkä rakastajana. Eli tiukat rajat - ollaan vain rakastajia toisillemme, vaikka naimisissa ollaankin ja uusperhe, ei mitään puolisoita yms kotileikkihömppää.
Näissäkin jutuissa kannattaa varoa luokittelua mies-nais-käyttäytymiseen. En tunnistanut yhtään naisena itseäni tuosta kuvauksesta enkä parisuhdemallista. Minulla arki ja tuttuus, yhdessätekeminen ja kaikesta keskusteleminen on hyvin tärkeää eikä se poissulje seksuaalisuutta. Touhutaan keittiössä vierekkäin, kumpikin silittelee, hymyjä ja nauruja jotka illalla johtavat seksiin - tai vasta seuraavana aamuna jos arjen työt ja työn väsymys iskee ennen kuin päästään asiaan. Kuinka vaan, kunhan molemmat pariskunnan jäsenet ovat tyytyväisiä. Minulle seksi on tärkeä osa elämää, mutta kuuluu minun arkielämääni saumattomasti, seksuaalisuus ilmenee koko ajan jotenkin,suukkoina, katseina, vain ne aktit suoritetaan makuuhuoneessa suljetun oven takana kun lapset ovat kotona.
Vierailija kirjoitti:
Mr. Chemistry kirjoitti:
MInulla on ollut elämäni aikana huomattava määrä seksisuhteita (puhdas toteamus eikä mitään rehentelyä, sillä mitäpä tyydytystä tällainen rehentely kenellekään toisi varsinkaan nimimerkin takaa huudeltuna..). Voin tältä osin allekirjoittaa sen, että joidenkin (harvojen) kanssa intohimoa tuntee aivan toisella tapaa kuin toisten ja - valitettavasti - se ei mene siten, että se kuka tuntuisi parhaimmalta kumppanilta oikeaan suhteeseen tai edes persoonana siltä kaikkein omimmalta, olisi se, joiden kanssa seksi toimii parhaiten? Todella kummallista, mutta näin se vaan on? Vajaa pari kuukautta sitten meni poikki yksi orastava suhde johon ehdin jo odotuksia ja toiveita ladata, koska nainen tuntui "täyden kympin naiselta" kaikilta muilta osin, mutta pedin puolella ei vain homma lähtenyt toimimaan samalla tasolla. En usko, että meissä kummassakaan oli varsinaisesti vikaa.. meillä ei vaan kemiat siltä osin kohdanneet, vaikka aito molemminpuolinen halu siihen olikin.
vastavuoroisesti olin viikko sitten erään naisen kanssa, joka tuntui todella sensuellilta ja intohimoiselta.. toisin sanoen seksi toimi hänen kanssaan heti ensisilmäyksestä lähtien... Hän myös reagoi jokaiseen kosketukseen ja hyväilyyn huomattavan voimakkaasti. Selvisi, että hänellä oli takana yli kahdeksan vuoden suhde, jossa seksiä oli maksimissaan kerta kuukaudessa.. asia jota oli vaikea edes todeksi uskoa ja käsittää, miten tuollaisen nainen seksuaalisuus - kaunis ja eroottinen kuin mikä - voi tuntua jollekulle toiselle pakkopullalta?
Kokemuksiini pohjautuen en koskaan lähtisi vakavaan parisuhteeseen, jossa seksi ei toimi heti alusta alkaen ja jossa kumpikin osapuoli ei tunne aitoa intohimoa toista kohtaan. Ehkä seksi ei ole parisuhteen tärkein asia, mutta on se ainakin yksi tärkeimmistä ja auttaa pääsemään yli monien muiden vaikeuden aikojen suhteessa.
Sitä en tiedä, miten tämä auttaa jo parisuhteessa eläviä, joilla ongelmia on asian kanssa. Minullakin kariutui lähes 10 vuoden parisuhde (jonka aikana olin uskollinen vaimolleni..), mutta se kariutui ihan muihin syihin kuin seksin toimimattomuuteen.
Just näin. Harvalla miehellä tosin on niin paljon kokemusta eri naisista, että oppivat erottamaan kemian. Oma mieheni kuuluu kaltaiseesi joukkoon ja minä ajattelen samoin. Me juteltiin nämä asiat itse asiassa tosi suorapuheisesti läpi jo ekalla tapaamisella. Se on vain niin ensiarvoisen tärkeää. Meillä sitä kemiaa löytyy ja seksi on upeaa vielä vuosien avioliiton jälkeen ja sitä on melkein päivittäin. Mun on käsittämätöntä ajatella,, että hänellä ja exvaimollaan ei ollut seksiä kertaakaan vikana kahtena vuonna ja hän ei ymmärrä, miten mä saatoin olla ilman seksiä vuosia ennen suhdettamme. Pitää opetella tunnistamaan, milloin kemiaa on ja milloin sitä ei ole.
