Olen kateellinen teille kaikille, jotka tunnette himoa miestänne kohtaan

Surullista jos et himoitse miestäsi. Tsemppiä <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ongelmana on ollut aina, että intohimoni loppuu. Alussa saatan tuntea vetoa paljonkin. Sitä kestää ehkä muutaman kuukauden, juuri sen ajan, kun suhde ehtii vakiintua. Sitten mulle tulee kamala olo: ei tämä toimi, intohimoa ei ole. Ihastun aina johonkin uuteen mieheen, mutta intohimo sammuu nopeasti. Tavallaan siis jo lähtökohtaisesti kaikki ihmissuhteeni ovat tuhoon tuomittuja, koska tiedän aina kyllästyväni miehiin. Viimeisessä suhteessa olen yrittänyt järkeillä asian kanssa. Pohtinut myös sitä, että seksuaalisuuteni pohjautuu paljolti kielletylle hedelmälle ja vaihtelulle. Tunnen vetoa siis siihen, mihin en saisi. Se on koko seksuaalisen elämäni alkuvoima. En eroa, koska tiedän, että sama asia vain toistuu. Mies on muuten ihana, huumorintajuinen, älykäs, varakas jne, mutta ei vain sytytä enää!

Mulla on ihan sama. Ja varsinkin jos mies on kovinkin innokas ja "helppo", niin halut katoaa. Miehen täytyisi olla sellainen, jota täytyy liehitellä ja houkutella, että kiinnostukseni pysyy yllä.

Mutta samassa tilanteessa olen nyt minäkin, hyvä ja kiva mies puolisona, mutta ei vaan sytytä, ja mies onkin juuri sellainen yli-innokas.

Kannattaiskohan hankkiutua johonkin terapiaan. Tai sitten pysyä sinkkuna ja hankkiutua välillä hakkaajamiesten kanssa suhteisiin? Ei kai miesten vika jos naisella on seksuaalinen kehitys noin vääristynyt?

Mun mielestä kukaan ei voi sanoa toiselle, että hänen seksuaalinen kehityksensä on vääristynyt, mikäli se ei ole vahingollista toiselle ja kohdistuu täysi-ikäiseen tasa-arvoiseen henkilöön. Mulle seksuaalisuus on nimenomaan sitä, että sytyn siitä kiimasta ja tunteesta, kuinka kipinöi. Jännitys kasvaa ja kasvaa. Vaarana on se, että kipinä sammuu, jos seksistä tulee itsestäänselvyys. Seksi on lähtökohtaisesti kuitenkin likainen juttu minulle. Sitten kun se muuttuu puhtaaksi tai arkipäiväiseksi, niin ei siitä jaksa enää kiinnostua. En voi käsittää, mitä joku saa siitä, että on saman ihmisen kanssa koko elämän kiinnostumatta koskaan kenestäkään muusta.  Tapansa kullakin, mutta ei toimi mulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ongelmana on ollut aina, että intohimoni loppuu. Alussa saatan tuntea vetoa paljonkin. Sitä kestää ehkä muutaman kuukauden, juuri sen ajan, kun suhde ehtii vakiintua. Sitten mulle tulee kamala olo: ei tämä toimi, intohimoa ei ole. Ihastun aina johonkin uuteen mieheen, mutta intohimo sammuu nopeasti. Tavallaan siis jo lähtökohtaisesti kaikki ihmissuhteeni ovat tuhoon tuomittuja, koska tiedän aina kyllästyväni miehiin. Viimeisessä suhteessa olen yrittänyt järkeillä asian kanssa. Pohtinut myös sitä, että seksuaalisuuteni pohjautuu paljolti kielletylle hedelmälle ja vaihtelulle. Tunnen vetoa siis siihen, mihin en saisi. Se on koko seksuaalisen elämäni alkuvoima. En eroa, koska tiedän, että sama asia vain toistuu. Mies on muuten ihana, huumorintajuinen, älykäs, varakas jne, mutta ei vain sytytä enää!

Mulla on ihan sama. Ja varsinkin jos mies on kovinkin innokas ja "helppo", niin halut katoaa. Miehen täytyisi olla sellainen, jota täytyy liehitellä ja houkutella, että kiinnostukseni pysyy yllä.

