Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä sitä oppii elämään sen kanssa, ettei suhde omiin vanhempiin ole sellainen kuin toivoisi?
05.02.2017 |
Lämmin, välittävä, rakastava. Tämä on mun ainoa elämä ja ainoat vanhemmat, ja toivoisin saavani vanhemmiltani muutakin kuin välinpitämättömyyttä yhtäällä, kontrollointia toisaalla, jyrkkyyttä, riitelyä siitä kun teen omia valintoja, syyllistämistä siitä että olen syntynyt.
Kommentit (9)
Hyväksymällä sen, ettet voi muuttaa vanhempiasi ja löytämällä iloa niistä elämän muista asioista ja ihmissuhteista. Vaikeaahan se on, ei käy kiistäminen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, enpä ole koskaan kuulut keneltäkään täydellisistä vanhemmista, naapureista, sisaruksista, työkavereista, työnantajasta jne. Elämä on...
Luulen, ettet ap. siinä suhteessa ole muita parempi, vaan sinulla on omat vahvuudet ja heikkoudet.
Ja kun ihminen aikuistuu, hän ottaa elämänsä kortit käteensä ja pelaa niillä, joskus menee paremmin, joskus heikommin, mutta valitus ja toisten syyllistäminen on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
No joo, enpä ole koskaan kuulut keneltäkään täydellisistä vanhemmista, naapureista, sisaruksista, työkavereista, työnantajasta jne. Elämä on...
Luulen, ettet ap. siinä suhteessa ole muita parempi, vaan sinulla on omat vahvuudet ja heikkoudet.
Ja kun ihminen aikuistuu, hän ottaa elämänsä kortit käteensä ja pelaa niillä, joskus menee paremmin, joskus heikommin, mutta valitus ja toisten syyllistäminen on turhaa.
Huomaa, että tällä kirjoittajalla on ollut nimenomaan epätäydelliset vanhemmat, sisarukset ym. Ei täysin paskoja vanhempia (tai
muita elämässä keskeisiä ihmisiä). Kas, kun näillä kahdella asialla on eroa hyvin paljon. Mutta jos ei ymmärrä, ei ymmärrä.
Ap, kyllä tuonkin kanssa elää voi, mutta on toisinaan aika raskasta. Aika auttaa ja omalla kohdallani isän kuolema n. kymmenen vuotta sitten oli tietyllä tapaa helpotus. Hyvä terapeutti on kullan arvoinen, joten pyri löytämään sellainen. Kelasta voi hakea kuntoutustukea terapiaan, joten Suomessa raha ei ole este.
Joskus myös terapeutin lisäksi voi saada sellaista apua ja tukea kotiin, että joku työntekijä tulee auttamaan arkisissa askareissa. Jos esim kotona ei ole vanhempien kanssa yhdessä vaikka laitettu ruokaa tai tiskattu tai siivottu, tai oltu vaan ja katsottu tv:tä jne., niin työntekijän kanssa sitä voidaan tehdä. Tai käydä kaupassa tai mennä jonnekin muualle, niin kuin mukavan vanhemman kanssa olisi pitänyt tehdä. Joskus hyvä kaveripiiri voi tuota myös korvata, mutta joskus ne kaverit ovat liian samanikäisiä, eivätkä välttämättä auta. Tai niitä ei ole. Tai ne ovat liian vanhoja tai nuoria tai niilläkin on ongelmia, tai kiire tms.
Hyvät opettajatkin voivat auttaa. Vaikka se opettaja olisikin etäinen henkilö siellä luokan edessä, voi hän omalla esimerkillään ja toiminnallaan olla kuin oma vanhempi. Sukulaisiinkin voi turvautua. Joskus vaan yhteydenottaminen ja avunpyytäminen voi olla hankalaa, jos ympärillä olevat ihmiset eivät aavista tuen tai avun, tai esim kuuntelemisen tarvetta. Ja kaipa nämä nettikeskustelutkin vertaistukena tai jonain apuna tai ajanvietteenä toimivat.
Vierailija kirjoitti:
No joo, enpä ole koskaan kuulut keneltäkään täydellisistä vanhemmista, naapureista, sisaruksista, työkavereista, työnantajasta jne. Elämä on...
Luulen, ettet ap. siinä suhteessa ole muita parempi, vaan sinulla on omat vahvuudet ja heikkoudet.
Ja kun ihminen aikuistuu, hän ottaa elämänsä kortit käteensä ja pelaa niillä, joskus menee paremmin, joskus heikommin, mutta valitus ja toisten syyllistäminen on turhaa.
Niin, kyllähän tämäkin on nimenomaan taas ap:n vika. Paha ap, joka haluaisi lämpimät välit vanhempiinsa. Ettäs kehtaa. Luulee olevansa jotenkin parempi kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi 5 kirjoitti ihan skeidaa. Vanhemmuuden kai voi korvata vain sijaisvanhemmat, ei ope ym.
Mutta itellä ihan samat ongelmat. Tänään pohdiskelin seksuaalista hyväksikäyttöä, josta on pienimmät traumat. Sekä isällä että äidillä on ollut elämänhallinnan ongelmia ja hallitsemattomia, silmittömiä raivokohtauksia, syyllistämistä jne. Kunpa voisikin saada heille järkeä päähän viimeisinä elinvuosina.
Vain itseään voi muuttaa. Muut on mitä on ja siihen täytyy tyytyä.
Toki sitä voi olla pettynyt kaikin mokomin mutta ei se mitään auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävänsä ja puolisonsa voi valita, vanhempiaan ei. Minun äidissäni on välillä päällepäsmärin vikaa. Lisäksi se loukkaa puheillaan eikä ikinä ole pyytänyt mitään anteeksi. Onneksi minun ei tarvitse olla pakosti hänen kanssaan tekemisissä. Aina kun se ei pysy ruodussa, pistän sen jäähylle. Kun ei kuukauteen vastaa sen puheluihin, niin se pitää taas hetken kielensä kurissa.
Ymmärrän ja vaikeaahan tuo onkin. :-( Mulla sama juttu tällä hetkellä.