Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen teille kaikille, jotka tunnette himoa miestänne kohtaan
08.02.2017 |
En ole harrastanut seksiä intohimosta ja omasta halusta vuosikausiin. En ainakaan 10 vuoteen. Kaipaan ihan hirveästi sitä tunnetta, ei seksi tunnu miltään ilman himoa.
Mutta en vain tunne mitään seksuaalista halua miestäni kohtaan. :(
Kommentit (228)
162, onko miehesi yli 40? Testosteronin taso?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei ole mikään ns. unelmieni täyttymys ulkonäön suhteen, mutta rakastan häntä kovasti. Olemme olleet yhdessä 15v, lapsia on kolme ja meillä on säännöllisen epäsäännöllisesti seksiä 1-6krt/vko. En kuitenkaan oikeastaan koskaan ole himoinnut miestäni jos himolla tarkoitetaan sitä, että toisen nähdessä tekee heti mieli repiä häneltä vaatteet päältä tai kostuu pelkästä toisen olemassaolon ajattelusta. Jos tunnen himoa, tunnen sitä seksiä kohtaan. Jos haluan seksiä, haluan sitä seksin itsensä vuoksi, enkä siksi, että mies saisi jotenkin ihmeellisellä tavalla minut syttymään. Pidän miehen kosketuksesta ja hellyydenosoituksista todella paljon, rakastan hänen halauksia ja sitä kun hän ottaa minut kainaloon, mutta en siis tunne varsinaisesti himoa häntä kohtaan.
En usko, että jaksaisin tuntea himoa ketään miestä kohtaan kovin pitkään. Tylsistyn liian nopeasti ja näen ihmiset aivan liian realistisesti pystyäkseni himoitsemaan samaa ihmistä kovin pitkään. Minulle riittää, että seksi toimii, tykkään miehen koskettelusta, rakastan ja kunnioitan häntä kovasti ja että hän saa minut nauramaan. Pakko kuitenkin tunnustaa tykkääväni siitä, miten paljon mieheni himoitsee minua. Hän ei tunnu saavan minusta tarpeekseen ja ilmaisee sen sanoin, elein ja kosketuksin. Tämä on ollut varmasti yksi meidän hyvän seksielämän kulmakivistä. Yhdessä olemme useasti nauraneet, että onneksi edes toinen meistä himoitsee toista.
Mietin, miksi et halua miestäsi.
Onko hänen käytöksensä muuttunut? Eikö hän ole enää kiehtova, siisti, seksikäs tai viehättävä?
Monet lihovat parisuhteessa ja uusi keho saattaa viedä toisen osapuolen seksihalut siitä huolimatta, että hänkin on lihonut...
Minä en suostuisi seksiin, jos mies olisi epäsiisti tai likainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut kahdenlaista miestä. Ekanlainen nukkumaan mentyä työntää käden jalkoväliin ja toisen tissille, vähän aikaa hinkuttaa ja sitten jo änkeää päälle. Sanon että ei nyt, ei tee mieli. Kääntää selän ja murjottaa, olemme ilman.
Toisenlainen mies nukkumaan mentyä myös hivuttaa käden jalkoväliin ja toisen tissille ja hamuaa korvaa, sanon että ei nyt, oon ihan väsynyt, ei tee mieli. Hän sanoo että ootkin varmaan väsynyt kulta, anna mä hieron sua. Hän ottaa hierontaöljyn ja aloittaa hartioista. Jos olen ihan loppu, nukahdan siihen. Mies peittelee minut eikä murjota seuraavana päivänä.
Jos en nukahdakaan, hän hieroo vähän alempaa, jos tykkään edelleen, hän hieroo vielä vähän alempaa. Alkaakin tuntua aika hyvältä, annan hänen hieroa ja rentoudun. Kohta kädet eivät riitä ja hän ottaa vähän huulia apuun. Kohta minua ei oikeastaan väsytäkään enää niin paljon, ja oikeastaan alan muuttaa mieltäni siitäkin ettei tehnyt mieli, ja niin kierimmekin kohta lakanoissa.
Mies ei taatusti murjota aamulla enkä minäkään.Jos vaimo nukahtaa 20% kerroista, ja muuttaa mielensä 80% kerroista, niin väitän että jälkimmäisellä miehellä on paremmat oltavat.