Mutta samassa tilanteessa olen nyt minäkin, hyvä ja kiva mies puolisona, mutta ei vaan sytytä, ja mies onkin juuri sellainen yli-innokas.

Kannattaiskohan hankkiutua johonkin terapiaan. Tai sitten pysyä sinkkuna ja hankkiutua välillä hakkaajamiesten kanssa suhteisiin? Ei kai miesten vika jos naisella on seksuaalinen kehitys noin vääristynyt?

Mun mielestä kukaan ei voi sanoa toiselle, että hänen seksuaalinen kehityksensä on vääristynyt, mikäli se ei ole vahingollista toiselle ja kohdistuu täysi-ikäiseen tasa-arvoiseen henkilöön. Mulle seksuaalisuus on nimenomaan sitä, että sytyn siitä kiimasta ja tunteesta, kuinka kipinöi. Jännitys kasvaa ja kasvaa. Vaarana on se, että kipinä sammuu, jos seksistä tulee itsestäänselvyys. Seksi on lähtökohtaisesti kuitenkin likainen juttu minulle. Sitten kun se muuttuu puhtaaksi tai arkipäiväiseksi, niin ei siitä jaksa enää kiinnostua. En voi käsittää, mitä joku saa siitä, että on saman ihmisen kanssa koko elämän kiinnostumatta koskaan kenestäkään muusta.  Tapansa kullakin, mutta ei toimi mulla.

Ei seksuaalisuus itsessään ole vääristynyttä mutta jos tuollaisen ajatuksen yrittää yhdistää perinteiseen parisuhteeseen on ongelmissa. Kun jouduin omille lapsilleni kertomaan seksuaalisuudesta en puhunut likaisesta jutusta vaan luonnollisesta aikuisten ihmisten välisestä jutusta. Kun oman taipumuksensa on oivaltanut eikä sitä terapioilla ym halua muuttaa kannattaa kyllä rehellisesti taipumuksensa tunnustaa kumppanille ja etsiä samanlaista ihmistä joka myös kyllästyy helposti eikä erehdy uskomaan mihinkään pysyvämpään.

Tunnen suurta himoa muita miehiä kohtaan, en omaani. En suinkaan himoitse kaikkia vastaantulijoita, mutta joitakin. Olen ollut noin 20-v naimisissa ja kohtaaminen oli alussa silkkaa panoa, joka sammui noin kahden kuukauden kuluttua. 

Näin on käynyt kaikkien miesystävien kanssa, himo sammuu kohdallani tosi nopeasti. Onko naista luotu ollenkaan yhdelle miehelle?

Mies muuttuu tylsäksi mun silmissäni todella nopeasti.

No aika iso osa suhteista päättyy eroon nimenomaan siksi, ettei seksi toimi. Tottahan se on, että varmaan valtaosa ihmisistä on sellaisia, jotka kyllästyvät kumppaniin, eikä kaikki ole samanlaista kuin suhteen alkumetreillä. Sitten on niitä, jotka saavat homman toimimaan ja tyytyvät vähempään seksin suhteen. Varmaan aika pieni osa sellaisia suhteita, joissa 30 yhdessä vietetyn vuoden jälkeen pannan kanien tapaan ja jaksetaan pitää toista maailman seksikkäimpänä ihmisenä. Seksuaalinen vetovoima on eri asia kuin rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näistä asioista ei kerrota terveyskasvatuksen tunnille teineille?

Kun vanhemmat eivät nähtävästi osaa varoittaa lapsia ettei avioliitto vain toimi ja usein nainen muuttuu haluttomaksi miestään kohtaan ja mies tavallaan savustetaan pettämään tai huoriin.

Miksi ei kerrota ja varoteta?

Lapset vain kärsii turhaan koko suuresta huijauksesta.

Siksi että tarvitaan idiootteja pillun himoissaan säntääviä miehiä, jotta tekevät kakaroita ja näin saadaan lisää työmuurahais...veronmaksajia.

Miksi vitussa olette suhteessa ihmisen kanssa, jota kohtaan ette tunne intohimoa? Olette outoja ja tuhlaatte elämäänne.

