Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koira saatettu ikiuneen
02.02.2017 |
Ensimmäinen oma koira, eli pitkän ja hyvän elämän, mutta epilepsia alkoi pahenemaan ja lonkat pettivät, ei oikein enää muuta voinut tehdä kuin makoilla. Kipuja oli, ei ole enää. Mutta sattuu niin perhanan paljon, menettää oma rakas jonka kanssa on tullut touhuttua niin paljon, koettu elämää ja opittu monenmoista.
Kuinka olette itse päässeet yli lemmikkinne menetyksestä?
Kommentit (8)
Meillä sama juttu, sai nikkelimyrkytyksen ja delas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä sarjis itkettää ja lohduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä sarjis itkettää ja lohduttaa.
No huhhuh, Kyllä tuli itkukohtaus päälle, ja kovaa. Laitonta pitäisi olla noin tunteellisen sarjiksen laitto.
Kiitos silti, aivan ihana <3 Toivottavasti minun rakas ajatteli samalla tavalla, että oli senkin mielestä nyt jo aika.
Voi ei, sinulla on raskas menetys. Ole kiitollinen ajasta, jonka sait viettää rakkaan koiran kanssa.
Ilolla ja surulla on aikansa.
Työstä suruasi, nyt on sen aika.
Menetykset kuuluvat elämään. Kaikella on aikansa.
Ehkä voit ottaa uuden koiran myöhemmin.
Tsemppiä ja voimia kovasti :)
Sama edessä aivan kohta oman koiran kanssa. Vanha, rakas, maailman kiltein ja uskollisin ystävä. Edellisestä vastaavasta tapauksesta on jo vuosia mutta muistan edelleen senkin. Olisivatpa ihmiset yhtä kilttejä ja rakastavia kuin koirat, maailma olisi paljon parempi paikka. Suuremmalla surulla saattelen perheen rakkaan lemmikin matkaan kuin ilkeän apen.
Voimia sinulle ja ajattele, että rakas ystäväsi on ansainnut paitsi hyvän elämän luonasi myös arvokkaan ja kivuttoman poistumisen siitä. Meille jää sentään yksi koira, mutta sydän syrjälläni olen senkin puolesta - miten se nyt pärjää, kun lauman vanha ja viisas on poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on aivan hirveää.Kaksi koiraa saatettu viimeiselle matkalle.Viimeisin kaksi vuotta sitten.Itkin neljä kuukautta,enkä vieläkään voi katsoa kuvia ilman kyyneleitä.Voimia,koira on perheenjäsen ja paras ystävä.
Tämä englanninkielinen artikkeli oli hyvä ja kertoo hyvin, miksi se tuska ja suru on niin syvä koiran menetyksessä.
https://www.psychologytoday.com/blog/out-the-ooze/201701/getting-over-r…
Voimia sinne!
Alue: Aihe vapaa
Aika parantaa ja jättää hyvät muistot rakkaista. Sure ja itke silloin kun surettaa. Voimia <3