Olen kateellinen teille kaikille, jotka tunnette himoa miestänne kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Laitan tänne tällaisen suoran ja aihetta läheltä liippaavan kommentin, toivottavasti hyvin moni mies lukisi nyt tämän:

Minua suorastaan ällöttää miehet, jotka natisevat seksin vähyyttä suhteessa eivätkä itse tee asian eteen muuta kuin murahtavat sängyssä: taasko se on se päänsärky tai kuvittelevat että naiselle riittää sormi pil*luun ja siitä muna värkkiin, sitten kaatoon ja panemaan. Tutkikaa tarkemmin, miten nainen herätetään, mitä naisen mielestä on seksi.

Hyvin suuri osa naisista "joutuu" käyttämään hormonaalista ehkäisyä (voitte itse miettiä miksi), joka laskee seksin halukkuutta useimmilla. Naiset voivat olla uupuneita työelämästä, kodin pyörityksestä, lasten uhmakkuuksista ym. Miehet: ymmärtäkää ja olkaa pitkäpinnaisia! Hellikää, hemmotelkaa naistanne, tehkää hyviä ja kauniita tekoja, katsokaa naistanne silmiin rakastavasti, sanokaa että sinusta välitän ja sinua rakastan. Olkaa helliä!

Naisen keho (ja mieli) joutuvat muutoksiin raskauden aikana, synnytyksessä, imetyksessä, kuukautisissa, vaihdevuosissa jne. Miehen tehtävä on rakastaa naista ja kulkea mukana. Jos mies ei tätä matkaa kestä tehdä, on pahasti pielessä sen suhteen, että ymmärtäisi mitä on elämä ja mikä on elämänkaari, mitä ovat vastoinkäymiset ja vastatuulet elämässä. Aina ei voi olla nuori, me kaikki vanhenemme, ihan koko ajan.

Kokeiltu on, kun ihan luonnostani tykkäsin pitää hyvänä. 4 vuotta kesti kuopuksen (vaimon lapsiluku tuli täyteen) syntymästä, sitten alkoi tunteet hiipua. Nyt vähän kaikki tuntuu pakkopullalta, vaikka ennen tykkäsin mm. hieroa. Joku pieni osa päästä pitää vielä toivoa yllä, mutta muu osa päätä ei enää pettymyksiltään halua tehdä yhtään mitään. Ja kyllä, tapani katsoa muita naisia on muuttunut. Ja jopa tuttujenkin naisten katseet ovat myös erilaisia, kun vaimo ei ole näkemässä. Kai sen muutoksen huomaa ja

kun en ole rumakaan niin...

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kahdenlaista miestä. Ekanlainen nukkumaan mentyä työntää käden jalkoväliin ja toisen tissille, vähän aikaa hinkuttaa ja sitten jo änkeää päälle. Sanon että ei nyt, ei tee mieli. Kääntää selän ja murjottaa, olemme ilman.

Toisenlainen mies nukkumaan mentyä myös hivuttaa käden jalkoväliin ja toisen tissille ja hamuaa korvaa, sanon että ei nyt, oon ihan väsynyt, ei tee mieli. Hän sanoo että ootkin varmaan väsynyt kulta, anna mä hieron sua. Hän ottaa hierontaöljyn ja aloittaa hartioista. Jos olen ihan loppu, nukahdan siihen. Mies peittelee minut eikä murjota seuraavana päivänä.

Jos en nukahdakaan, hän hieroo vähän alempaa, jos tykkään edelleen, hän hieroo vielä vähän alempaa. Alkaakin tuntua aika hyvältä, annan hänen hieroa ja rentoudun. Kohta kädet eivät riitä ja hän ottaa vähän huulia apuun. Kohta minua ei oikeastaan väsytäkään enää niin paljon, ja oikeastaan alan muuttaa mieltäni siitäkin ettei tehnyt mieli, ja niin kierimmekin kohta lakanoissa.

Mies ei taatusti murjota aamulla enkä minäkään.

Jos vaimo nukahtaa 20% kerroista, ja muuttaa mielensä 80% kerroista, niin väitän että jälkimmäisellä miehellä on paremmat oltavat.

Tuo toimii aikansa, mutta vaikka kuinka varoisi tekemästä asioista rutiinia, tulee haluttomalta se syytös seksin vonkaamisesta. Jos on heikosti asioista innostuvat, ei sitä voi muuttaa vaan kannattaa antaa pitää tunkkinsa YKSIN.

