Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia hävetä sitä että on joskus ollut vauva/lapsi?
01.02.2017 |
Häpeättekö te että isä ja äiti on joutunut siivoamaan sinun oksennusta ja paskaa ja valvottanut tai muuten vain sitä että olet käyttäytynyt kuin vauva/lapsi.
Kommentit (11)
En tietenkään. Miksi sä tuollaista kyselet? Ei kai kukaan voi hävetä sellaista mille ei itse mitään ole voinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia hävetä sitä että on ollut joskus lapsi. Vähän sama kuin häpeäisi sitä että jaloissasi on luita tai päässäsi silmät.
Teillä on joko perheessä jotain pahasti vialla tai sinulla on taipumusta kehittää mieleen juolahtavista ajatuksista pakkomielteitä. Ei tosiaan pitäisi tuntea noin luonnollisesta asiasta mitään häpeää.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Miksi sä tuollaista kyselet? Ei kai kukaan voi hävetä sellaista mille ei itse mitään ole voinut.
En voi häpeälle mitään. Niin kummallista kuin se onkin. Häpeän toki kaikkea muutakin elämässäni.
Ei paljon vaikeammaksi voi elämäänsä pistää, jos tuostakin täytyy häpeää tuntea.
Suosittelisin kääntymään terveydenhuollon puoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeän ehkä sitä, että olin niin kamala lapsi. Toisaalta äitini ymmärtää nyt, että mulla oli lapsena usein paha olo.
Äidilläni oli AINA esim juhlissa tai jopa kavereilleni tapana kertoa tiettyjä noloja juttuja lapsuudestani kaikkien edessä. Varsinkin teini-ikäisenä itkin salaa monia kertoja häpeästä. Olin lapsena ja nuorena vielä todella herkkä ja ujo ja aikuisten nauru tuntui kamalalta, vaikka kai se oli sellaista hyväntahtoista eikä pilkkaavaa. Opin luotsaamaan keskusteluja pois tietyistä aiheista, jotta äitini levy ei pyörähtäisi käyntiin ja samalta nolaustarinalta vältyttäisiin. Ennen omia rippijuhliani sanoin suoraan että haluaisin edes kerran olla juhlissa niin, että minua ei nolattaisi, äitini moitti minut huumorintajuttomaksi ja herkkänahkaiseksi. En vieläkään oikein ymmärrä äitini motivaatiota tuollaiseen toimintaan.
Sori meni aiheen vierestä, otsikko vain muistutti asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoinen tunne voi olla vain seurausta häpäisemisestä. Sinua on varhaislapsuudessa häpäisty ja olet joutunut kokemaan häpeää ja nöyryytystä tarvitsevuudestasi. Se on voinut olla ilmeitä, eleitä, torjuntaa tms.
Ei todellakaan ole normaalia!
Enpä ole koskaan osannut ajatella, ettei se olisi normaalia. Vielä melkein nelikymppisenäkin häpeän monia lapsena tekemiäni ihan tavallisia lasten asioita niin paljon, että tulee oikein tuskanhiki. Mutta nyt kun nämä kommentit luin, niin aloin pohtia, että ehkä juuri siksi kammoan lapsia, koska tunnen niin suurta myötähäpeää lasten käytöksestä.
En ole siis ap, mutta myös minä häpeän ihan kaikkea itsessäni, kaikkea mitä teen. Se on kyllä totta, että lapsuuteni oli yhtä nöyryytystä. Ajattelin vain jotenkin, että sekin kuuluu asiaan ja on ihan tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrettävämpää hävetä niitä nuoruudessa tehtyjä tyhmyyksiä. Mutta hyvä nekin olisi antaa itselleen anteeksi.
Alue: Aihe vapaa
En ole kyllä koskaan osannut tuollaista hävetä. Ihan kummalle kuulostaa.