Voi luoja, meneekö teillä aina homma saman kaavan mukaan, eli miehesi joutuu hieromaan ja vonkaamaan huomiotasi kuin kerjäläinen? Etkö itse tee lainkaan aloitteita seksiin? Sääliksi käy miestäsi...
Kumppanin hyväily ilman penetraatiota on sinusta työlästä ja turhaa vonkaamista? Ei ihme että ihmiset kyllästyvät avioseksiin vuodessa.
Eikös tällaisenkin pitäisi mennä molemminpäin? Vai kuvittelevatko naiset oikeasti, että he voivat vain maata paikallaa ja miesten tulee aina ja joka kerta tehdä kaikkensa naisen eteen?
Vaimokin innostuu tuollaisesta hieronnasta, mutta ne on taas niitä tilanteita, että minä saan tehdä aivan kaiken ja vaimo makaa paikallaan. Jos joskus pyydään, että hän tulisi vaikka päälle, niin johan löytyy vaikka mitä syitä. Ja kerran jopa kysyi, että pitäisikö hänen tehdä kaikki asiat.
Jos homma olisi edes jotenkin tasapainossa niin asia olisi ok. Mutta jos toinen on se, joka joutuu aina tekemään ihan kaiken, niin kyllä siinäkin jossain vaiheessa tulee raja vastaan.
Tämä on kyllä totta. Oma tapani nähdä vaivaa miehen vuoksi on yrittää laittautua niin että hän pitäisi minua haluttavana, organisoida meidän arkea niin että kahdenkeskisille hetkille on aikaa päivittäin. Hän tykkää jos aina joskus pukeudun, puhun ja käyttäydyn tuhmasti, joten teen joskus niin kun voimia riittää.
Minullakin on aika välillä aikoja, ettei tee mieli panna. Yritän silloin ottaa häneltä suihin jos vaan jaksan. Mies saa siis päivittäin edes jotain pientä.
En tiedä sitten lasketaanko nämä miesten mielestä vaivannäöksi, vai onko heidän mielestä nämä itsestäänselvyyksiä ja vähimmäisvaatimus. Siinä kohtaa lyön minäkin hanskat tiskiin. Minulla on muukin elämä hoidettavana.
Vau mikä nainen. Tuossa tilanteessa uskon, että mies pitää asiaa itsestäänselvänä, jos päivittäin saa jotain seksiin liittyvää. Ostelin aikanaan vaimolle erilaisia alusasusettejä, mutta ei hän niin juurikaan halunnut käyttää. Suihinotot voi laskea yhden käden sormissa per vuosi.
Ja koska häntä ei nyt ole juurikaan seksi kiinnostanut viimeisiin vuosiin, niin olen jo luovuttanut asian suhteen. Ja kun tein uudenvuodenlupauksen, että en enää edes aio ehdottaa seksiä, niin olo on jopa helpompi. Pyrin touhuamaan lasten kanssa mahdollisimman paljon ja olen hankkinut uusia harrastuksia, jotta tilanteet vaimon kanssa ovat vähäisempiä. Näin ei sitten himotkaan jyllää niin pahasti.
Vierailija kirjoitti:
mölli kirjoitti:
Juuri mm. tälläisten juttujen takia ei kiinnosta hankkia mitään akkaa. Näin niissä parisuhteissa aina yleensä tuntuu tuppaavan käymään. En katselisi sellaisia sekunttiakaan.
Mölli kuule saatat jäädä paljosta paitsi...
No sano nyt jotain esimerkkejä? Harvoin suhteissa mitään niin mullistavaa on, etteikö ilman pärjäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin mies tietyllä lailla muuttui niin että rakkaus ja halu loppuivat minulta. Tavatessamme nuorina hän oli vähän kovempi käymään baarissa kuin minä, mutta silloin kaikki kävivät baarissa. Hänellä se ei vaan jäänytkään kun saatiin lapsia, ja vuosien myötä paheni ja paheni, niin että lopulta päättelin olevani naimisissa alkoholistin kanssa. Hän ei enää halunnut tai pystynyt muuta kuin kännissä ja krapulassa. Tiedättekö miten pahalta krapulahiki ja vanha viina haisee? Ja miten mies pöhöttyy kun juo aina kaljaa. Enkä halunnut olla krapulapatja, siitä tuli kamala olo kun tajusin että seksihän helpottaa krapulaoireita.