Kompromissit pätevät seksuaalisuuteen vain silloin kun se on molemmille ok. Jos yhteisymmärryksessa sovitaan että minä teen näin jos sinä teet näin. Et voi vaatia toista tyydyttämään tarpeitasi jos hän ei halua. Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen. Seksin saamiseen sen sijaan ei ole. Paitsi tietenkin itsensä kanssa. Ihan oikeastiko se on mielestäsi mukavaa harrastaa seksiä niin ettei toinen halua? Miten voit siitä nauttia? Sillä tavalla kuoletat viimeisetkin rippeet seksielämästä kumppanin kanssa. Jos on tullut tehtyä väärä valinta kumppanin suhteen ja asia on niin iso että sen kanssa ei pysty elämään, niin sitten erotaan. Ei se ole kumppanin vika ettei hän olekaan sellainen kuin sinä haluat. Tuolla aiemmin vilahtanut esimerkki miehestä joka otti seksissä ujon naisen ihan tietoisesti ja nyt sitten kiukuttaa kun vaimo ei olekaan jotain muuta, on jo kaiken huippu!

Seksi on osa parisuhdetta, mutta ei pitäisi olla se tärkein niin että kaikki on pilalla ja pettämään saa juosta (ja sekin on petetyn vika) jos toinen on haluton. Se voi osua joskus vielä omaankin nilkkaan ettei seksi sujukaan itseltä.

Asioista kannattaa ja pitääkin tietysti keskustella ja yrittää ratkaista. Kuinka moni haluttoman naisen mies on ihan oikeasti ajatellut naistaan? Paasataan siitä kuinka naiset ei tajua millaista on halujen kanssa elää, kun haluttaa muttei saa, minun tyydytukseni, minun haluni, kyllä vaimon täytyy jos rakastaa. Mietipä vaikka kerran minkälaista olisi olla haluamatta seksiä yhtä paljon kuin itse taas haluat. Mieti millaista on elää haluja määrävien hormoonien kanssa jotka hyppii ja vaihtelee. Kuinka paljon olet oikeasti itse tehnyt sen eteen että vaimoa haluttaisi. Yllä naurettiin tuolle kirjoitukselle jossa mies hieroi vaimoaan. Eli tuotti tälle mielihyvää. Ainoa tapa saada haluton haluamaan taas, on saada hänet tuntemaan ettei seksi ole pakko ja velvollisuus, sinun tarpeidesi tyydyttämistä ja että toinenkin saa oman osansa mielihyvästä.

Vierailija kirjoitti:

Laitan tänne tällaisen suoran ja aihetta läheltä liippaavan kommentin, toivottavasti hyvin moni mies lukisi nyt tämän:

Minua suorastaan ällöttää miehet, jotka natisevat seksin vähyyttä suhteessa eivätkä itse tee asian eteen muuta kuin murahtavat sängyssä: taasko se on se päänsärky tai kuvittelevat että naiselle riittää sormi pil*luun ja siitä muna värkkiin, sitten kaatoon ja panemaan. Tutkikaa tarkemmin, miten nainen herätetään, mitä naisen mielestä on seksi.

Hyvin suuri osa naisista "joutuu" käyttämään hormonaalista ehkäisyä (voitte itse miettiä miksi), joka laskee seksin halukkuutta useimmilla. Naiset voivat olla uupuneita työelämästä, kodin pyörityksestä, lasten uhmakkuuksista ym. Miehet: ymmärtäkää ja olkaa pitkäpinnaisia! Hellikää, hemmotelkaa naistanne, tehkää hyviä ja kauniita tekoja, katsokaa naistanne silmiin rakastavasti, sanokaa että sinusta välitän ja sinua rakastan. Olkaa helliä!

Naisen keho (ja mieli) joutuvat muutoksiin raskauden aikana, synnytyksessä, imetyksessä, kuukautisissa, vaihdevuosissa jne. Miehen tehtävä on rakastaa naista ja kulkea mukana. Jos mies ei tätä matkaa kestä tehdä, on pahasti pielessä sen suhteen, että ymmärtäisi mitä on elämä ja mikä on elämänkaari, mitä ovat vastoinkäymiset ja vastatuulet elämässä. Aina ei voi olla nuori, me kaikki vanhenemme, ihan koko ajan.

Hienoa, juuri näin! Ja sama toisinpäin: ottakaa myös naiset huomioon miehenne ja hänen toiveensa, tehkää kauniita tekoja ja kertokaa rakkaudesta. Joskus rakkaudenteko voi olla seksi silloinkin kun itseä ei aluksi hirveästi huvittaisi. Alun jälkeen asiaan innostuu ja jälkikäteen hormonipurkaus saa naisen rakastumaan siihen omaan mieheen lisää. MIksi tuosta tehdään valtataistelu jos tarkoituksena on elää onnellisessa parisuhteessa jossa molemmilla on hyvä olo?

