Ura menee eteenpäin, ja se ahdistaa

Sain ylennyksen, jota olin jo tovin itselleni pedannut. Sen myötä tuli vaativampi toimenkuva ja esimiesvastuu. Toki palkkaakin enemmän. Luulin olevani tyytyväinen kun pääsin pois tylsistä perushommista ja sain hienon tittelin, mutta tämähän on ihan kamalaa! Tuntuu, etten osaa mitään vaikka takana on firman järjestämää sisäistä lisäkoulutusta ja työyhteisön tuki. Koko ajan pitää kysyä neuvoa tai kerrata ohjeita. Ikävä niitä helppoja ja rentoja rutiinitehtäviä jo nyt. Ainahan oppiminen vie oman aikansa, mutta alan tässä tosissaan epäillä omien kykyjeni ja stressinsietoni riittävyyttä, vaikka työ sinänsä ei niin vaikeaa ole. Pari virhettä olen silti ehtinyt tehdä, eli syytäkin olisi skarpata sillä vastaavaan ei ole enää varaa. Tämä vain lisää paineita. Omaan päähänkö se uran luominen nyt kaatuu? Karua huomata, että pelkkä väliportaan pikkupomona oleminen ahdistaa näin paljon, vaikka pidin itseäni kylmähermoisena osaajana ja tähtäin oli tätäkin korkeammalla.

Muilla samanlaisia kokemuksia?