Lue keskustelun säännöt.
Harkittu avioero ja ahdistus-kuuluu(ko) asiaan?
05.02.2017 |
Päädyimme pitkän harkinnan jälkeen ja usean huonon aviovuoden siihen tulokseen, että erotaan. Mies on luisunut käyttämään alkoa säännöllisesti, jättänyt osallistumisen perheen yhteisiin juttuihin, ei käydä missään yhdessä, ei harrasta mitään, käyttää painostavaa henkistä väkivaltaa. En vain jaksanut enää ja otin eroasian esille. Nyt kuitenkin, kun muutto lasten kanssa lähestyy tunnen ahdistusta, pelkoa uutta tulevaa kohtaan, ajatukset pyörii että selviämmehän varmasti jne... Vaikka siinä avioliitossa mihin jamaan se oli mennyt en olisi pystynyt enää jatkamaan niin pelkään silti tulevaa-valitaanko oikein. Kuuluuko asiaan...?
Kommentit (20)
Kuuluu asiaan
Hae itsellesi tukea
Kun sinulla on pieniä (?) lapsia, ensimmäinen paikka ottaa asia puheeksi, on neuvola
Miehellesikin olisi hyvä saada tukea ja apua. Siltä kovasti näyttää
Harmi, että eroatte. Parempi olisi ollut perheneuvolassa tai hyvän perheterapeutin kanssa saada asiat loksahtamaan paikoilleen.
No, ne voivat loksahtaa paikoilleen myös erovuosien jälkeen. Tosin yleensä eroaminen vain etäännyttää puolisoita ja perheenjäseniä toisistaan. En kannata eroamista.
Toisaalta yhteenkin pitäisi osata mennä oikeista syistä, oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. No, aina ei kaikki asiat onnistu tai mene putkeen
Sitten kaikki sinne nukkumisputkeen, pumps!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai kuuluu pelottaa. Jos olette tuohon vaiheeseen jo päässeet, ei kannata enää peruuttaa. Hyvin se menee.
Eroa olen harkinnut jo viiden vuoden ajan, antanut mahdollisuuksia, koittanut uskoa että kaikki muuttuu jne. Asiat on muuttuneet, mutta huonompaan suuntaan koko ajan.. Ei siis mikään impulsiivinen päätös tämä ero!
Todella kuuluu asiaan. Erosin samasta syystä, lasten hyväksi.
Tottakai pelottaa, varmaan ensimmäisen vuoden pelkäsin mitä kaikkea onkaan tulossa, en pärjääkään, oli syyllisyys että rikoin lasten elämän -haloo, miehen alko sen rikkoi, yritin mennä joka mutkalle enkä voinut sitä estää.
Pelko hellitti kun tajusin lopulta, että mitään kauheaa ei tapahdu, asuimme sievästi, rahat riitti kun sitä ei mennyt alkoon, jaksoin paremmin, lapset oli rauhallisia ja nukkui paremmin.
Vuoden päästä mies oli alistunut tilanteeseen, ja alkoi tavata lapsia säännöllisesti, selvin päin.
Nykyään en edes ajattele etteikö olisi pitänyt erota. Ex viettää nyt oman aikansa aidosti lasten kanssa. Minua ei ahdista ja rahat riittää kun elellään järkevästi. Sukulaiset ja ystävät on tukena. Ja minulla on nykyään kiltti, raitis miesystävä joka pitää minusta hyvää huolta.
Joo muutos on pelottavaa vaikka se olisi parempaankin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu asiaan ja menee ihan varmasti ohi. Minä en kannusta jäämään ja yrittämään, koska te olette sitä jo tehneet.
Minä erosin, ja voin rehellisesti sanoa että puolitoista vuotta oli kamalaa. Sen jälkeen, kun aidosti siis pääsin irti, elämä on ollut ihanaa. Ei alkaa, ei rahareikiä, elämä on tasaista ja välit eksäänkin on kunnossa. Just eilen tehtiin yhdessä ruokaa ja istuttiin iltaa lasten kanssa. Nykyiset kumppanit ocat myös joskus mukana. Perjantaina hän oli baarissa ja olipa ihanaa kun meidän ei lasten kanssa tarvinnut odottaa häntä kotiin ja väistellä seuraavana päivänä pahantuulista isiä. Hänkin sai krapuloida rauhassa. Win-win, tilanne, olen erittäin tyytyväinen.