Vierailija kirjoitti:

Laitan tänne tällaisen suoran ja aihetta läheltä liippaavan kommentin, toivottavasti hyvin moni mies lukisi nyt tämän:

Minua suorastaan ällöttää miehet, jotka natisevat seksin vähyyttä suhteessa eivätkä itse tee asian eteen muuta kuin murahtavat sängyssä: taasko se on se päänsärky tai kuvittelevat että naiselle riittää sormi pil*luun ja siitä muna värkkiin, sitten kaatoon ja panemaan. Tutkikaa tarkemmin, miten nainen herätetään, mitä naisen mielestä on seksi.

Hyvin suuri osa naisista "joutuu" käyttämään hormonaalista ehkäisyä (voitte itse miettiä miksi), joka laskee seksin halukkuutta useimmilla. Naiset voivat olla uupuneita työelämästä, kodin pyörityksestä, lasten uhmakkuuksista ym. Miehet: ymmärtäkää ja olkaa pitkäpinnaisia! Hellikää, hemmotelkaa naistanne, tehkää hyviä ja kauniita tekoja, katsokaa naistanne silmiin rakastavasti, sanokaa että sinusta välitän ja sinua rakastan. Olkaa helliä!

Naisen keho (ja mieli) joutuvat muutoksiin raskauden aikana, synnytyksessä, imetyksessä, kuukautisissa, vaihdevuosissa jne. Miehen tehtävä on rakastaa naista ja kulkea mukana. Jos mies ei tätä matkaa kestä tehdä, on pahasti pielessä sen suhteen, että ymmärtäisi mitä on elämä ja mikä on elämänkaari, mitä ovat vastoinkäymiset ja vastatuulet elämässä. Aina ei voi olla nuori, me kaikki vanhenemme, ihan koko ajan.

Taas tätä samaa potaskaa. Miehen pitäisi tehdä kaikkensa, mutta naisen ei yhtään mitään? 

Kun ihan joka kerta ei voi ostaa parin sadan euron kaulakorua ja viedä fine-dine-illalliselle. Nämä ovat siis ainoita kertoja, kun vaimo ehdottaa seksiä. Muuten aloitteet tyrmätään noin 99%:sti. Oli se sitten suora tai pikku hiljaa lämmittelevä.

MIes ei voi uupua työelämästä ja lastenhoidosta? Vauva-aikana kanniskelin lastamme aamun tunneille ja siitä sitten töihin ja illalla taas sama juttu. Ei se ollut ihan juhlaa itsellekkään.

Ja meillä oli kondomi pitkään käytössä ehkäisynä. Vaimo kyllä otti ihan omatoimisesti kierukan. En ymmärrä kyllä miksi. Niillä rahoilla olisi ostanut kumeja ihan riittävästi. 

Ja tuo viimeinen kohta. Eli miehen vain tulee alistua kohtaloonsa ja naisella ei ole mitään vastuuta parisuhteen hyvinvoinnin kanssa? Tuollainen asenne kyllä tuntuu olevan monessa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Kompromissit pätevät seksuaalisuuteen vain silloin kun se on molemmille ok. Jos yhteisymmärryksessa sovitaan että minä teen näin jos sinä teet näin. Et voi vaatia toista tyydyttämään tarpeitasi jos hän ei halua. Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen. Seksin saamiseen sen sijaan ei ole. Paitsi tietenkin itsensä kanssa. Ihan oikeastiko se on mielestäsi mukavaa harrastaa seksiä niin ettei toinen halua? Miten voit siitä nauttia? Sillä tavalla kuoletat viimeisetkin rippeet seksielämästä kumppanin kanssa. Jos on tullut tehtyä väärä valinta kumppanin suhteen ja asia on niin iso että sen kanssa ei pysty elämään, niin sitten erotaan. ...

Olen ennenkin kirjoittanut, että olisi ollut hienoa omistaa kristallipallo aikanaan. Jos olisi tiennyt kuinka paljon vaimo muuttuu lasten myötä, niin olisin tehnyt elämässäni ihan muita vaihtoehtoja. 

Jos kiukuttelet eli rankaiset kumppania siitä että hän sanoi ei, hän alkaa jännittää sitä että joutuu taas sanomaan ei. Sitten hän alkaa jännittää sitä että jos ei vaikka juuri haluakaan kun pyydät seksiä. Hän alkaa jännittää sitä kun seuraavan kerran haluat seksiä. Hän alkaa jännittää tilanteita joissa on huomannut että alat haluta seksiä. Pian ollaan tilanteessa, jossa vaimo välttelee yhdessä nukkumaan menoa, alasti olemista, flirttailua, aamulla sängyssä viipyilyä, lasillisen ottamista kahden kun lapset ovat nukkumassa, mitään mikä liittyisi millään lailla seksiin ja sen uhkaan. Siitä tulee ahdistava asia.

