Syytätkö lastasi roolien tai käytöstapojen omaksumisesta, joihin sinä olet itse syypää?

Kirjoitusvirhe otsikossa :D Mutta joo käytän syytikkää lasten NUKKUMAPUSSINA.

Itse aina ihmettelin lapsena, että äidin käytökseen ei juuri voinut vastata millään hyvällä ja sitten äitini syyttää MINUA pahojen käyttäytymismallien omaksumisesta, vaikka hän itse siis käyttäytyi minua kohtaan kummallisesti, epäloogisesti ja turhautumista nostattavalla tavalla. Eli lapsen käytökseni oli ihan omaksuttu siitä ainoasta vuorovaikutustavasta, jonka hän tarjosi. Ja sitten syyttää väistämättömästä lasta. Minä olisin voinut omaksua erittäin hyvätkin käytöstavat ja vastineen hänen käytökseensäkin, jos opetus olisi ollut sen mahdollistavaa. Syyttäkööt siis lapsensa käytöksestä TÄYSIN JA YKSIN ITSEÄÄN.

ap

Hyvät käytöstavat voi oppia aikuisenakin.

Yritän olla looginen ja roolimalli, mutta helppoa se ei ole. Harmittaa jos vaikkapa huudan silloin kun keinot ovat vähissä. 

Ei ole kysymys hyvistä käytöstavoista vaan toisten kohtelusta. Ne ovat kaksi eri asiaa hieman. Hyvät käytöstavat omaavakin voi olla sadisti läheisimmilleen tai omata muuten tyrannin tai despootin piirteitä, joista on isoa haittaa muille.

Tai voi olla kykenemätön puolustamaan itseään oikein (asettamaan ns. rajat) ja niiden ylittyessä toimia väärin muita kohtaan jne.

ap