Itseä ei ainakaan haluta enää kun poikaystävä on lihonnut niin paljon. Jotenkin tosi ällöttävää kun toinen vaan lyllertää kaljamahansa kanssa siihen päälle. En vaan kiihotu siitä enää. Siis oikeasti vuodessa varmaan 20 kiloa. Tosi ällöttävää kun itse pitää huolta itsestään yms ja toinen vaan on tollainen. Eikä auta kotitöissä, ei pidä huolta hygieniasta, oksettavaa.

Onko joku teistä enemmän haluavista luonut sivusuhdetta? Ja mitä sen jälkeen on tapahtunut? En halua erota vaimostani, mutta pahalta tämä jatkuva torjunta tuntuu. Lähinnä pelkään sitä, että syrjähyppy onkin joku himokas nainen ja sen jälkeen kotona tuntuu vieläkin tukalammalta...

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan jo nelikymppisestä alkaa hormonit hiipua, ja alkaa olla väsymystä ja yleistä nuutumista ja haluttomuutta. Jälkeenpäin sen vasta tajuaa. Lääkäriin mennään vasta sitten kun jo räjähdellään miehelle, hikoillaan öisin lakanat märäksi, ja nukahdetaan sohvalle töiden jälkeen. Siinä vaiheessa on hormoneissa ollut vajausta näin taaksepäin katsoen jo viitisen vuotta ainakin.

Mulla on ollu tuota jo ainakin 4 vuotta ja olen 26-vuotias. Lääkäreiden mielestä kaikki on ok ja liittyy vaan stressiin. Halut siis loppuivat kuin seinään. Lapsiakaan minulla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vitussa olette suhteessa ihmisen kanssa, jota kohtaan ette tunne intohimoa? Olette outoja ja tuhlaatte elämäänne.

Koska normaali keskiluokkainen elämä on muutakin kuin intohimoa. Se on ennen kaikkea taloudellis-sosiaalinen järjestely, jossa kaksi keskenään toimeentulevaa ihmistä muodostaa hyvän teamin. Järkevästi ajatteleva ihminen ymmärtää myös seksin olevan alkeellinen tarve, jonka varaan ei kannata perustaa elämänsä pysyvimpiä ja tärkeimpiä rakenteita.

Mielenkiintoisia kommentteja tässä ketjussa. Mitä intohimo lopulta on? Seksuaalinen vetovoima, mitä se on? Merkitykset?

Joka kerta mua jaksaa yllättää, kuinka naiivisti jotkut kuvittelevat heidän olevan puolisonsa silmissä oikeasti joku jumalainen seksipommi, joka ohittaa upeudessaan kaikki maailman seksisymbolit. Aika moni tuntuu uskovan suureen rakkauteen.

Itse voin suoraan sanoa, että ei tulisi mieleenkään perustaa parisuhdetta tuollaisen paskan varaan. Avioliitot ja parisuhteet kestävät vain, jos ihmiset osaavat asettua tarpeidensa yläpuolelle ja ymmärtää, kuinka seksuaalisuus toimii. Itselläni ei olisi käynyt mielessäkään, että sama ihminen voisi oikeasti kiinnostaa vuosikymmenten ajan. Kyllä kaikki varmasti tajuavat, että ihminen katselee automaattisesti ympärilleen ja näkee päivittäin paljon seksikkäämpiä ihmisiä kuin oma kumppani. Toiset pystyvät vain kieltämään tuon faktan tehokkaammin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vitussa olette suhteessa ihmisen kanssa, jota kohtaan ette tunne intohimoa? Olette outoja ja tuhlaatte elämäänne.

Koska silloin eroaisin kahden kuukauden välein. Ei sekään pidemmän päälle järkevää ole, kun sillä intohimolla on taipumus sammua :).

Itse en jaksaisi suhdetta, jossa seksi olisi intohimotonta. Okei, taidan olla vähän poikkeuksellinen, nainen, ja pitkässä suhteessa. Meillä ainakin intohimoinen rakkauselämä ja seksielämä ainakin on ollut liiton pelastus, mutta hyvin voi olla että joku muu pariskunta porskuttaa muilla keinoilla ja sekin on tottakai ok, kaikkihan me olemme erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vitussa olette suhteessa ihmisen kanssa, jota kohtaan ette tunne intohimoa? Olette outoja ja tuhlaatte elämäänne.