Sen sijaan jos hän on huomannut että maailma ei sinulla kaadu eihin, vaan sinulle käy silittelykin etkä rankaise häntä, hänen ei tarvitse jännittää että kosketuksesi enteilee aina suoraan seksiä, ja hänen einsä koskee vain juuri sitä kertaa eikä seksiä ylipäätään.

Rento nainen alkaa todennäköisemmin lämmetä sinulle kuin jännittynyt. Ei aina, mutta ainakin todennäköisemmin.

Nainen joka kokee että joutuu antamaan ilman lämmittelyä ja silloinkin kun ei haluaisi, ei kohta anna sinulle mitään, ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Kompromissit pätevät seksuaalisuuteen vain silloin kun se on molemmille ok. Jos yhteisymmärryksessa sovitaan että minä teen näin jos sinä teet näin. Et voi vaatia toista tyydyttämään tarpeitasi jos hän ei halua. Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen. Seksin saamiseen sen sijaan ei ole. Paitsi tietenkin itsensä kanssa. Ihan oikeastiko se on mielestäsi mukavaa harrastaa seksiä niin ettei toinen halua? Miten voit siitä nauttia? Sillä tavalla kuoletat viimeisetkin rippeet seksielämästä kumppanin kanssa. Jos on tullut tehtyä väärä valinta kumppanin suhteen ja asia on niin iso että sen kanssa ei pysty elämään, niin sitten erotaan. Ei se ole kumppanin vika ettei hän olekaan sellainen kuin sinä haluat. Tuolla aiemmin vilahtanut esimerkki miehestä joka otti seksissä ujon naisen ihan tietoisesti ja nyt sitten kiukuttaa kun vaimo ei olekaan jotain muuta, on jo kaiken huippu!

Seksi on osa parisuhdetta, mutta ei pitäisi olla se tärkein niin että kaikki on pilalla ja pettämään saa juosta (ja sekin on petetyn vika) jos toinen on haluton. Se voi osua joskus vielä omaankin nilkkaan ettei seksi sujukaan itseltä.

Asioista kannattaa ja pitääkin tietysti keskustella ja yrittää ratkaista. Kuinka moni haluttoman naisen mies on ihan oikeasti ajatellut naistaan? Paasataan siitä kuinka naiset ei tajua millaista on halujen kanssa elää, kun haluttaa muttei saa, minun tyydytukseni, minun haluni, kyllä vaimon täytyy jos rakastaa. Mietipä vaikka kerran minkälaista olisi olla haluamatta seksiä yhtä paljon kuin itse taas haluat. Mieti millaista on elää haluja määrävien hormoonien kanssa jotka hyppii ja vaihtelee. Kuinka paljon olet oikeasti itse tehnyt sen eteen että vaimoa haluttaisi. Yllä naurettiin tuolle kirjoitukselle jossa mies hieroi vaimoaan. Eli tuotti tälle mielihyvää. Ainoa tapa saada haluton haluamaan taas, on saada hänet tuntemaan ettei seksi ole pakko ja velvollisuus, sinun tarpeidesi tyydyttämistä ja että toinenkin saa oman osansa mielihyvästä.

Seksuaalisuus on luonnollinen tarve kuten syöminen ja nukkuminen. Kaikissa ihmisillä on eroja ja niitä sitten yhteensovitetaan liitoissa. Mutta jos se sukupuolisesti passiivisempi kategorisesti ilmoittaa/osoittaa toiselle ettei enää tuollaista halua tai haluaa ainoastaan kerran puolessa vuodessa, silloin kun juuri itseä sattuu huvittamaan, mkä tuon toisen rooli on? Odottaa vieressä koska se toinen sattuu vihreätä valoa näyttämään, heti valmiina kuin partiopoika/tyttö aktiin? Luopua seksuaalisuudestaan kokonaan kun pettäminenkin on kielletty? Tai eroaa, hankkii aktiivisemman kumppanin ja saa katkeroituvan puolison vihat ja pahimmillaan puolison manipuloimien lasten vihat niskaansa kun ihan hyvän liiton rikkoi? Ei ole hyviä ratkaisuja jos kompromissejä ja vastaantulemisia ei haluta tehdä. Kuka tällaisessa suhteessa on se paha: passiivinen ja kaikesta kieltäytyvä vai se "mankuja ja vonkaaja"? Jos liittoa halutaan jatkaa kannattaisi molempien etsiä toistaan ja kompromissia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kahdenlaista miestä. Ekanlainen nukkumaan mentyä työntää käden jalkoväliin ja toisen tissille, vähän aikaa hinkuttaa ja sitten jo änkeää päälle. Sanon että ei nyt, ei tee mieli. Kääntää selän ja murjottaa, olemme ilman.