Joten mies muuttui ja seksi loppui. Miehellä ei omasta mielestään ollut mitään ongelmaa alkoholin kanssa. Lopulta lopetin myös perhe-elämän.
Vierailija kirjoitti:
Mies saa siis päivittäin edes jotain pientä.
En tiedä sitten lasketaanko nämä miesten mielestä vaivannäöksi, vai onko heidän mielestä nämä itsestäänselvyyksiä ja vähimmäisvaatimus. Siinä kohtaa lyön minäkin hanskat tiskiin. Minulla on muukin elämä hoidettavana.
Minä suorastaan ryömisin tuollaisen naisen jaloissa ja tekisin jokseenkin mitä vain hän ymmärtäisi pyytää...kun saisi edes pienen osoituksen siitä että nainen haluaa minua, mutta kun ei niin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä vähän sama kuin lahjojen antamisessa. Antaja helposti antaa jotain mitä itse ajattelee että haluaisi saada. Vähän kuin mies antaisi vaimolle jonkun hienon porakoneen. Kun pitäisi miettiä, mistä se toinen oikeasti tykkäisi.
Mies joka mielestään on aktiivinen, tekee aloitteita, antaa vaimolle hyvää seksiä, ei ehkä annakaan vaimolle mitään vaan itselleen, ja antamisen sijaan tulee ottaneeksi ja vaatineeksi.
Jollekin miehelle paras seksi on suora toiminta ja autuas tyhjennys aamuin illoin, ja vaimo jonka voi ottaa heti eteisessä. Naiselle täyttymys saattaa olla koko päivä kahden, jossa puhutaan toiselle kauniisti ja flirttaillen, kosketellen, nainen saa pukeutua kauniisti ja saa mieheltä kohteliaisuuksia ja kuumia katseita, juodaan viiniä ja kylvetään yhdessä, hierotaan ja hyväillään toisiaan öljyillä niin että kaikki hermon päät värisee, ja sitten, lopulta, ollaan kuin kanit lopun yötä uudestaan ja uudestaan. Nainen palvoo tämän jälkeen miestään viikkoja.
Seksissäkin kommunikointi ja avoimuus omista toiveista, ja ennen kaikkea toisen toiveiden kuunteleminen, olisi kauhean tärkeää.
Hienosti sait lytättyä miesten seksitaidot viestissäsi. Miehetkin voivat pitää hitaasti etenevistä sessiosta. Toki välillä kiimainen pikapano on mukavaa.
Mutta kyllähän tässä omatkin himot alkavat karsiutua, kun vaimo ei tee ikinä yhtään mitään seksin eteen tai seksin aikana. On kyllä mielellään ottavana osapuolena, eli makaa selällään ja minä huolehdin hänelle orkun ja sitten itselleni. Ei oikein jaksa enää innostua.
Suurin syy omaan haluttomuuteni on ollut pettymykset parisuhteessa. Se, että mies ei iloinnutkaan raskaudesta. Ettei hän tehnyt mitään vauvan tuloa varten. Ettei hän jakanutkaan yhtään samoja arvoja kuin minä. Alkoi juopotella enemmän ja valehteli menoistaan ja juomisistaan. Jaksoi kertoa, miten eksänsä kanssa paneskelivat jo viikko synnytyksestä ja miten minä en muka sellaiseen kykene, kyllä täytyy pystyä.
Että olin huono äiti, kun kävin kerran kaksi kertaa viikossa jossain kaupassa tms, kun vauva oli 4kk. Kuulemma vauva tarvitsee äitiä ja ei ole pienen vauvan äidin hommaa "luuhata ties missä". Itse hän lähti ryyppäämään ekan kerran, kun vauva oli alle 2 viikon ikäinen.
Ei auttanut yövalvomisissa, ja silloin harvoin kun auttoi, ei herännyt vauvan itkuun vaan minä heräsin.
Valehteli kaikesta, painosti seksiin vaikka sanoin, että tikit sattuu edelleen ja paikat on arat.
Minun syytäni toki kaikki, kun en antanut pillua. Jos olisin antanut, niin mitään ongelmia ei olisi ollut hänen mielestään. Ei mitenkään käsittänyt, miksei minun tehnyt mieli seksiä vaikka ennen raskautta sitä oli joka päivä. Mitä siitä, että hän oli pettänyt minut kaikin tavoin ja perhe-elämä oli vain irvikuva siitä, mitä olin odottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
162, onko miehesi yli 40? Testosteronin taso?
