Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko Aspergerin syndroomaan mitään hoitoa?
03.02.2017 |
Tiedän, että sitä ei voi parantaa, mutta onko yhtään mitään hoitoa olemassa? Kokeellista tai välttävästi toimivaa?
Googlailemalla ei oikein löytynyt mitään, mutta kokeillaan nyt vielä siltä varalta että täällä joku sattuisi tietämään koska olen epätoivoinen.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Kyseessähän ei ole mikään sairaus, ei varsinaista hoitoa. Neuropsykologista terapiaa kyllä on olemassa.
Tiedän, että ei ole sairaus, mutta haittaa kuitenkin elämääni. Joudun aina kiusatuksi koulussa (olen vaihtanut koulua viidesti peruskoulun aikana ja nyt lukiossa) joten jotain vikaa minussa on oltava, jotain teen väärin. Parhaalla tahdollanikaan en vain käsitä mitä ja miten. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeastaan mitään kunnollista joka 100% toimisi. Suosittelen silti terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan mitään kunnollista joka 100% toimisi. Suosittelen silti terapiaa.
Eipä tuolle kai sitten mahda mitään, pitää kai vaan hyväksyä tilanne sitten.
-Ap
http://www.apteekki.fi/terveydeksi/hoidossa/aspergerin-kanssa-oppii-ela…
Sanoisin että tässä on myös ihan hyvä juttu siitä miten Aspergerin kanssa voi oppia pärjäämään. Monilla asseilla on vaikeaa nimenomaan teini-iässä, mutta aikuisena voi helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuropsykologista kuntoutusta suosittelisin. Poikani kävi sellaisessa 2vuotta ja siitä oli paljon hyötyä just noissa sosiaalisissa kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ap jo pitkällä kun suostut myöntämään että asperger aiheuttaa sulle vaikeuksia. Tosi moni assi tuntuu kääntävän syyn vain muitten niskaan jos vuorovaikutus ei suju. Tuosta lähtökohdasta on kuitenkin paremmasta toivoa, toisin kuin muiden syyttelystä.
Vierailija kirjoitti:
http://www.apteekki.fi/terveydeksi/hoidossa/aspergerin-kanssa-oppii-ela…
Sanoisin että tässä on myös ihan hyvä juttu siitä miten Aspergerin kanssa voi oppia pärjäämään. Monilla asseilla on vaikeaa nimenomaan teini-iässä, mutta aikuisena voi helpottaa.
Omakohtaista kokemusta. Teini-ikä oli hirveää, nyt on paljon helpompaa kun asun yksin ja olen oppinut vuosien varrella sosiaalisten tilanteiden taidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ap jo pitkällä kun suostut myöntämään että asperger aiheuttaa sulle vaikeuksia. Tosi moni assi tuntuu kääntävän syyn vain muitten niskaan jos vuorovaikutus ei suju. Tuosta lähtökohdasta on kuitenkin paremmasta toivoa, toisin kuin muiden syyttelystä.
No, se on vain loogista. Jos oletetaan että ihmisellä on todennäköisyys x joutua systemaattisesti kiusatuksi mielivaltaisessa kouluyhteisössä, niin jotta olisi edes 50% todennäköisyys että jollekulle käy niin viidesti putkeen x:n pitäisi olla jo 0.87. Koska 87% ihmisistä ei ole koulukiusattuja (vaan luku on hyvin paljon pienempi, alle 20% mutulla heittäen) tämä tarkoittaa että minulla on hyvin paljon suurempi todennäköisyys joutua kiusatuksi kun mielivaltaisella teini-ikäisellä. Tämä voi johtua vain siitä että minulla on poikkeavia (negatiivisella tavalla) ominaisuuksia jotka provosoivat kiusaajia, ts. vika on minussa. En vain tiedä mitä minun pitäisi muuttaa. Pukeutumiseni on melko normaalia ja yritän olla sanomatta mitään jotta en vahingossa loukkaa jotakuta. -AP
No just tuossa se neuropsykologinen kuntoutus auttaa. Että mitä oitää tehdä toisin ja miten muita ihmisiä voisi paremmin ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ap jo pitkällä kun suostut myöntämään että asperger aiheuttaa sulle vaikeuksia. Tosi moni assi tuntuu kääntävän syyn vain muitten niskaan jos vuorovaikutus ei suju. Tuosta lähtökohdasta on kuitenkin paremmasta toivoa, toisin kuin muiden syyttelystä.
No, se on vain loogista. Jos oletetaan että ihmisellä on todennäköisyys x joutua systemaattisesti kiusatuksi mielivaltaisessa kouluyhteisössä, niin jotta olisi edes 50% todennäköisyys että jollekulle käy niin viidesti putkeen x:n pitäisi olla jo 0.87. Koska 87% ihmisistä ei ole koulukiusattuja (vaan luku on hyvin paljon pienempi, alle 20% mutulla heittäen) tämä tarkoittaa että minulla on hyvin paljon suurempi todennäköisyys joutua kiusatuksi kun mielivaltaisella teini-ikäisellä. Tämä voi johtua vain siitä että minulla on poikkeavia (negatiivisella tavalla) ominaisuuksia jotka provosoivat kiusaajia, ts. vika on minussa. En vain tiedä mitä minun pitäisi muuttaa. Pukeutumiseni on melko normaalia ja yritän olla sanomatta mitään jotta en vahingossa loukkaa jotakuta. -AP
Lopeta puhumasta ihmiskontakteista kuin matemaattisista tilastoista näin ensi alkuun.