Toisenlainen mies nukkumaan mentyä myös hivuttaa käden jalkoväliin ja toisen tissille ja hamuaa korvaa, sanon että ei nyt, oon ihan väsynyt, ei tee mieli. Hän sanoo että ootkin varmaan väsynyt kulta, anna mä hieron sua. Hän ottaa hierontaöljyn ja aloittaa hartioista. Jos olen ihan loppu, nukahdan siihen. Mies peittelee minut eikä murjota seuraavana päivänä.

Jos en nukahdakaan, hän hieroo vähän alempaa, jos tykkään edelleen, hän hieroo vielä vähän alempaa. Alkaakin tuntua aika hyvältä, annan hänen hieroa ja rentoudun. Kohta kädet eivät riitä ja hän ottaa vähän huulia apuun. Kohta minua ei oikeastaan väsytäkään enää niin paljon, ja oikeastaan alan muuttaa mieltäni siitäkin ettei tehnyt mieli, ja niin kierimmekin kohta lakanoissa.

Mies ei taatusti murjota aamulla enkä minäkään.

Jos vaimo nukahtaa 20% kerroista, ja muuttaa mielensä 80% kerroista, niin väitän että jälkimmäisellä miehellä on paremmat oltavat.

Voi luoja, meneekö teillä aina homma saman kaavan mukaan, eli miehesi joutuu hieromaan ja vonkaamaan huomiotasi kuin kerjäläinen? Etkö itse tee lainkaan aloitteita seksiin? Sääliksi käy miestäsi...

Kumppanin hyväily ilman penetraatiota on sinusta työlästä ja turhaa vonkaamista? Ei ihme että ihmiset kyllästyvät avioseksiin vuodessa.

Eikös tällaisenkin pitäisi mennä molemminpäin? Vai kuvittelevatko naiset oikeasti, että he voivat vain maata paikallaa ja miesten tulee aina ja joka kerta tehdä kaikkensa naisen eteen? 

Vaimokin innostuu tuollaisesta hieronnasta, mutta ne on taas niitä tilanteita, että minä saan tehdä aivan kaiken ja vaimo makaa paikallaan. Jos joskus pyydään, että hän tulisi vaikka päälle, niin johan löytyy vaikka mitä syitä. Ja kerran jopa kysyi, että pitäisikö hänen tehdä kaikki asiat. 

Jos homma olisi edes jotenkin tasapainossa niin asia olisi ok. Mutta jos toinen on se, joka joutuu aina tekemään ihan kaiken, niin kyllä siinäkin jossain vaiheessa tulee raja vastaan.

Mulla oli mieheni kanssa himoa ja halua ja seksiä olikin runsaasti. Nyt kolmannen lapsen jälkeen halut ovat kadonneet. Ennen sain seksin aikana jopa parikin orgasmia, nykyään en yhtään. Itselläni tosin on kadonnut mielenkiinto kaikkiin miehiin, eli tämä on jotain hormoniperäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kahdenlaista miestä. Ekanlainen nukkumaan mentyä työntää käden jalkoväliin ja toisen tissille, vähän aikaa hinkuttaa ja sitten jo änkeää päälle. Sanon että ei nyt, ei tee mieli. Kääntää selän ja murjottaa, olemme ilman.

Toisenlainen mies nukkumaan mentyä myös hivuttaa käden jalkoväliin ja toisen tissille ja hamuaa korvaa, sanon että ei nyt, oon ihan väsynyt, ei tee mieli. Hän sanoo että ootkin varmaan väsynyt kulta, anna mä hieron sua. Hän ottaa hierontaöljyn ja aloittaa hartioista. Jos olen ihan loppu, nukahdan siihen. Mies peittelee minut eikä murjota seuraavana päivänä.

Jos en nukahdakaan, hän hieroo vähän alempaa, jos tykkään edelleen, hän hieroo vielä vähän alempaa. Alkaakin tuntua aika hyvältä, annan hänen hieroa ja rentoudun. Kohta kädet eivät riitä ja hän ottaa vähän huulia apuun. Kohta minua ei oikeastaan väsytäkään enää niin paljon, ja oikeastaan alan muuttaa mieltäni siitäkin ettei tehnyt mieli, ja niin kierimmekin kohta lakanoissa.

Mies ei taatusti murjota aamulla enkä minäkään.

Jos vaimo nukahtaa 20% kerroista, ja muuttaa mielensä 80% kerroista, niin väitän että jälkimmäisellä miehellä on paremmat oltavat.

Voi luoja, meneekö teillä aina homma saman kaavan mukaan, eli miehesi joutuu hieromaan ja vonkaamaan huomiotasi kuin kerjäläinen? Etkö itse tee lainkaan aloitteita seksiin? Sääliksi käy miestäsi...