On yli 40. En usko, että testosteronin tasoa on mitattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mölli kirjoitti:
Juuri mm. tälläisten juttujen takia ei kiinnosta hankkia mitään akkaa. Näin niissä parisuhteissa aina yleensä tuntuu tuppaavan käymään. En katselisi sellaisia sekunttiakaan.
Mölli kuule saatat jäädä paljosta paitsi...
No sano nyt jotain esimerkkejä? Harvoin suhteissa mitään niin mullistavaa on, etteikö ilman pärjäisi.
No vaikka sellainen aina ja joka päivä monta kertaa tahtova nainen. Sellainen jos kohdalle sattuisi sullekin niin ajatteletko vaan että ei kannata aloittaa suhdetta kun se kuitenkin puolen vuoden päästä vaan pihtaisi?
Tiedän yhden aina kiimaisen naisen, pitkä suhde takana ja mies saa niin paljon kuin tahtoo, edelleenkin. Onhan se nainen aika ärsyttäväkin, nipottaa jostain likasukista mutta kiimainen se kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
162, onko miehesi yli 40? Testosteronin taso?
On yli 40. En usko, että testosteronin tasoa on mitattu.
Mun mieheltä mitattiin, oli alhaiset ja alkoi saada testosteronipistoksia. Sen jälkeen en ole saanut hetken rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy omaan haluttomuuteni on ollut pettymykset parisuhteessa. Se, että mies ei iloinnutkaan raskaudesta. Ettei hän tehnyt mitään vauvan tuloa varten. Ettei hän jakanutkaan yhtään samoja arvoja kuin minä. Alkoi juopotella enemmän ja valehteli menoistaan ja juomisistaan. Jaksoi kertoa, miten eksänsä kanssa paneskelivat jo viikko synnytyksestä ja miten minä en muka sellaiseen kykene, kyllä täytyy pystyä.
Että olin huono äiti, kun kävin kerran kaksi kertaa viikossa jossain kaupassa tms, kun vauva oli 4kk. Kuulemma vauva tarvitsee äitiä ja ei ole pienen vauvan äidin hommaa "luuhata ties missä". Itse hän lähti ryyppäämään ekan kerran, kun vauva oli alle 2 viikon ikäinen.
Ei auttanut yövalvomisissa, ja silloin harvoin kun auttoi, ei herännyt vauvan itkuun vaan minä heräsin.
Valehteli kaikesta, painosti seksiin vaikka sanoin, että tikit sattuu edelleen ja paikat on arat.
Minun syytäni toki kaikki, kun en antanut pillua. Jos olisin antanut, niin mitään ongelmia ei olisi ollut hänen mielestään. Ei mitenkään käsittänyt, miksei minun tehnyt mieli seksiä vaikka ennen raskautta sitä oli joka päivä. Mitä siitä, että hän oli pettänyt minut kaikin tavoin ja perhe-elämä oli vain irvikuva siitä, mitä olin odottanut.
Nämä ovat tällaisia ääriesimerkkejä. Siis juopot, työnarkomaanit, pettäjät yms.
Olen alusta asti hoitanut lapsiamme. Vauva-aikana kävin töiden jälkeen pitkillä vaunulenkeillä, että vaimo sai huilailla. Kanniskelin itkuista vauvaa pikkutunneille ja siitä sitten silmät ristissä töihin. Viinaa käytän harvakseltaan, enkä ole haukkunut vaimon ulkonäköä tms.
Mutta silti ne rouvat himot ja halut vain katosivat. Ei vain kuulemma enää tunne mitään tarvetta seksille. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Vielä parisen vuotta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mölli kirjoitti:
Juuri mm. tälläisten juttujen takia ei kiinnosta hankkia mitään akkaa. Näin niissä parisuhteissa aina yleensä tuntuu tuppaavan käymään. En katselisi sellaisia sekunttiakaan.
Mölli kuule saatat jäädä paljosta paitsi...
No sano nyt jotain esimerkkejä? Harvoin suhteissa mitään niin mullistavaa on, etteikö ilman pärjäisi.
No vaikka sellainen aina ja joka päivä monta kertaa tahtova nainen. Sellainen jos kohdalle sattuisi sullekin niin ajatteletko vaan että ei kannata aloittaa suhdetta kun se kuitenkin puolen vuoden päästä vaan pihtaisi?