ja, yhtä tärkeää on tietoisesti ylläpitää sitä. huomaan välillä, että jos ollaan eletty liian ns perhe-elämää, niin mulla alkaa mielenkiinto hiipua. Silloin otan sen heti puheeksi ja päätetään muuttaa suhtautumista. Kerrankin päätettiin, että lopetetaan kommunikointi ihan kaikesta muusta, ei mitään arkista "miten päivä meni ja käytkö kaupassa"-tyyppistä, vaan että ainoa sallittu puheenaihe kotona oli jotenkin seksiin liittyvä puhe. Sellainen liiallinen perhemäinen elämä tappaa romantiikan erittäin tehokkaasti. Kaikki keskustelut kielletään tällaisena hetkenä esim klo 19 jälkeen, ja on sovittu, että ennen sänkyyn menoa pitää olla käytännön asiat puhuttu, sängyssä ei voi enää puhua. Välillä on kun siihen lipsahdettu, niin miestä se ei ole haitannut, mutta mä en ole kyennyt virittymään seksiin lainkaan, jos juuri on puhuttu vaikka muutosta ja remontista ja sitten pitäisi olla ihan eri vaihteella ja kiihottua seksiin.
Naisen aivot eivät pysty vaihtamaan vaihdetta niin nopeasti. Uskon, että tämä on yksi isoimmista jutuista parisuhteissa. Ja se, että se nainen hoitaa kotitöitä pilkkuun asti just ennen sänkyyn menoa, ja jos mies on lekotellut sohvalla, niin ei voi kuvitella, että se nainen siitä yhtäkkiä olisikin kiihkoissaan heti seksiin halukas.
Mua ei muutenkaan kiinnosta tehdä juttuja mieheni kanssa vapaa-ajalla juurikaan eikä jutella hirveän syvällisiä. Nukumme eri huoneissa ja seksiä on siis valveillaoloaikana. kumpikin tekee omat kotityönsä, joten niistä ei tarvitse puhua. Rahat täysin erillään, joten niistä ei tarvitse riidellä. Omat aikataulut ja harrastukset kummallakin. Ei mitään perheen yhteisiä aterioita, kumpikin tekee omat ruokansa ja syö kun on nälkä. Ei mitään arkisia hygieniajuttuja yhdessä, ihan järkyttävää miten jotkut esim harjaavat hampaita vierekkäin yhtä aikaa. Tietty välimatka ja mysteeriys tarvitaan, jotta kiinnostus säilyy.
Tämä tuntuu olevan tärkeää nimenomaan mulle, luulen että mies pystyisi seksiin muutenkin, mutta mulla menee halut, jos näen miehen veljenä tai kumppanina tai ystävänä, enkä rakastajana. Eli tiukat rajat - ollaan vain rakastajia toisillemme, vaikka naimisissa ollaankin ja uusperhe, ei mitään puolisoita yms kotileikkihömppää.
Me olemme samanlainen pari, seksuaalisuuden merkitys otettiin esiin heti aluksi ja sänkyyn mentiin jo hyvin pian tavattua, tositarkoituksella.
Pidämme molemmat huolen ulkomuodostamme, kotiasuni ovat kyllä kunniallisia (jos lapsia on kotona), mutta suunniteltu kiusaamaan häntä, esim imarteleva kaula-aukko tai antaa pohjetta tai olkapäätä. Valitsen alusasut niin että ne viekoittelisivat häntä.Yritän vähän meikata ja laittaa hiuksia vaikka olisimme kotioloissa. Pitkin päivää flirttaamme ja puhumme vihjauksin, taputellaan takapuolta ym. Makuuhuoneeseen mennään yhdessä illalla hyvissä ajoin, siellä ei puhuta arkisia, eikä siellä ole telkkaria. Nukumme alasti saman peiton alla.
Joskus minua painaa nukkumaan mennessä arkiasiat, silloin valvomme vähän pidempään supisten helliä, että saan ne pois mielestä ja voin taas keskittyä mieheeni.
Jos olemme toisinaan kahden kotona, silloin ei tehdä kotitöitä vaan hypätään lakanoihin. Jos ehdin, pukeudun sukkanauhoihin ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämänkaltaisissa keskusteluissa on usein se ongelma että joillakin keskustelijoilla on vaikeuksia kyetä tekemään ero haluttomuuden, ei huvita/jaksa-tilanteen ja vallankäytön suhteen kun on kyse seksistä kieltäytymisestä. Ehkä tämä piirre on valloillaan siellä omassa elämässäkin.