Kumppanin hyväily ilman penetraatiota on sinusta työlästä ja turhaa vonkaamista? Ei ihme että ihmiset kyllästyvät avioseksiin vuodessa.

Eikös tällaisenkin pitäisi mennä molemminpäin? Vai kuvittelevatko naiset oikeasti, että he voivat vain maata paikallaa ja miesten tulee aina ja joka kerta tehdä kaikkensa naisen eteen? 

Vaimokin innostuu tuollaisesta hieronnasta, mutta ne on taas niitä tilanteita, että minä saan tehdä aivan kaiken ja vaimo makaa paikallaan. Jos joskus pyydään, että hän tulisi vaikka päälle, niin johan löytyy vaikka mitä syitä. Ja kerran jopa kysyi, että pitäisikö hänen tehdä kaikki asiat. 

Jos homma olisi edes jotenkin tasapainossa niin asia olisi ok. Mutta jos toinen on se, joka joutuu aina tekemään ihan kaiken, niin kyllä siinäkin jossain vaiheessa tulee raja vastaan.

Seksissä näkyy kaikki parisuhteen ongelmat. Kuinka ottaa toista huomioon, haluaako tehdä toiselle hyvää vai keskittyykö vain itseensä jne. Vastavuoroisuus ja toisen huomioiminen tekee jutusta hyvää, sitä yritämme vaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko kyse siitä, ettet ylipäätään tunne himoa ja halua ketään kohtaan, vai et tunne nimenomaan omaa miestäsi kohtaan? Kaksi varsin eri asiaa, kummasta kyse?

MiestäNI kohtaan.

Näin se on ollut melkein suhteen alusta asti...

Ap.

Sait kuitenkin huijattua miehen naimisiin kanssasi...

Mitä huijaamista se on, jos kaksi toisiaan rakastavaa menee naimisiin? Toisekseen, mistä tiedät, että ap. on edes naimisissa?

Pidätkö sä miehiä niin idiootteina, että heidät voi tuosta noin vaan "huijata" niinkin isoon asiaan kuin avioliittoon? Jos sä olet niin helposti huijattavissa, niin voinpa sanoa, ettei moni muu ole.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli mieheni kanssa himoa ja halua ja seksiä olikin runsaasti. Nyt kolmannen lapsen jälkeen halut ovat kadonneet. Ennen sain seksin aikana jopa parikin orgasmia, nykyään en yhtään. Itselläni tosin on kadonnut mielenkiinto kaikkiin miehiin, eli tämä on jotain hormoniperäistä.

Miten miehesi on reagoinut tähän muutokseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko kyse siitä, ettet ylipäätään tunne himoa ja halua ketään kohtaan, vai et tunne nimenomaan omaa miestäsi kohtaan? Kaksi varsin eri asiaa, kummasta kyse?

MiestäNI kohtaan.

Näin se on ollut melkein suhteen alusta asti...

Ap.

Sait kuitenkin huijattua miehen naimisiin kanssasi...

Mitä huijaamista se on, jos kaksi toisiaan rakastavaa menee naimisiin? Toisekseen, mistä tiedät, että ap. on edes naimisissa?

Pidätkö sä miehiä niin idiootteina, että heidät voi tuosta noin vaan "huijata" niinkin isoon asiaan kuin avioliittoon? Jos sä olet niin helposti huijattavissa, niin voinpa sanoa, ettei moni muu ole.

Oletin näin, kun puhuu miehestään. Ja huijaamisella tarkoitin sitä tilannetta, että suhteen alussa ollaan innokkaita seksin suhteen ja sitten se sopivasti loppuu papin aamenen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko kyse siitä, ettet ylipäätään tunne himoa ja halua ketään kohtaan, vai et tunne nimenomaan omaa miestäsi kohtaan? Kaksi varsin eri asiaa, kummasta kyse?

MiestäNI kohtaan.

Näin se on ollut melkein suhteen alusta asti...

Ap.

Sait kuitenkin huijattua miehen naimisiin kanssasi...

Mitä huijaamista se on, jos kaksi toisiaan rakastavaa menee naimisiin? Toisekseen, mistä tiedät, että ap. on edes naimisissa?

Pidätkö sä miehiä niin idiootteina, että heidät voi tuosta noin vaan "huijata" niinkin isoon asiaan kuin avioliittoon? Jos sä olet niin helposti huijattavissa, niin voinpa sanoa, ettei moni muu ole.

Oletin näin, kun puhuu miehestään. Ja huijaamisella tarkoitin sitä tilannetta, että suhteen alussa ollaan innokkaita seksin suhteen ja sitten se sopivasti loppuu papin aamenen jälkeen. 