Sinun täytyy vain olla vahva ja etsiä itsellesi sopivia ihmisiä ja paikkoja yksi kerrallaan ja sisukkaasti. Älä menetä rohkeuttasi, sillä kaikille on paikka jossakin. Oma mieheni on lievästi aspergerpiirteinen, samaten esimieheni, joka on mahtava tapaus. Molemmat löysivät itselleen asiantuntijatyön, jossa heidän vahvuutensa tulevat esiin. Sinäkin pääset samaan sinnikkyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ap jo pitkällä kun suostut myöntämään että asperger aiheuttaa sulle vaikeuksia. Tosi moni assi tuntuu kääntävän syyn vain muitten niskaan jos vuorovaikutus ei suju. Tuosta lähtökohdasta on kuitenkin paremmasta toivoa, toisin kuin muiden syyttelystä.
No, se on vain loogista. Jos oletetaan että ihmisellä on todennäköisyys x joutua systemaattisesti kiusatuksi mielivaltaisessa kouluyhteisössä, niin jotta olisi edes 50% todennäköisyys että jollekulle käy niin viidesti putkeen x:n pitäisi olla jo 0.87. Koska 87% ihmisistä ei ole koulukiusattuja (vaan luku on hyvin paljon pienempi, alle 20% mutulla heittäen) tämä tarkoittaa että minulla on hyvin paljon suurempi todennäköisyys joutua kiusatuksi kun mielivaltaisella teini-ikäisellä. Tämä voi johtua vain siitä että minulla on poikkeavia (negatiivisella tavalla) ominaisuuksia jotka provosoivat kiusaajia, ts. vika on minussa. En vain tiedä mitä minun pitäisi muuttaa. Pukeutumiseni on melko normaalia ja yritän olla sanomatta mitään jotta en vahingossa loukkaa jotakuta. -AP
Lopeta puhumasta ihmiskontakteista kuin matemaattisista tilastoista näin ensi alkuun.
Oikeastaan tämä ei ole kovin hyvä neuvo. Päinvastoin, assit saattavat pärjätä ihmissuhteissaan juuri rationalisoimalla ne ja toisten ihmisten reaktiot, mutta tärkeätä on että ratonalisoinnen ja loogisen ajattelut premissit, lähtöoletukset, ovat oikeita. Neuropsykologinen kuntoutus keskittyy juuri siihen, että ne saadaan oikeiksi.
Aapeen kannattaa ehkä myös lukea muutama aspergerin oieyhtymää koskeva kirja. Tony Attwoodin complete guide to asperger syndrome on hyvä. Nykyään se on suomennettunakin, en vaan muista suomenkielistä nimeä. Jotain hyvin samanlaista kuin tuo englanninkielinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ap jo pitkällä kun suostut myöntämään että asperger aiheuttaa sulle vaikeuksia. Tosi moni assi tuntuu kääntävän syyn vain muitten niskaan jos vuorovaikutus ei suju. Tuosta lähtökohdasta on kuitenkin paremmasta toivoa, toisin kuin muiden syyttelystä.
No, se on vain loogista. Jos oletetaan että ihmisellä on todennäköisyys x joutua systemaattisesti kiusatuksi mielivaltaisessa kouluyhteisössä, niin jotta olisi edes 50% todennäköisyys että jollekulle käy niin viidesti putkeen x:n pitäisi olla jo 0.87. Koska 87% ihmisistä ei ole koulukiusattuja (vaan luku on hyvin paljon pienempi, alle 20% mutulla heittäen) tämä tarkoittaa että minulla on hyvin paljon suurempi todennäköisyys joutua kiusatuksi kun mielivaltaisella teini-ikäisellä. Tämä voi johtua vain siitä että minulla on poikkeavia (negatiivisella tavalla) ominaisuuksia jotka provosoivat kiusaajia, ts. vika on minussa. En vain tiedä mitä minun pitäisi muuttaa. Pukeutumiseni on melko normaalia ja yritän olla sanomatta mitään jotta en vahingossa loukkaa jotakuta. -AP
Noin joka kymmenes joutuu kiusaamisen uhriksi koulu-uransa aikana, lukee lukion psykologian kirjassa (eli varsinaista lähdettä en tiedä). Itse en ole asperger, mutta jouduin ala-asteella kiusatuksi vaihdettuani uuteen kouluun. Vaikka kiusaaminen loppui, olin jotenkin aivan jumissa asian takia ja koin olevani kiusattu vielä monta vuotta sen jälkeen, vaikka en tosiasiassa ollut. Kiusattu oppii odottamaan vastaavaa käytöstä, mikä saattaa johtaa siihen, että joutuu uudestaan kiusatuksi. Vaikea sanoa onko tästä kyse sinun kohdallasi.
Joka tapauksessa terapia taitaa olla oikea osoite. :) Terapiassa voidaan opetella sosiaalisia taitoja kaikesssa rauhassa ja vähitellen niitä on helpompi ottaa käyttöön arjessakin kunnes ne automatisoituvat. Tsemppiä! Kuten monet sanoivat, elät todennäköisesti sitä vaikeinta aikaa, ehkä parin vuoden päästä jo helpompaa. :)
Keskittymiskykyä parantavia lääkkeitä on olemassa. Niistä on monille apua.
-Toinen As.
Alue: Aihe vapaa
Kyseessähän ei ole mikään sairaus, ei varsinaista hoitoa. Neuropsykologista terapiaa kyllä on olemassa.