Koska normaali keskiluokkainen elämä on muutakin kuin intohimoa. Se on ennen kaikkea taloudellis-sosiaalinen järjestely, jossa kaksi keskenään toimeentulevaa ihmistä muodostaa hyvän teamin. Järkevästi ajatteleva ihminen ymmärtää myös seksin olevan alkeellinen tarve, jonka varaan ei kannata perustaa elämänsä pysyvimpiä ja tärkeimpiä rakenteita.

Seksin voi ajatella olevan alkeellinen tarve, mutta se on syvältä kumpuava voima ja kun se yhdistyy syvään kiintymykseen, luottamukseen ja avoimuuteen mahdollistaa pitkät ja onnelliset parisuhteet. Ne taloudellis-sosiaaliset sopimukset kun usein rikkoutuvat siinä vaiheessa kun ihmisten sisäiset tarpeet tulla rakastetuksi, nähdyksi, kuulluksi ja myös seksuaalisesti hyväksytyksi jäävät liian pitkäksi aikaa toteutumatta.

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta mua jaksaa yllättää, kuinka naiivisti jotkut kuvittelevat heidän olevan puolisonsa silmissä oikeasti joku jumalainen seksipommi, joka ohittaa upeudessaan kaikki maailman seksisymbolit. Aika moni tuntuu uskovan suureen rakkauteen.

Itse voin suoraan sanoa, että ei tulisi mieleenkään perustaa parisuhdetta tuollaisen paskan varaan. Avioliitot ja parisuhteet kestävät vain, jos ihmiset osaavat asettua tarpeidensa yläpuolelle ja ymmärtää, kuinka seksuaalisuus toimii. Itselläni ei olisi käynyt mielessäkään, että sama ihminen voisi oikeasti kiinnostaa vuosikymmenten ajan. Kyllä kaikki varmasti tajuavat, että ihminen katselee automaattisesti ympärilleen ja näkee päivittäin paljon seksikkäämpiä ihmisiä kuin oma kumppani. Toiset pystyvät vain kieltämään tuon faktan tehokkaammin.

Miten pitkiä suhteita sulla on ollut? Onko monta päivää kestänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli mieheni kanssa himoa ja halua ja seksiä olikin runsaasti. Nyt kolmannen lapsen jälkeen halut ovat kadonneet. Ennen sain seksin aikana jopa parikin orgasmia, nykyään en yhtään. Itselläni tosin on kadonnut mielenkiinto kaikkiin miehiin, eli tämä on jotain hormoniperäistä.

Miten miehesi on reagoinut tähän muutokseen?

Ei ole sanonut yhtään mitään. Joko hän ei ole huomannutkaan mitään eroa tai sitten ei uskalla sanoa mitään. Seksi meillä on vähentynyt huomattavasti, mutta pikkulapsiarjessa ei meillä ole samalla tavalla aikaakaan, ja yöllä tekee ihan oikeasti vaan mieli nukkua, molempien.

Ehkä niinkuin joku toinen kirjoittikin, opin vielä tuntemaan vartaloni uudella tavalla. Olen tosiaan lihonut vähän ja viimeisen synnytyksen jälkeen olen saanut vaivakseni peräpukamat, joten enää ei vaan ole yhtään seksikäs olo.

Älä turhaan kadehdi. Himot miestä kohtaan menee ihan hukkaan, kun ei siltä kuitenkaan seksiä saa. 

Vierailija kirjoitti:

Ja minkähänlaisena tämä nyk. naisesi kokee teidän seksielämän nykyisin? Varmaan tuo raju pano on juuri sitä mitä kaipaa ja sillä saatte seksielämänne kuntoon?

Sanotaan nyt näin, että tässä vaiheessa yksi hailee tuleeko kyseinen touhu kuntoon vai ei. Sen verran katkera olen hänen vuosikausia kestäneestä haluttomuudestaan yms etten edes välitä hoitaa hommaa kuntoon. Sitä niittää mitä kylvää.

Eikös olekin omituista, että moni muu nainen on "alentunut" minua vokottelemaan ihan omaehtoisesti sekstailemaan mutta tämä ei ole oikeastaan koskaan. Minussahan se vika on, eikös juu?