Seiskalla erosta siis 4 vuotta, tällaista on ollut niistä noin 2. Tsemppiä, olet parempaan menossa vaikka nyt sattuukin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sille joka sanoi että menkää terapeutille. Mekin juoksimme terapeuteilla, mikään ei auttanut. Ei niistä ole apua, jos ei ensin korjata sitä pahinta, eli alkoholiongelmaa. Siitä syntyy luottamuspula, pelko ja vihaisuus, kauna. Miehen olisi ensin pitänyt raitistua, ja sitten olisimme käyneet rakentamaan luottamusta uudelleen. Niin ei käynyt. Alkoholiongelma vain pahenee vuosien kuluessa. Jossain kohtaa on pakko lakata pelastamasta avioliittoa ja miestä, ja pelastaa se mitä lasten lapsuudesta ja omasta mielenterveydestä on jäljellä. Sitten voi alkaa korjata ajan kanssa niitä.
-Edellinen eronnut.
Vitosella erosta kolme ja puoli vuotta. Eka vuoden olin onnellinen joka ilta siitä että sain mennä nukkumaan ilman ahdistusta. Nyt elämä on jo mukavaa. Jaksa pitää pintasi nyt, niin vuoden päästä elämäsi on tolallaan niinkuin se ei ole ollut vuosikymmeniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai kuuluu asiaan: uusi jännittää ja pelottaa aina. Ja ihmisellä on paitsi järki, joka on ehkä hallittavissa, myös tunteet, jotka eivät ole.
Hauskasti haukut miestäsi tuossa avauksessa. Sinä olet tietysti puhdas pulmunen, etkä millään lailla vastuussa liittonne epäonnistumisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Tottakai kuuluu asiaan: uusi jännittää ja pelottaa aina. Ja ihmisellä on paitsi järki, joka on ehkä hallittavissa, myös tunteet, jotka eivät ole.
Hauskasti haukut miestäsi tuossa avauksessa. Sinä olet tietysti puhdas pulmunen, etkä millään lailla vastuussa liittonne epäonnistumisesta?
Tottakai alkoholistin vaimo on vastuussa siitä että valitsi miehen josta sitten ajan kanssa tuli alkoholisti. Mutta yhtä hyvin voisit kysyä syöpään kuolleen leskeltä, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä. Toisen sairaudelle on itsellä aika vähän tehtävissä.
Riippuvaisen puolison kanssa ei auta mitkään terapiat. Sitten voisi auttaa, jos puoliso hakeutuisi ensin asianmukaiseen hoitoon riippuvuutensa selättämiseksi. Muutoin pariterapiat sun muut ovat helmiä sioille. Sitä harvempi ymmärtää minkälaista on elämä, kun puolisolla riippuvuus menee aivan kaiken edelle. Siinä ei paina se onko kotia tai ruokaa, kun pitää toteuttaa riippuvuutta. Siitä huolimatta vaikka ero on näissä tilanteissa oikea ratkaisu, niin se ahdistaa. Vaikka mitään ei puolisona asialle voi. Muuta kun pelastaa itsensä ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus kuuluu asiaan. Uuden ja tuntemattoman edessä, kuuluukin ainakin jossain määrin pelätä ja ahdistua. Se kertoo, että tunnet vastuuta. Silloin kun ahdistus on niin ylipääsemätön ja haittaa ihan koko elämää eikä sille ei löydy selitystä,kannattaa hakea apua. Nyt sinun kannattaa vaikka puhua tutuillesi ahdistuksesta, sillä voit saada sen näin hallintaan ja konkretisoitumaan. Pahinta on pitää asiaa sisällään. Voithan tehdä listan, mitä oikein pelkäät. Voit myös tuntea tervettä vastuuta erostasi, ja se saattaa ahdistaa. Mutta kaikkinensa etenet ihan hyvin asiassa. Ole rohkea ja avoin. Joskus voit joutua hieman näyttelemäänkin itsellesi rohkeutta, mutta sekin auttaa.