Silloin kun ei vaan huvita on ihan hyväkin joskus muistuttaa/neuvoa että ehkäpä ne halut herää matkan varrella. Kun on kyse kahdesta normaalit halut omaavasta henkilöstä on ihan normaalia odottaa että puolin ja toisin otetaan huomioon, halutaan toiselle hyvää ja tehdään välillä toisen mieliksi niitäkin juttuja joista ei itse niin välitä, kunhan kunnioitetaan toisen rajoja. Kenenkään ei pidä joutua tekemään seksissä sellaista mitä ei ihan oikeasti halua ja joutua kestämään painostusta.
Se on inhottavaa ja tuomittavaakin että sellaisia ihmisiä on jotka käyttävät seksiä vallankäyttövälineenä tai yksipuolisesti vain päättävät (ilman yritystä ratkoa mahdollisia ongelmia) että pariskunnan seksielämä oli nyt tässä. En tosin käsitä miksi kukaan haluaa edes elämäänsä tällaisen ihmisen kanssa jakaa. Luulisi tuollaisen käytöksen ulottuvan muillekin elämän osa-alueille.
Haluttomuuteen taasen ei päde edeltävät. Oli kyse sitten hormonaalisista tekijöistä, sairaudesta, lääkityksestä tai vaikka kumppanin tavasta kohdella makuuhuoneessa/muussa elämässä johtuvasta haluttomuudesta. Haluttomuus on tosi iso asia myös siitä kärsivälle. Itse asiassa monesti isompi ja vaikeampi kuin haluavalle koska tämä joutuu kantamaan niin sen oman tuskansa kuin myös sen haluavan. Haluttomuudesta paranemisessa on todella suuri merkitys siinä kuinka kumppani suhtautuu, kuinka hän ymmärtää ja antaa aikaa. Kaikki painostaminen, syyllistäminen, vaatiminen jne vain pahentaa tilannetta ja voi herkästi viedä siihen ettei tilanne ole enää ratkaistavissa.
Melkein nauroin ääneen kun kuvittelin, miten lähimarketissa yksi mies lyö turhautuneena toista perunapussilla päähän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä jännä m2aailma. Kuinka sitä voikaan näin väärät ihmiset päätyä yhteen. Voisimmeko vaihtaa puolisoita keskenään.
Itsellä alkaa mielikuvitus lentämään, kun vaimo menee suihkuun ja vähän vilahtaa alaston takapuoli. Mitään hän ei ole vuosiin tehnyt seksin eteen, mutta edelleen himoitsen häntä. Ketuttaa.
On jäänyt raskauksien jälkeen kiloja, mutta ei haittaa minua. Mutta ei, niin ei. Kuinka sitä saattoikaan olla niin tyhmä aikanaan.
Vaimollani on vähän päälle nelikymppinen ystävätär (avioliitossa, neljä lasta) ja kuulemma niin puutteessa kuin olla ja voi koska mies ei vaan anna. Kuultuani tuon ja nähtyäni seuraavan kerran kyseisen pariskunnan kaupassa, meinasin lyödä perunapussilla tuota äijää päähän. Vierellä aivan helvetin upea vaalea nainen (ulkoisesti tasoa "julkimo viidenlapsenplayboyäiti"), jolle moni parikymppinenkin jäisi toiseksi ja tyyppi ei vaan sekstaile kuin pari kertaa vuodessa!
Saiskohan rouvalle ehdotettua että kutsutaan ne meille kylään. Hän ja ystävättären mies voisivat jäädä jakamaan alakerran soffalle hyviä pihtaamisvinkkejä toisilleen kun minä ja ystävätär jaettaisiin jotain muuta toisillemme. Kaikki olisivat varmaan tyytyväisiä...
Vähän kuin joku pitäisi tallissaan pölyttymässä Lamborghinia, jolla ajaa kerran kahdessa vuodessa. Sääli.
voiteitäurpoja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama ongelma kuin aloittajalla. Asuin ja elin miehen kanssa yli 10 vuotta ilman intohimoa, saimme jopa pari lasta. Tämä kaikki johtui siitä etten tiennyt, mitä toimiva seksi on, totuin siihen, etten nauti seksistä, enhän nauttinut siitä aikaisemmissakaan suhteissa. Seksielämä hiipui ja lopulta loppui kokonaan, en tuntenut minkäänlaista halua miestäni kohtaan, yritin kyllä, mutta ei tunteita voi pakottaa. Edes sääliseksi ei enää onnistunut, kun miehen räpeltävä kosketus inhotti jo ajatuksena. Eli ero tuli ja se olikin paras päätös elämässäni. Eron jälkeen harrastin seksiä satunnaisesti ja lopulta kohdalleni osui se OIKEA, jota en uskonut edes olevan olemassa. Löysin intohimon, rakkauden ja kaikki muutkin parisuhteen hyvät puolet. Tätä onnea on jatkunut jo useamman vuoden ja näin jälkeenpäin ajatellen oli todella tyhmä, kun tyydyin siihen, mitä avioliitossani sain.
