Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa enää yrittää kasvattaa tuota meidän 4½ vuotiasta! Pää hajoaa!
17.03.2006 |
Kaikki on yritetty, huutaminen, puhuminen, jäähyt, lelujen pois ottaminen, tarróilla lahjominen, palkitseminen, kehuminen, siis ihan kaikki on kokeiltu mitä on neuvottu. Ja mikään ei mene perille. Yhtenään unohtaa neuvot ja riehuu, huutaa, rikkoo tavaroita, sotkee tahallaan yms.
Olen visusti päättänyt, että enää en huuda vaan yritän selvittää tilanteen niinkuin aikuisen pitääkin. Mutta kun en enää yksinkertaisesti jaksa. Tätä samaa on jatkunut jo yli 2 vuotta. Pari paivää on mennyt, että olen vaan alkanut itkemään, kun lapsi on taas tehnyt jotain tyhmyyksiä.
Osaltaan vaikuttaa varmasti väsymyskin asiaan, kun meillä on pari kuukautta vanha vauva. En jaksa enää edes siivota, kun heti laitetaan kuitenkin paikat sekaisin, ja yleensä ihan tahallaan. Mitä mä oikein teen?
Kommentit (6)
vauvasta pitää paljon ja on todella ylpeä ja huolehtivainen. Ja laatuaikaa annan joka päivä, niin paljon, että mulle tulee välillä huono omatunto vauvan puolesta, joka ei saa niin paljon huomiota vain itselleen muuten, kuin hoitotilanteissa.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahkokallio muistuttaa siitä, että kasvatustyö on pitkä prosessi, pitää vaan jaksaa uudestaan ja uudestaan että terve lapsi ei opi kerrasta eikä toisestakaan, mutta kun 18 vuotta jaksaa, niin sitten ei enää tarvitse :-)
Minulla on nyt esikouluikäinen poika, joka on ollut 3-5-vuotiaana mahdottoman levoton, tuntui, ettei ikinä opi käyttäytymään. Mutta nyt hän on ihan erilainen ja muutos on tapahtunut tässä 1½-vuoden aikana, todella hätkähdyttävä muutos. Joten toivotan sinulle kärsivällisyyttä ja uskoa tulevaan!
Tosiaan, etsi vaikka kirjallisuutta... puhu kaikille.... pura paineita. Yritä saada itsellesi vähän aikaa, että jaksat.
Nyt jos annat periksi, niin parin vuoden päästä tilanne on vain hurjempi. Olisiko mahdollista, että lapsella on joku tarkkaavaisuus tms. oire? Kysäise neuvolasta pääsisittekö tutkimuksiin.
Olis hyvä teidän kaikkien jaksamisen kannalta, että lapsi saisi ohjattua toimintaa muualtakin kuin kotoa. Lepoaikaa kaikille ja säästäisi sun energiaa.
Toinen asia on päivärytmi. Selkeät jutut koska tehdään mitä. Tietysti itselle saattaa olla joskus vaikea pitää näistä rytmeistä kiinni. Mutta toisivat turvaa päivään ja selkeyttä lapsen elämään. Ja riittävä ulkoilu.
En tiedä miten nyt päivänne kuluu, mutta voisit miettiä tuota päivärytmiä ja tehdä itselle selväksi se omassa päässä ja sitten toteuttaa rytmiä lapsen kanssa, tai siis lapsien.
Voit yrittää toteuttaa myös jonkun toisen äidin kanssa leikkirinkiä.
Eli jos jollain olisi suht samanikäinen lapsi lähistöllä. Ottaisitte sovittuna päivänä viikosta tuon toisen lapsen teille ja vastaavasti omasi menisi heille. Esim. ma klo 10-12 naapurin lapsi tulee teille ja annat tälle toisellekin päiväruuan. Sitten ke 10-12 teidän lapsi menee naapuriin leikkimään ja saa päiväruuan siellä. Pieni juttu, helppo toteuttaa, jos kiva äiti ja lapsi löytyy. Ja hyötyä on molemmille. Tuo ruokailu toisen perheen luona säästää yhdeltä tapahtumalta päivässä ja on lapsillekin vaihtelun/opin paikka syödä muualla.
mustasukkaisuutta? Tai huomion hakemista. Järjestä laatuaikaa yksin isommalle. Älä huuda, tulet vaan itsekin pahalle tuulelle. Unohda suursiivoaminen. Pidä sylissä. Yritä jaksaa :)