On häkellyttävää, miten pihalla jopa monet perhetyöntekijät ja terapeutit on siitä arkielämän alkoholiongelmasta. Koska istuimme perheneuvolassa rauhallisina ja sivistyneinä ja siisteinä keskustellen, vaikka toin esiin miehen alkoholinkäytön, se jotenkin sivuutettiin ja keskusteltiin siitä että miten kotitöitä voisi jakaa ja saada yhteistä aikaa.
Siisti mies joka on asiantuntijatehtävissä eikä ole koskaan lyönyt vaimoa, voi silti olla viikonloppuna epäluotettava, lähtee yhdelle ja palaa seuraavana päivänä, jos siitä sanoo on v***mainen ja pahenee vuosi vuodelta. Alkoholistista ei välttämättä tiedä koko totuutta kukaan muu, edes vaimo, he ovat hyviä esittämään. Minun exällä oli tapana jäädä katsomaan vielä telkkaa hetkeksi kun menin nukkumaan. Hän oli tehnyt näin vuosia. Yhden kerran sitten löysinkin sohvasta jonkun roskan, josta tajusin että hän oli arki-iltana nukkumaan mentyäni puolen yön jälkeen kiskaissut vielä kokonaisen viinipullon yksistään. Mitään muita jälkiä ei ollut, mies oli aamulla kuudelta ihan normaalin oloinen ja lähti autolla seitsemän jälkeen töihin.
Vierailija kirjoitti:
On häkellyttävää, miten pihalla jopa monet perhetyöntekijät ja terapeutit on siitä arkielämän alkoholiongelmasta. Koska istuimme perheneuvolassa rauhallisina ja sivistyneinä ja siisteinä keskustellen, vaikka toin esiin miehen alkoholinkäytön, se jotenkin sivuutettiin ja keskusteltiin siitä että miten kotitöitä voisi jakaa ja saada yhteistä aikaa.
Siisti mies joka on asiantuntijatehtävissä eikä ole koskaan lyönyt vaimoa, voi silti olla viikonloppuna epäluotettava, lähtee yhdelle ja palaa seuraavana päivänä, jos siitä sanoo on v***mainen ja pahenee vuosi vuodelta. Alkoholistista ei välttämättä tiedä koko totuutta kukaan muu, edes vaimo, he ovat hyviä esittämään. Minun exällä oli tapana jäädä katsomaan vielä telkkaa hetkeksi kun menin nukkumaan. Hän oli tehnyt näin vuosia. Yhden kerran sitten löysinkin sohvasta jonkun roskan, josta tajusin että hän oli arki-iltana nukkumaan mentyäni puolen yön jälkeen kiskaissut vielä kokonaisen viinipullon yksistään. Mitään muita jälkiä ei ollut, mies oli aamulla kuudelta ihan normaalin oloinen ja lähti autolla seitsemän jälkeen töihin.
Meillä pariterapeutti sanoi ettei voi jatkaa pariterapiaa ennen kuin riippuvuusongelma on hoidossa.
Kiitos kannustavista ja elämänmakuisista kommenteista, lisääkin otan vastaan mielelläni!
Missään en ole väittänyt olevani puhdas pulmunen ja täysin syytön mihinkään, mutta en myöskään usko voivani olla koko maailmankaikkeuden ongelmiin syyllinen niinkuin mies syyttää saati aiheuttanut hänen pahenevaa alkoholiriippuvuuttaan... Jos kaikki normaali yhteinen arkielämä puuttuu niin hankala siitä on koittaa rakentaa enää kovin kummoista perheidylliä!
Kuuluu asiaan ihan varmasti. Ohi se menee, pakko vaan käsitellä nää tunteet että pääsee eteenpäin. Mulla on ihan sama tilanne, oon jo kauan harkinnut eroa ihan tyynen viileästi ja tänään sitten läväytin miehelle eropaperit. Nyt itken ihan holtittomasti ja pelkään tulevaa. Tsemppiä sulle, kyllä kaikki hyvin menee!!