Ap. kertoi, että on aikalailla alusta asti ollut näin, ettei tunne himoa miestään kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli mieheni kanssa himoa ja halua ja seksiä olikin runsaasti. Nyt kolmannen lapsen jälkeen halut ovat kadonneet. Ennen sain seksin aikana jopa parikin orgasmia, nykyään en yhtään. Itselläni tosin on kadonnut mielenkiinto kaikkiin miehiin, eli tämä on jotain hormoniperäistä.

Minun kohdalla ainakin myöhemmin arvelen, että tuossa kohtaa en tuntenut itseäni enää yhtään naiseksi enkä seksikkääksi. Vartalo oli jotain turvonnutta ja levinnyttä omissa silmissäni. Orgasmia en saanut kun etsin sitä vanhoilla tavoilla, mutta pimpsa ei ollut enää sama, vaan runnottu ja avara, tuntunmakaan ei ollut sama. Meni aikaa hyväksyä itseni uudenlaisena.

Synnytyksestä oli jäänyt traumoja ja vauva-ajasta pahat univelat.

Varmaan se oli hormonaalistakin paljolti. Nimittäin kun reilu nelikymppisenä sain gyneltä reseptin hormonikorvaushoitoon, tunsin oikein miten halut taas alkoi jyllätä.

Oman kokemuksen mukaan jo nelikymppisestä alkaa hormonit hiipua, ja alkaa olla väsymystä ja yleistä nuutumista ja haluttomuutta. Jälkeenpäin sen vasta tajuaa. Lääkäriin mennään vasta sitten kun jo räjähdellään miehelle, hikoillaan öisin lakanat märäksi, ja nukahdetaan sohvalle töiden jälkeen. Siinä vaiheessa on hormoneissa ollut vajausta näin taaksepäin katsoen jo viitisen vuotta ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromissit pätevät seksuaalisuuteen vain silloin kun se on molemmille ok. Jos yhteisymmärryksessa sovitaan että minä teen näin jos sinä teet näin. Et voi vaatia toista tyydyttämään tarpeitasi jos hän ei halua. Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen. Seksin saamiseen sen sijaan ei ole. Paitsi tietenkin itsensä kanssa. Ihan oikeastiko se on mielestäsi mukavaa harrastaa seksiä niin ettei toinen halua? Miten voit siitä nauttia? Sillä tavalla kuoletat viimeisetkin rippeet seksielämästä kumppanin kanssa. Jos on tullut tehtyä väärä valinta kumppanin suhteen ja asia on niin iso että sen kanssa ei pysty elämään, niin sitten erotaan. Ei se ole kumppanin vika ettei hän olekaan sellainen kuin sinä haluat. Tuolla aiemmin vilahtanut esimerkki miehestä joka otti seksissä ujon naisen ihan tietoisesti ja nyt sitten kiukuttaa kun vaimo ei olekaan jotain muuta, on jo kaiken huippu!

Seksi on osa parisuhdetta, mutta ei pitäisi olla se tärkein niin että kaikki on pilalla ja pettämään saa juosta (ja sekin on petetyn vika) jos toinen on haluton. Se voi osua joskus vielä omaankin nilkkaan ettei seksi sujukaan itseltä.

Asioista kannattaa ja pitääkin tietysti keskustella ja yrittää ratkaista. Kuinka moni haluttoman naisen mies on ihan oikeasti ajatellut naistaan? Paasataan siitä kuinka naiset ei tajua millaista on halujen kanssa elää, kun haluttaa muttei saa, minun tyydytukseni, minun haluni, kyllä vaimon täytyy jos rakastaa. Mietipä vaikka kerran minkälaista olisi olla haluamatta seksiä yhtä paljon kuin itse taas haluat. Mieti millaista on elää haluja määrävien hormoonien kanssa jotka hyppii ja vaihtelee. Kuinka paljon olet oikeasti itse tehnyt sen eteen että vaimoa haluttaisi. Yllä naurettiin tuolle kirjoitukselle jossa mies hieroi vaimoaan. Eli tuotti tälle mielihyvää. Ainoa tapa saada haluton haluamaan taas, on saada hänet tuntemaan ettei seksi ole pakko ja velvollisuus, sinun tarpeidesi tyydyttämistä ja että toinenkin saa oman osansa mielihyvästä.