Tiedän yhden aina kiimaisen naisen, pitkä suhde takana ja mies saa niin paljon kuin tahtoo, edelleenkin. Onhan se nainen aika ärsyttäväkin, nipottaa jostain likasukista mutta kiimainen se kyllä on.
Tuollaiset naiset ovat urbaani legenda. Jos tuollainen satuolento tulisi vastaan, niin toki fuckbuddyksi voisi ottaa, mutta kuten sinäkin totesit, niin ei sitä nipotusta jaksaisi kuunnella.
Tunnen. Tunnen ihan helvetin paljon vetoa mieheeni seksuaalisesti ja sekös tässä vituttaakin! Mies ei ilmeisesti halua ylipäätään juuri ikinä tai minua... Minä hypin alasti nenän edessä, olen puhunut, tiuskinut, vikitellyt, ollut spontaani, räväkkä, hellä, yrittänyt ilman vastapalveluksia hoitaa ajan kanssa ja miten haluaa, ehdottanut sitä sun tätä, tehnyt ihan kaiken ja mahdottoman mitä pystyy. Aina on ei. Ehkä kerran kuussa jotakin muuta hellyyden osoitusta, joka tntuu lähinnä vaivalloiselle ja pakolle tehdylle tyyliin yksi hali kerran kuussa pitää naisen tyytyväisenä... En olekaan enää kahteen vuoteen jaksanut ehdotella mitään, ja sitten ihmettelee kaiken aikaa mikset enää yks kaks ehdota pantaisko. Jaa mistäköhän johtuisi?! Itsetunnosta ja seksuaalisista haluista lähtien kaikki on käytännössä mennyt tämän suhteen myötä. Eikä olla vasta kuin päälle 30 kumpikin . Pitäisi itsekin erota, mutta kun se perinteinen... muuten menee hyvin... ja toisaalta itsetuntoni on romahtanut niin alas, etten saa aikaiseksi lähteä. Välillä yritän ajatella fiksusti, että kyllä tämän asian kanssa elää. Mutta en tiedä...
Erotkaa edes te hyvissä ajoin. Tämä "pihtaavan" puolisona olo on täyttä paskaa, joten ymmärrän miestäsi vallan hyvin mitä hän saattaa mielessään käydä. Tuo on petos sekä sinua että miestäsi kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy omaan haluttomuuteni on ollut pettymykset parisuhteessa. Se, että mies ei iloinnutkaan raskaudesta. Ettei hän tehnyt mitään vauvan tuloa varten. Ettei hän jakanutkaan yhtään samoja arvoja kuin minä. Alkoi juopotella enemmän ja valehteli menoistaan ja juomisistaan. Jaksoi kertoa, miten eksänsä kanssa paneskelivat jo viikko synnytyksestä ja miten minä en muka sellaiseen kykene, kyllä täytyy pystyä.
Että olin huono äiti, kun kävin kerran kaksi kertaa viikossa jossain kaupassa tms, kun vauva oli 4kk. Kuulemma vauva tarvitsee äitiä ja ei ole pienen vauvan äidin hommaa "luuhata ties missä". Itse hän lähti ryyppäämään ekan kerran, kun vauva oli alle 2 viikon ikäinen.
Ei auttanut yövalvomisissa, ja silloin harvoin kun auttoi, ei herännyt vauvan itkuun vaan minä heräsin.
Valehteli kaikesta, painosti seksiin vaikka sanoin, että tikit sattuu edelleen ja paikat on arat.
Minun syytäni toki kaikki, kun en antanut pillua. Jos olisin antanut, niin mitään ongelmia ei olisi ollut hänen mielestään. Ei mitenkään käsittänyt, miksei minun tehnyt mieli seksiä vaikka ennen raskautta sitä oli joka päivä. Mitä siitä, että hän oli pettänyt minut kaikin tavoin ja perhe-elämä oli vain irvikuva siitä, mitä olin odottanut.
Nämä ovat tällaisia ääriesimerkkejä. Siis juopot, työnarkomaanit, pettäjät yms.
Olen alusta asti hoitanut lapsiamme. Vauva-aikana kävin töiden jälkeen pitkillä vaunulenkeillä, että vaimo sai huilailla. Kanniskelin itkuista vauvaa pikkutunneille ja siitä sitten silmät ristissä töihin. Viinaa käytän harvakseltaan, enkä ole haukkunut vaimon ulkonäköä tms.
