Minkä asian koet tällä hetkellä elämässäsi vaikeanaa?
Onko yksinhuoltajuus, sairaudet, raskaus, läheisen äkillinen kuolema vai jokin muu asia?
Kommentit (26)
Arki ja rutiinit tuntuvat ahdistavilta.
Mietin aina miten saisin vaihtelua ja jotain helpotusta arjen pyörittämiseen.
Oon sairaalassa ollut kolme päivää ja mun koko maha on tulehtunut tai jotain. Kukaan ei oikein vieläkään tiedä.
Mielenterveysongelmat, yksinäisyys ja köyhyys.
Työttömyys. Olen ihan lamaantunut, en saa mitään aikaiseksi koska aikaa on jo ihan liikaa. Ja näinollen olo on entistä surkeampi.
Kaiken, mutta työstressistä tämä on lähtöisin. AHDISTAA! MASENTAA!
Läheisen ihmisen sairastaminen, työttömyys ja jatkuva kiire.
Naisen puute masentaa T.Kiltti mies
Pikkujutuista taapero, joka on neljättä päivää flunssainen ja kipeä, eikä taudin paranemisen merkkejä näy. Voi olla, että hartaasti odotetut sunnuntain superbowl-bileet ystävien luona jää väliin tämän takia.
Isoista jutuista tulevaisuuden epävarmuus. Jäädäkö Yhdysvaltoihin, vai palatako Suomeen, ja millä aikataululla mitäkin?
Oma äitisuhde, oma mielenterveys, se kun omalla melkein 2-vuotiaallani on taas kova vierastuskausi ja hän pelkää joskus joitain ihmisiä enkä itse saisi omalla käytökselläni (niillä huomaamattomilla eleilläni) ruokkia sitä vahingossa mitenkään. :-(
Työn ja arjen yhteensovittamisen. Käyn töissä 200km päässä kotoani. Elän siis vain viikonloppuisin, kituuttelen arjet. Rahan takia pakko jatkaa. Koko ajan etsin muita töitä lähempää, mutta ei löydy...
Ero puolitoistavuotta sitten. Yksinhuoltajuus ja ikuinen rahanpuute. Se, että exällä on jo uusi uusperhe. Hän vaihtoi naisen ja lapset lennossa. Mietin, ajatteleeko koskaan minua tai lapsiani ( ei hänen). Tuli lasteni kanssa hyvin toimeen etenkin pojalle oli kuin oma isä.
Työkuvio on epävarma ja ahdistaa : (
Voi kun ei tarttis enää mennä mihinkään töihin!
Ero ja miten koskaan mikään enää onnistuu ja mistään tulee mitään. Itken joka päivä. Asiaa ei helpota ikävä.
Läheisen masennus, yksinäisyys ja erakoituminen. Tosi vaikeaa minullekin, kun ei halua myöntää noista mitään, sanoo kuitenkin kärsivänsä niistä, ei suostu ottamaan apua vastaan, tällä hetkellä ei edes pysty puhumaan asiasta. Olen huolesta sairas.
Se, että vammaduin ja entiset ystäväni ja tuttavani käänsivät selkänsä minulle. Jos soitan tai mestaan heille Facebookissa ja kysyn kuulumisia niin heillä on niin kova kiire ettei ehdi vaihtamaan kuulumisia. Terveenä olin heille hyödyksi ja nyt olen heille arvoton.
Toivoisin osaavani sanoa teille jotain lohdullista. Tsemppiä tuntuu niin. Poliisilta, mutta parempaa toivon teille kaikille.
Työni. itken usein kotimatkan.