Seksuaalisuus on luonnollinen tarve kuten syöminen ja nukkuminen. Kaikissa ihmisillä on eroja ja niitä sitten yhteensovitetaan liitoissa. Mutta jos se sukupuolisesti passiivisempi kategorisesti ilmoittaa/osoittaa toiselle ettei enää tuollaista halua tai haluaa ainoastaan kerran puolessa vuodessa, silloin kun juuri itseä sattuu huvittamaan, mkä tuon toisen rooli on? Odottaa vieressä koska se toinen sattuu vihreätä valoa näyttämään, heti valmiina kuin partiopoika/tyttö aktiin? Luopua seksuaalisuudestaan kokonaan kun pettäminenkin on kielletty? Tai eroaa, hankkii aktiivisemman kumppanin ja saa katkeroituvan puolison vihat ja pahimmillaan puolison manipuloimien lasten vihat niskaansa kun ihan hyvän liiton rikkoi? Ei ole hyviä ratkaisuja jos kompromissejä ja vastaantulemisia ei haluta tehdä. Kuka tällaisessa suhteessa on se paha: passiivinen ja kaikesta kieltäytyvä vai se "mankuja ja vonkaaja"? Jos liittoa halutaan jatkaa kannattaisi molempien etsiä toistaan ja kompromissia.

Ravinto ja uni ovat välttämättömyyksiä, seksi ei.

Se on tietysti toivottavaa että parisuhteessa seksi toimii ja kumpikin voi myös seksuaalisesti hyvin. Että pystytään ottamaan puolin ja toisin toista huomioon. Että selvitään yhdessä myös ne alamäet ja tehdään töitä päästäkseen takaisin korkeammalle.

Mutta silti ketään ei voi pakottaa seksiin. Vaatia että täytyy kun tässä nyt yhdessä ollaan lapset, asuntolaina ja kaikki. Seksiä haluavalle seksi voi olla rakkauden osoitus, haluttomalle se on kaikkea muuta. Haluavan ihmisen on nähtävästi mahdoton kyetä ymmärtämään miten kamalaa haluttomuus on, miten kamalammaksi se käy painostavan, vaativan, pakottavan kumppanim kanssa. Halut voi purkaa masturboimalla, seksiin pakotettuna kuolee sisäisesti ja sitä ei helpolla korjatakaan.

Jos toinen ei halua vaikka kaikki on yritetty niin ei halua. Se ei tee kenestäkään pahaa. Sitten tehdään niitä ehkä kipeitäkin ratkaisuja ja erotaan jos ilman ei voi elää. Katkeroituminen tai kumppanin syyllistäminen omasta onnettomuudesta ei auta tai muuta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mutta vielä pikkaisen pahemmalta tuntuu, kun vaimo muuttuu kiihkeästä naisesta himottomaksi. Ja tietysti siinä kohdassa kun lapset on tehty ja uusi omakotitalo rakennettu. No hetken vielä sinnittelen lasten vuoksi. Mutta ei tämä mikään parisuhde enää ole.

Sama täällä. Lapset kun on tehty niin naisen aloitteet loppui kuin seinään. En ois ikinä voinut kuvitella, että nainen voi muuttua näin kylmäksi lasten saamisen jälkeen. Seksistä on kieltäydytty niin monta kertaa ilman kunnon syytä, että antaa sitten olla jos seksi on vaan joku vallankäyttö väline. Kyllä siinä vaan alkaa itselläkin himot ja usko hiipumaan kun tätä jatkuu tarpeeksi monta vuotta. Osallistun kotitöihin, lapsen hoitamiseen ja pidän itsestäni kohtuullista huoltakin, nainen taas on vähän lihonut mutta ei se minua haittaa. Noo sitkutellaan vielä hetki kämppiksinä lasten takia, mutta ei tämmöistä teatteria valitettavasti loputtomiin jaksa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta vielä pikkaisen pahemmalta tuntuu, kun vaimo muuttuu kiihkeästä naisesta himottomaksi. Ja tietysti siinä kohdassa kun lapset on tehty ja uusi omakotitalo rakennettu. No hetken vielä sinnittelen lasten vuoksi. Mutta ei tämä mikään parisuhde enää ole.

Sama täällä. Lapset kun on tehty niin naisen aloitteet loppui kuin seinään. En ois ikinä voinut kuvitella, että nainen voi muuttua näin kylmäksi lasten saamisen jälkeen. Seksistä on kieltäydytty niin monta kertaa ilman kunnon syytä, että antaa sitten olla jos seksi on vaan joku vallankäyttö väline. Kyllä siinä vaan alkaa itselläkin himot ja usko hiipumaan kun tätä jatkuu tarpeeksi monta vuotta. Osallistun kotitöihin, lapsen hoitamiseen ja pidän itsestäni kohtuullista huoltakin, nainen taas on vähän lihonut mutta ei se minua haittaa. Noo sitkutellaan vielä hetki kämppiksinä lasten takia, mutta ei tämmöistä teatteria valitettavasti loputtomiin jaksa. 

Mikä on mielestäsi hyväksyttävä syy olla haluamatta seksiä? Milloin saa kieltäytyä ja milloin ei ja miksi?