Mutta silti ne rouvat himot ja halut vain katosivat. Ei vain kuulemma enää tunne mitään tarvetta seksille. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Vielä parisen vuotta...
Tietääkö rouvasi, että suunnittelet eroa? Itse eronneena monesti mietin kuinka omankin avioliittoni olisi voinut pelastaa jos tarpeeksi ajoissa oltaisiin alettu puhua, jos ei itse oltais osattu (mikä todennäköistä ollut), oltais menty sinne pariterapiaan ajoissa eikä vasta eroa jo tehdessä. Kun sen vuorovaikutuksen olisi saanut tarpeeksi nopeasti korjattua. Nyt elän onnellisena uudessa liitossa, ei siinä mitään, ja ne lapset sain ensimmäisessä liitossa lähes täysi-ikäiseksi, eivät hirveästi erosta kärsineet ihan omien sanojensa mukaankaan, loppu liitto oli niin ahdistavaa, taisi kaikille olla helpotus kun koteja tuli kaksi. Kun vain nykyisen puolison entistä liittoa olen kuullut olen tajunnut, että aika lailla tässä on samanlaiset ihmiset toisella kierroksella. Nyt ainakin meillä, toivottavasti noiden exienkin uusissa liitoissa tiedostetaan ne riskit ja sudenkuopat, nostetaan kissa pöydälle heti kun joku asia jää painamaan, puhutaan pois, pussataan ja jatketaan intohimoisina ja onnellisina. Välillä jäänyt miettimään, että kun kerta nyt me vanhat koirat olemme oppineet uudet tavat, olisiko nuo uudet tavat voineet olla mahdollisia jo siinä ensimmäisessä liitossa jossa ne lapset tehtiin. Ainakin itselläni meidän liitossa tavat ja luonne-erot oli niin voimallisen erilaisia ettei varmaan olisi onnistunut, mutta mahdollisesti jos nykyinen kumppanini exänsä kanssa olisi ajoissa havahtunut, heillä tuo ehkä olisi ollut mahdollista, heillä nuo tunteet olivat syvemmät ihan eroriitojen perusteella päätellen. Onneksi minulle eivät niin tehneet vaan erosivat ja erosta usean vuoden jälkeen hän tapasi minut - mutta ehkä sama juttu muillakin? Jos kykenisi jo kasvamaan ja kehittymään parisuhdetaidoissaan sen ensimmäisen liiton aikana, ei tarvitsisikaan erota, yrittää ja mahdollisesti epäonnistua uudelleen (niinkuin täälläkin jo joitakin uusiopareja)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mölli kirjoitti:
Juuri mm. tälläisten juttujen takia ei kiinnosta hankkia mitään akkaa. Näin niissä parisuhteissa aina yleensä tuntuu tuppaavan käymään. En katselisi sellaisia sekunttiakaan.
Mölli kuule saatat jäädä paljosta paitsi...
No sano nyt jotain esimerkkejä? Harvoin suhteissa mitään niin mullistavaa on, etteikö ilman pärjäisi.
No vaikka sellainen aina ja joka päivä monta kertaa tahtova nainen. Sellainen jos kohdalle sattuisi sullekin niin ajatteletko vaan että ei kannata aloittaa suhdetta kun se kuitenkin puolen vuoden päästä vaan pihtaisi?
Tiedän yhden aina kiimaisen naisen, pitkä suhde takana ja mies saa niin paljon kuin tahtoo, edelleenkin. Onhan se nainen aika ärsyttäväkin, nipottaa jostain likasukista mutta kiimainen se kyllä on.
Tuollaiset naiset ovat urbaani legenda. Jos tuollainen satuolento tulisi vastaan, niin toki fuckbuddyksi voisi ottaa, mutta kuten sinäkin totesit, niin ei sitä nipotusta jaksaisi kuunnella.
Ei sitä nipotusta jaksaisi kyllä kuunnella. Älä vaan nyt haksahda kehenkään, se on viisasta. Tää nainen muutens kerran kuussa nipottaa ja onhan korvakuulokkeet keksitty :D
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Tunnen ihan helvetin paljon vetoa mieheeni seksuaalisesti ja sekös tässä vituttaakin! Mies ei ilmeisesti halua ylipäätään juuri ikinä tai minua... Minä hypin alasti nenän edessä, olen puhunut, tiuskinut, vikitellyt, ollut spontaani, räväkkä, hellä, yrittänyt ilman vastapalveluksia hoitaa ajan kanssa ja miten haluaa, ehdottanut sitä sun tätä, tehnyt ihan kaiken ja mahdottoman mitä pystyy. ....
