Voiko raiskauksesta/hyväksikäytöstä parantua?

Kyllä, kovalla työllä, mutta arvet jäävät.

Onhan se aika vaikeaa tällaisessa maassa, jossa minunkin raiskaaja ei ollut päivääkään tallustamatta vapaalla jalalla, ja jostain tuli vain vähän korvauksia, jotka eivät edes menneet raiskaajan (tyhjästä) pussista.

Pahinta on pelko että se tapahtuu uudestaan ja tieto siitä, että tuolla on monia raiskaajia vapaana.

Voi. Ei vaan kannata kuunnella ihmisiä jotka sun puolesta päättää että sun elämäs on nyt pilalla. Ei sen tarvi olla. Se seksi mitä harrastat ihmisen kanssa joka sua kunnioittaa on ihan eri asia kuin se mitä raiskauksessa tapahtui. Ainoa yhteneväisyys on samat ruumiinosat. Tiedän että tuo ajatus ei välttämättä ole ihan hetkessä omaksuttu. Voimia!

Suosittelen terapiaa. Miehen kanssa kannattaa myös puhua, ellet ole jo puhunut. Itsellä oli sama juttu, entinen poikaystävä käytti hyväkseen minua. Nyt on jo helpompaa kun tapahtuneesta on vuosia.

Tsemppiä :)

Voi parantua. En tiedä mitä siihen vaaditaan, mutta itseltäni tuo on onnistunut ihan ilman terapiaa tms. Ehkä vahva luonteeni ja hyvä itsetunto on ollut se tekijä. Tai se, etten ole ottanut tippaakaan syytä tapahtuneesta omille niskoilleni, vaan raiskari oli yksiselitteisesti se pahis. En ole nähnyt itseäni uhrina, likaisena tms. vaan ainoastaan mulle kävi tosi huono mäihä, mikä voisi sattua melkeinpä kenelle vaan. En tuntenut häpeää, nöyryytystä tms vastaavaa, ainoastaan suurta vihaa ja halveksuntaa tekijää kohtaan. En tiedä miksi tapahtuma ei minulle jättänyt pysyvää traumaa, mutta oletan, että em. tekijöillä on siihen ainakin jonkinlainen osuus.

Kannattaa tehdä itselleen selväksi että raiskauksessa ei kyse ole seksistä vaan väkivallasta.

Kyllä! Kun antaa itselleen aikaa ja sopivia apukeinoja (esim vertaistuki, psykoterapia) voi elämä maistua taas. Selviät kyllä. Rohkeutta.

Minä sain takaisin seksuaalisuuteni ja itsetuntoni, kiitos kolme vuotta kestäneen psykodynaamisen terapian.

Voi, mutta ottaa aikaa. Jotkut onnistuvat ilman terapiaa, toiset taas tarvitsevat ulkopuolista apua. Syy ei ole sinun vaan sen yrjöttävän ihmisperseen joka tuon teki, ja traumasta on hyvä jutella puolison kanssa. Sinulla on nyt vierelläsi henkilö, joka välittää sinusta ja on tärkeää että hänkin tajuaa että syy ei ole hänen. On myös tärkeää, että sinulle ei tule tunnetta että sinun on pakko suostua johonkin, koska se muistuttaa ahdistavasta tilanteesta lisää. Joskus on ihan ok vain halailla ja helliä ilman sen kummempaa ajatusta seksistä, se rentouttaa yllättävän paljon ja luo turvallisuuden tunnetta, kun voi nauttia läheisyydestä ilman sitä pelottavaa osuutta.

Ajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kovalla työllä, mutta arvet jäävät.

Kerro lisää noista arvista.

t. nuoruudessa raiskattu

Joo, kyllä.

kerro tuosta raiskauksesta.

Tottakai voi. Raiskattu usein ns. raiskataan uudestaan sanomalla, että hänen kehonsa on ikuisesti pilattu. Ei ole. Terapia auttaa, etsi hyvä seksuaaliterapeutti. Varmasti keksitte miehesi kanssa, miten saatte vaikka yhdessä rahoitettua tuota, jos ei omat rahat riitä. 

Voi, mutta helppoa se ei tule olemaan.

Vierailija kirjoitti:

kerro tuosta raiskauksesta.

En ala täällä setvii sitä. Sorry.

En tiedä olenko jotenkin outo tai masentunut mutta minuun ei raiskaus jättänyt sen suurempia arpia. Ajattelin vain että se tapahtui minulle, ei voi mitään ja jatkoin elämää. Seksistä pystyn nauttimaan ihan vaikka yhden illan suhteidenkin muodossa.

Ihmisen solut uusiutuvat niin, että 7 vuoden kuluttua sinussa ei ole enää hitustakaan sitä samaa ihoa ja mitään, mihin se kusipää sinua koski.

Itseäni auttoi tämä tieto. 7 vuoden jälkeen tunsin olevani "jälleen koskematon" ja minun ihoni, alapääni ja kaikki oli vain rakkaan mieheni koskettama. Seitsemään vuoteen mahtui terapiaa ja muuta toipumista, mutta tuo solujen uusiutumisjuttu antoi eri tavalla voimaa tulevaa varten. 10 vuotta on nyt kulunut ja tunnen olevani eheytynyt. Voin fantasioida masturboidessabi taas suosikkifantasiaani jossa alistetaan/hyväillään väkisin ja bondagepornon katsomista. En uskonut saavani siitä fantasian nauttimista takaisin, mutta osittain sain kuin sainkin.

Olen samaa mieltä että helpottaa ymmärtää että raiskaus ei ole seksiä. Miehen kanssa harrastan seksiä joka voi olla hellää tai intohimoista mutta sillä ei ole mitään tekemistä raiskaukseni kanssa. Joskus on kuitenkin hetkiä jolloin tapahtunut vaivaa petipuuhissa mutta mieheni on ymmärtänyt ja tukenut minua täysin.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika vaikeaa tällaisessa maassa, jossa minunkin raiskaaja ei ollut päivääkään tallustamatta vapaalla jalalla, ja jostain tuli vain vähän korvauksia, jotka eivät edes menneet raiskaajan (tyhjästä) pussista.

Pahinta on pelko että se tapahtuu uudestaan ja tieto siitä, että tuolla on monia raiskaajia vapaana.

Monia raiskaajia on vapaana, mutta he ovat silti pikkiriikkinen osa kansasta, ja heidän välttelemisensä pitäisi olla moninkertaisesti helpompaa kuin miehelle hakatuksi tulemisen välttäminen kaupungilla. Eli ei kannata heittäytyä paranoidiseksi. 

Ei ole tientenkään helppoa vakuuttaa itselleen olevansa turvassa, kun pelon maantiede lyö päälle. Ihminen kun ei ole rationaalinen olento.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko jotenkin outo tai masentunut mutta minuun ei raiskaus jättänyt sen suurempia arpia. Ajattelin vain että se tapahtui minulle, ei voi mitään ja jatkoin elämää. Seksistä pystyn nauttimaan ihan vaikka yhden illan suhteidenkin muodossa.

Et ole outo, me vain emme kaikki ole samanlaisia ihmisiä. Sitä paitsi raiskaukseen voi liittyä paljon väkivaltaa. Onhan se ihan eri juttu, jos raahattu pusikkoon, lyöty tai uhattu aseella, kuin joku enemmän hyväksikäyttöä muistuttava keissi.