PASKAAKO TÄLLE PEUKUTATTE!. 2v jaktkunut ja 7v päästä huomaa että ei se vaihtamalla parantunut
Miten niin ei parantunut? Luetun ymmärtäminen taitaa olla yhtä hakusessa kuin oikeinkirjoituskin?!?! Jos ei osaa seksiltä kummoisia odottaa, niin silloin tyytyy huonompaankin seksikumppaniin. Tässähän on löydetty intohimo ihan uutena asiana, eli jokin on paremmaksi muuttunut jo. Mitä tapahtuu vuosien päästä, sitähän ei voi tietää, onko elossakaan enää sillon, joten sitä ei kannata murehtia etukäteen, vaan pitää olla onnellinen juuri nyt ja tässä.
Itselläni ensimmäisen poikaystäväni kanssa (seurustelua 5 v) oli todella tylsää ja intohimotonta seksiä. Ei paljon mitään kokeilua, lyhytkestoista, sama kaava, huono kemia ja huonompi tekniikka. Vaikka tyyppi oli kiva, niin kemia oli 0/10. Hän ei vain saanut mua syttymään.
Ex aviomieheni kanssa seksi oli parempaa ja olin silloin jopa siinä uskossa, että seksi oli hyvää (kun en tiennyt paremmasta). Tosin muutama viimeinen vuosi oli todella kuivaa. Suhteen alussa kemia oli ihan ookoo -tasoa, mutta lopussa, kun aloin vihaamaan koko ihmistä, niin en voinut olla edes hänen lähellään. Se harvakin seksi tuntui suorittamiselta, pakkopullalta ja suorastaan etovalta. En koskaan nauttinut siitä. Henkinen puoli oli niin muserrettu ja täynnä inhoa sitä ihmistä kohtaan, että seksi oli suorastaan mahdottomuus. Lisäksi ex-puolisoni ei sytyttänyt minua enää edes fyysisesti.
Sitten tapasin nykyisen avomieheni. Ja meillä on sellainen kemia ja vetovoima, että en edes tiennyt sellaista olevan. Kaikki siinä ihmisessä on vain niin sopivaa itselleni ja toisinpäin. Seksi tuntuu joka ikinen kerta aivan uskomattomalta ja haluan häntä ihan koko ajan.
Nyt vähän fiksumpana itseäni tietysti harmittaa, että on pitänyt sinnitellä ne kaikki vuodet epäsopivien tyyppien kanssa. Silloin kun ei älynnyt, että parempaakin on.
Menit sitten naimisiin miehen kanssa johon et tuntenut intohimoa.. ja itket sitä 10 vuotta myöhemmin internetin keskustelufoorumeilla? hoohhhoijjaa
kahleissa kirjoitti:
Miulla kävi niin, että aikanaan hyvinkin tyydyttänyt parisuhde hiipui järkeväksi kumppanuudeksi. Itse koin asian niin, että se oli vaimosta kiinni. Kun lapset kasvoi isoksi ja ruuhkavuoden oli takana, niin pari vuotta sitten nostin päätin, ettei elämäni jatku seksittömässä avioliitossa. Nostin siis kissan pöydälle. Mitä siitä seurasi? Vaimo tajusi tilanteen ja on muuttunut aktiiviseksi ja kokeilevaksi. Itselläni sen sijaan on isoja vaikeuksia intohimon palauttamisessa. Juna meni jo! Epäilen, että muutoksen vaimossa sai aikaan menettämisen pelko tms., mutta muutos vaikuttaa aidolta. Itse alan miettimään, miten tästä pääsis pakoon, mutta ero tulee niin ***un kalliiksi - siis ihan oikeesti.
Eli sait just sitä mitä halusit, etkä silti ole tyytyväinen?? No huh huh... Tästä on pakko vetää johtopäätös, että mies on tyytymätön suhteessa, jos ei saa piparia ja haluaa eron, jos alkaa saamaan piparia!!!
mitähän kirjoitat tästä nykyisestäsi, kun on se seuraava oikea kierroksessa? :)
Kyllähän sitä hetken voi leikkiä parisuhdetta, mutta kuten täälläkin on niin moni todennut, niin pitkä liitto ja lapset haihduttavat himon. Ei uskalla ottaa sitä riskiä, että joutuisi tuollaiseen tilanteeseen.