On tämä jännä maailma. Kuinka sitä voikaan näin väärät ihmiset päätyä yhteen. Voisimmeko vaihtaa puolisoita keskenään.
Itsellä alkaa mielikuvitus lentämään, kun vaimo menee suihkuun ja vähän vilahtaa alaston takapuoli. Mitään hän ei ole vuosiin tehnyt seksin eteen, mutta edelleen himoitsen häntä. Ketuttaa.
On jäänyt raskauksien jälkeen kiloja, mutta ei haittaa minua. Mutta ei, niin ei. Kuinka sitä saattoikaan olla niin tyhmä aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy omaan haluttomuuteni on ollut pettymykset parisuhteessa. Se, että mies ei iloinnutkaan raskaudesta. Ettei hän tehnyt mitään vauvan tuloa varten. Ettei hän jakanutkaan yhtään samoja arvoja kuin minä. Alkoi juopotella enemmän ja valehteli menoistaan ja juomisistaan. Jaksoi kertoa, miten eksänsä kanssa paneskelivat jo viikko synnytyksestä ja miten minä en muka sellaiseen kykene, kyllä täytyy pystyä.
Että olin huono äiti, kun kävin kerran kaksi kertaa viikossa jossain kaupassa tms, kun vauva oli 4kk. Kuulemma vauva tarvitsee äitiä ja ei ole pienen vauvan äidin hommaa "luuhata ties missä". Itse hän lähti ryyppäämään ekan kerran, kun vauva oli alle 2 viikon ikäinen.
Ei auttanut yövalvomisissa, ja silloin harvoin kun auttoi, ei herännyt vauvan itkuun vaan minä heräsin.
Valehteli kaikesta, painosti seksiin vaikka sanoin, että tikit sattuu edelleen ja paikat on arat.
Minun syytäni toki kaikki, kun en antanut pillua. Jos olisin antanut, niin mitään ongelmia ei olisi ollut hänen mielestään. Ei mitenkään käsittänyt, miksei minun tehnyt mieli seksiä vaikka ennen raskautta sitä oli joka päivä. Mitä siitä, että hän oli pettänyt minut kaikin tavoin ja perhe-elämä oli vain irvikuva siitä, mitä olin odottanut.
Nämä ovat tällaisia ääriesimerkkejä. Siis juopot, työnarkomaanit, pettäjät yms.
Olen alusta asti hoitanut lapsiamme. Vauva-aikana kävin töiden jälkeen pitkillä vaunulenkeillä, että vaimo sai huilailla. Kanniskelin itkuista vauvaa pikkutunneille ja siitä sitten silmät ristissä töihin. Viinaa käytän harvakseltaan, enkä ole haukkunut vaimon ulkonäköä tms.
Mutta silti ne rouvat himot ja halut vain katosivat. Ei vain kuulemma enää tunne mitään tarvetta seksille. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Vielä parisen vuotta...
Tietääkö rouvasi, että suunnittelet eroa? Itse eronneena monesti mietin kuinka omankin avioliittoni olisi voinut pelastaa jos tarpeeksi ajoissa oltaisiin alettu puhua, jos ei itse oltais osattu (mikä todennäköistä ollut), oltais menty sinne pariterapiaan ajoissa eikä vasta eroa jo tehdessä....
En suoraan ole sanonut, mutta kyllähän tästä asiasta on puhuttu ja olemme käyneet terapiassakin, mutta jos toisen halut ovat hävinneet, niin minä en ainakaan tiedä miten se saisi takaisin. Ja alan muutenkin olla jo sen verran loppu tähän tilanteeseen, että eipä itselläkään ole mitään intoa alkaa tilannetta korjailemaan. Kyllä tuo vuosien torjuminen jättää jälkensä.
Eihän se intohimo ja läheisyys napista painaen palaudu. Ennen sitä kallista eroa, kokeilkaapa satsata vähän pariterapiaan. Ehkä se juna vielä löytyy kun saatte puhuttua toisenne läheisemmiksi.