Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuttavaperheen 19-vuotias poika kateissa jo 20 vuotta
Jää ikuisesti kateisiin
06.02.2017 |
Tuttavaperheen (9 lasta) poika katosi maailmalle 19-vuotiaana eikä hänestä ole sen jälkeen kuultu mitään. Huhujen mukaan poika asuu Australiassa (?), mutta mitään yhteyttä ei häneen ole eikä netistäkään löydy. Se tieto on, että hän on elossa ja käy töissä jossain. Nykyään jo eläkeiässä olevat vanhemmat ovat luopuneet toivosta saada poikaansa yhteyttä.
Ihmettelen mikä nuoruuden trauma tai kipu saa lapsen hylkäämään lapsuuden perheen tällä tavalla? Kyseessä on syvästi uskonnollinen perhe (vanhemmat), mutta tuo poika oli lapsena ja nuorena ihan kunnollinen.
Kommentit (7)
Siis 19-vuotiaana katosi, eli on nyt 39v? Vai oliko toi otsikko nyt olevinaan joku superhauska juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syvästi uskonnollinen perhe selittänee. Joku asia, jota perhe ei hyväksy ja poika katsonut parhaaksi elää rauhassa omaa elämäänsä ilman paheksuntaa.
Mikähän uskonto on kyseessä?
Minä kasvoin jehovantodistaja perheessä. Kun teini-ikäisenä päätin etten halua jatkaa kyseisen lahkon tiukkoja oppeja noudattaen, kun en heidän opetuksiinsa usko, ilmoitettiin että kotona ei ole paikkaa minulle. En tajunnut 16-vuotiaana että olisin voinut saada yhteiskunnalta apua tilanteessa jossa jäin täysin yksin, vaan jollain ihmeen ilveellä onnistuin saamaan asunnon, tein kaikki illat töitä ja päivät olin koulussa. Huvittavana yksityiskohtana vanhempien julmuudesta se että heille meni meni lapsilisä minusta, vaikken asunut kotona enkä saanut heiltä mitään apua elämään.
Selvisin kuitenkin ja minusta tuli yhteiskuntakelpoinen kansalainen, ja 8 vuoden välirikon jälkeen vanhemmat alkoivat ilmeisesti katua julmuuttaan jaa hylkäämistäni, tajusivat ettei ihmissuhteilla kiristäminen tuo minua takaisin lahkoon. Kaipa olivat kuulleet jostain että minulla oli pieni lapsi ja oma perhe.
Se vaan, että olin päättänyt etten missään tapauksessa päästä vanhempiani enää takaisin elämääni. Vastasin heille ystävällisesti että he tekivät päätöksen hylätä alaikäinen lapsi uskonnollisten näkemyserojen vuoksi, enkä siksi pysty koskaan luottamaan heihin enää. Anteeksihan he eivät pyytäneet, eivätkä mitenkään katuneet tekoaan vaan olivat sitä mieltä että se oli täysin oikein aikanaan. Päätin pysyä heissä erosta, mitään tunnesidettä heihin minulla ei enää ollut, eikä oikeastaan mitään tunteita.
Eli ymmärrän mitä parhaiten ihmisiä jotka tietoisesti valitsevat joissain tapauksissa olla olematta yhteyksissä vanhempiinsa.
Syvästi uskovaiset harjoittavat usein (joskus ihan tietämättäänkin) henkistä väkivaltaa lapsiaan ja muita läheisiään kohtaan. On kamalaa syntyä uskovaiseen perheeseen, jos ei itse jaa samoja näkemyksiä ja arvoja vanhempiensa kanssa.
Tuostakin pojasta näkee - jälleen kerran - kuinka käy, kun hylkää uskon. Rukoilkaamme hänen eheytymisen ja pelastuksen puolesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikähän uskonto on kyseessä?
Minä kasvoin jehovantodistaja perheessä. Kun teini-ikäisenä päätin etten halua jatkaa kyseisen lahkon tiukkoja oppeja noudattaen, kun en heidän opetuksiinsa usko, ilmoitettiin että kotona ei ole paikkaa minulle. En tajunnut 16-vuotiaana että olisin voinut saada yhteiskunnalta apua tilanteessa jossa jäin täysin yksin, vaan jollain ihmeen ilveellä onnistuin saamaan asunnon, tein kaikki illat töitä ja päivät olin koulussa. Huvittavana yksityiskohtana vanhempien julmuudesta se että heille meni meni lapsilisä minusta, vaikken asunut kotona enkä saanut heiltä mitään apua elämään.
Selvisin kuitenkin ja minusta tuli yhteiskuntakelpoinen kansalainen, ja 8 vuoden välirikon jälkeen vanhemmat alkoivat ilmeisesti katua julmuuttaan jaa hylkäämistäni, tajusivat ettei ihmissuhteilla kiristäminen tuo minua takaisin lahkoon. Kaipa olivat kuulleet jostain että minulla oli pieni lapsi ja oma perhe.
Se vaan, että olin päättänyt etten missään tapauksessa päästä vanhempiani enää takaisin elämääni. Vastasin heille ystävällisesti että he tekivät päätöksen hylätä alaikäinen lapsi uskonnollisten näkemyserojen vuoksi, enkä siksi pysty koskaan luottamaan heihin enää. Anteeksihan he eivät pyytäneet, eivätkä mitenkään katuneet tekoaan vaan olivat sitä mieltä että se oli täysin oikein aikanaan. Päätin pysyä heissä erosta, mitään tunnesidettä heihin minulla ei enää ollut, eikä oikeastaan mitään tunteita.
Eli ymmärrän mitä parhaiten ihmisiä jotka tietoisesti valitsevat joissain tapauksissa olla olematta yhteyksissä vanhempiinsa.
Sä tuut pääsemään vielä pitkälle. Ihailtavan vahva ja päättäväinen ihminen!
Alue: Aihe vapaa
Ehkäpä tuo "syvästi uskonnollinen" on avainasia. Poika ahdistunut uskonnontuputuksesta ja tajunnut ettei vanhemmat tule muuttumaan. Tiedä vaikka olis hyväksikäyttöäkin?