PELOTTAA! Onko muilla kohdunsuu pehmentynyt rv.27?
Olin eilen neuvolalääkärissä ja siellä ilmeni että kohtu on auki yhdelle sormelle(lyhentynyt 2.5cm:n) ja pehmentynyt. Lääkäri määräsi 2vk. saikkua ja käski ottamaan rauhallisesti. Miten tässä voi ottaa rauhallisesti kun pelottaa niin älyttömästi. Mulla on ollut supistelua mutta ei mielestäni säännöllisesti tai kovin kivuliaita. Itse asiassa olen voinut tosi hyvin viime päivät. Kysessä on toinen raskaus. Nyt tuntuu alavatsalla ja alaselässä vähän pieniä tuntemuksia mutta vatsa ei ole kovana, oikeastaan vähän vain tämän aamun aikana.
Kertokaa kokemuksia ja onko siellä ketään kohtalotovereita kuulolla. Pelottaa että vauva syntyy ihan liian aikaisin. Löytyisikö jotain hyviä sivuja joista löytäisin lisää infoa asiasta?
Kommentit (7)
raskaudessa oli rv 25 kohdunsuu pehmennyt jalyhentynyt sentillä. Auki ei kuitenkaan ollut.
Vauva syntyi vasta käynnistyksellä, eikä edes laskeutunut koko kun vasta synnytyssalissa!!!
Tässä toisessa raskaudessa sen sijaan ei oo tapahtunut mitään tuolla kohdunsuulla, joten varaudun suosiolla käynnistykseen:(
pricilla rv 28+6
Minulla oli vähän sama juttu 7 v. sitten kun odotin esikoistani. Minulla oli vaan jo viikolla 27 vähän auennut paikat.
Minä jouduin sairaalaan vuodelepoon (suihkussa ja vessa sain käydä) n. 250 km päähän kotoa ja loppujen lopuksi 6 viikkoa makasin ja otin rauhallisesti, lääkkeillä saatiin supistukset osittain loppumaan.
Kun sitten sain luvan lähteä vähän kävelemään, menetin suihkussa käyntioikeuden, ja potta tuotiin viereen... Tilanne paheni heti.
Loppujen lopuksi tyttö leikattiin sydänäänten laskujen vuoksi (napanuora oli solmussa olkapään ympärillä) viikolla 33.
Tyttö painoi 1990 kg ja oli 44 cm, mutta täysin terve.
Kotona makaamisessa on se hankaluus, että aina on jotain pientä mitä pitäis ja mielestään voisi tehdä, joten kannattaa miettiä, pyytääkö ottamaan sisälle sairaalaan vähäksi aikaa " valvottavaksi" .
Toivottavasti en pelotellut se ei ollut tarkoitukseni, mutta halusin vain painottaa sen rauhallisesti ottamisen tärkeyttä... Pidän peukkuja että pikkuinen malttaisi vielä vähän aikaa odottaa.
..ja nyt rv22. Rv19+3 oli tutkimus, jossa lääkäri sanoi, että kohdun suu (siis kaiketi ulkosuu?) yhdelle sormelle auki, ja paikat vähän pehmentyneet (merkkasi kaksi rastia, kiinteän ja pehmeän välille). Pituus on ollut rv9 ja tässä tarkastuksessa 3 cm eli ei lyhentynyt. Lääkäri ei vaikuttanut huolestuneelta, sanoi vain, että ottaa yhteyttä, jos supistelee. No, esikoistakin odottaessa nähtävästi supisteli, mutta en oikein tuntenut niitä eli mitenhän nyt..? Toki otan yhteyttä, jos kovasti koskee tms., ja ensi viikolla neuvolassa aattelin kysyä tilanteesta. Vuodelepo ei minuakaan kiinnostaisi, toki lapsi on tärkein. Kotona pääasiassa olen, eli varsinaista työtä tms. en juurikaan tee.
Minut laitettiin ennenaikaisten supistusten takia sairaslomalle raskausviikolla 22 ja olinkin sitten käytännöllisesti katsoen äitiysloman alkuun asti (tosin kävin 5 päivää töissä yhdessä välissä, mutta se työnteko päättyi verenvuotoon ja viikon sairaalajaksoon). Tilanne oli se, että kohdunkaula oli lyhentynyt kahteen senttiin ja oli noita supistuksia. Sitten lähestyttäessä raskausviikkoa 30 kohdunsuu muuttui kiinteästä pehmeäksi ja aukeni yhteen senttiin. Tilanne pysyi stabiilina ja eilen gyne teki synnärillä sisätutkimuksen ja tilanne oli rv:lla 37+5 että kaulaa ei enää ole, paikat pehmeät ja auki 1-2cm. Vuodelevossa olin viikot raskausviikot 22-35, vaikkei tämän dramaattisemmasta edistymisestä ollut kysymys. Mutta kun lääkärit sanoivat, että varsinkin ensisynnyttäjän kohdalla paikat pitäs olla kiinteät ja kiinni ja kohdunkaula lyhentymätön lähemmäs täysiaikaisuutta. Ja kun ei kuulma voi ennustaa, että kuka sitten " aukeilijoista" synnyttää ennenaikaisesti. Nyt kyllä tässä vaiheessa loppusuoralla alkaa jo itseä kyllästyttää tämä hautominen, kun on niin kirjaimellisesti sitä saanut jo viikkotolkulla tai paremminkin kuukausitolkulla tehdä. Mutta kyllä se oma käärö sitten varmasti palkitsee " matkan vaivat" !
kakkosta odotan myös.
