Lapseni ei ole oppinut pyypyy -kieltä.

Itse en käytä pyypyytä enkä myöskään käytä voimasanoja. Siltikin 3,5 vuotias oli tänään kunnostautunut tarhassa puhumaan rumia kilpaa parhaan tarhakaverinsa kanssa. Isältänsä (exältäni) oppinut kai. Yllyttivät toinen toistaan. Samalla lievä noloudentunne äitinä ja toisaalta oli tunne että pojat on poikia.

Eräänä päivänä nämä kaksi poikaa hytisi tarhan pihalla naama vedessä. Olivat heitelleen toistensa naamaan lapparilla vettä. Kumpikaan ei itkenyt, vaan olivat ikään kuin yllätetty pahanteosta. Hekottivat vain.