Aloin tuntemaan supistuksia tosi varhain ja kävin niistä kontrollissa. RV14 ok, kiinteä, rv18 puolipehmeä, samoin rv22 ja mitat täydet, mutta rv 27 hyvin pehmeä ja vähän lyhentynyt. Ottivat jopa osastolle yöksi seurantaan ja sitten kotiin makaamaan. Viikon päästä sain kotiin supistuksenastolääkkeitä ja siitä viikon päästä (kk 1,5cm käsikopelolla) sain myös pitkävaikutteisen estolääkkeen, joita siis rv34 asti. Rankkaa makaaminen, etenkin kun on esikoinen olemassa, mutta kotona parempi kuin sairaalassa! Siksi VARMAN PÄÄLLE kannattaa ehdottomasti ottaa!
Mulla rv32+5 oli sentti jäljellä, mutta hoidon ansiota pysynyt kiinni. No ei mennyt kuin viikko ja sain oksennustaudin (nyt perjantaina) ja synnärille jouduin nestehukan ja kipujen takia ja parille sormelle oli auennut. pääsin eilen taas kotiin, kun tilanne rauhoittui. Suurin hätä on kuitenkin nyt jo takana, kun on rv34 kasassa. Lääkäri sanoi eilen, että se 32 on tärkeä, sitten 34 ja sen jälkeen ei enää estellä, joten seuraavaksi menen sitten synnyttämään. Nyt voin tehdä asioita oman tuntemuksen mukaan, mutta olisihan se 36 kiva saada täyteen, jos siihen kerran itse voi vielä vaikuttaa.
Neuvoksi:
Meillä apujoukot olleet kaiken a ja o. Ovat vieneet esikoisen aamuisin hoitoon, kun mies menee jo klo7. Minä makasin, kävin vessassa ja suihkussa. Ruuan sai laittaa joku muu, samoin kaiken muun. Mökkihöperönä olen ollut ja välillä olen ollut seota huolesta. Huoli tosin vähenee, kun viikkoja kertyy ja jos tilanne ei etene. Mulla raastavinta olis se, kun supistuksia tuntunu joka päivä, vaikka mitä tekisi ja sitten alkaa olemaan jo ihan yliherkkä niiden tarkastelulle. Mihinkään ei ole voinut kunnolla keskittyä. Hömppälehdet ja lyhyet ohjelmat olen katsonut. Ajatus kun pitäisi saada juuri muualle, koska asian ajatteleminen voi pahentaakin. Kutomisenkin jouduin jättämään, kun pahensi tilannetta. Ja istuminen on yhtä pahaa kuin seisominen eli makuuasento paras. Vasen kylki kuulemma parempi kuin oikea (pääsee veri kiertoon ja ei pitäisi supistella niin paljon).
Kannattaa pitää huolta, että suoli toimii, nestettä pitää juoda päivisin paljon ja voi kokeilla magnesiumia. Pahinta on se, että mikään ei ole varmaa vaan voi vain ottaa " varman päälle" . Tod.näk. kaikki menee juuri tällöin hyvin (paitsi menee tosi huonoon kuntoon, mutta sen saa myöhemmin takaisin). Mulle sanottiin, että jos lapsi menee täysiaikaiseksi niin sitten ei saa jossitella, että onko turhaan maattu vaan pitää olla tyytyväinen, että hoito on onnistunut. Aika tuntuu pitkältä, mutta kaikki ovat sanoneet, että jälkikäteen tuntuu lyhyeltä.
Ja onneksi kevät alkamassa, niin ei tarvii synkistellä ja murehtia pimeässä!
Toivottavasti teillä on apujoukkoja!
Tsemppiä!
Suunnilleen rv 27 (en muista enää ihan tarkkaan, saattoi olla pari viikkoa aiemminkin) supisteli vaikkakaan ei kipeästi, kohdunsuu oli pehmeä ja kohdunkaulakanava lyhentynyt 2 cm:iin. Sain sairaslomaa käytännöllisesti katsoen äitiysloman alkuun asti (välillä kävin vain viikon töissä). Mies siitä lähtien hoiteli imuroinnit ja kantoi kauppakassit ym. Myös yhdyntä oli kielletty viikolle 36 asti. Tämä vauva (toinen lapseni) syntyi aika tarkkaan laskettuna aikana, päivän myöhässä, kaikki siis meni loppujen lopuksi hyvin vaikka siihen " rauhallisesti ottamiseen" ehtikin kolmen kuukauden aikana moneen kertaan kyllästyä.
Zia ja poika 2 viikkoa
Kiitos vastaajille ja etenkin " touhikselle" rohkaisevista ja hyvistä vinkeistä! Onneksi meilläkin on tukijoukkoja jotka on lupautuneet auttamaan. Mä olen yrittänyt maata mahd. paljon ja vaikka päiviä on takana vasta 4 niin alkaa jo tuntua kurjalta. Kuitenkin yrittää muuistuttaa itseään sillä että kunhan viikkkoja tulisi lisää... Huomenna ajattelin soittaa äitipolille josko pääsisi tarkistuttamaan paikat ja vaikka ultraan. Muutenkin mietityttää tulehduksen vaara koska neuvolalekuri ei ottanut tulehdunnäytettä torstaina. Kuulemma jokin tulehduskin voi myös aiheuttaa ennenaikaisia suppareita.
Voi kun saisi nukuttua ensi yönä. Kyljet on kipeät ja liikkuminen sängyssä hankalaa.