Rakastunut "ei niin komeaan" mieheen?!

No et tietenkään voi. Ja älä häpeile tuota asiaa sillä olet samanlainen kuin muutkin naiset. Itseasiassa parempikin koska sentään myönnät olevasi pinnallinen. Vielä parempi olet ihmisenä jos et liity siihen lukuisten naisten kuoroon jotka syytätte meitä "ei-niin komeita miehiä " melkeimpä psykopaateiksi vaikka saamattomuutemne syyksi kaikki kyllä tietävät sen ulkonäkömme.

Olen itse viime vuonna olut tulisesti ihastunut kahteen eri henkilöön (eri aikoina), joiden ulkonäöstä en alkuun ollut yhtään ihastunut.

Mutta he muuttuivat silmissäni myöhemmin maailman komeimmiksi kaikista "virheistään" huolimatta.

Usein rakastumiseen kuuluu se että näkee toisen ihanana, joten jännä että yhtä "tiedostat" noin vahvasti hänen heikkoutensa.

.

Toi on kyllä minustakin aika erikoista, koska rakastuessa sen oman kullan pikku puutteet ulkomuodossa menettää yleensä merkityksensä, ja ajan kanssa hän näyttää omaan silmään vain yhä rakkaammalta ja paremmalta.

Ehkä rakastat häntä jollain lailla, mutta teiltä puuttuu se seksuaalinen kemia, joka saa toisen näyttämään itselle haluttavalta vaikka jollekin muulle näyttäisi ihan tavalliselta. Sitä ei valitettavasti voi feikata eikä pakottaa, että silloin ajan myötä komeakin mies rupeaa eri tavoin vain ärsyttämään lisää ja suhde lopahtaa.

Olen kokenut tämän konkreettisesti tyttökavereiden kanssa. Pisteytimme toistemme treffikumppanit, ja kappas vaan, kullakin oli oma maku. Minun mielestäni kuuma mutta persoonallisen näköinen sai heiltä vaan yökkiä ja päinvastoin. Se ei ole ulkonäköä vaan kemiaa.

Mutta kuvitelkaapa se tulikiven katkuinen palauteryöppy, joka seuraisi siitä, jos asetelma olisi toisinpäin eli mies tekisi samanlaisen aloituksen jostakin rumana pitämästään naisesta.

Minäkin ihastuin pari vuotta sitten ei niin komeaan mieheen, joka oli ihastunut minuun ja vaikutti mukavalta.

Pidin ulkonäöstäkin, ainahan toisessa on jotain hyviäkin puolia.

Kun tutustuin mieheen vuoden mittaan paremmin, tajusin, etten pidä hänestä niin paljoa ja hän ei kohdellut minua hyvin, puhui vaan ja lupaili. Jätin miehen, vaikka olin edelleen vähän ihastunut. Mies sanoi rakastavansa minua, mutta katkaisi kaikki yhteydet, kun suuttui minulle erotilanteessa. Hyvä niin.

Pointti: nyt kun ajattelen miestä jälkeenpäin, tajuan, että hän oli ruma ja ikävä juntti. Monet ulkonäön piirteet suorastaan ällöttävät. Silloin seurustellessa ohitin ne noin vain. Miehellä oli mm. kunnolla ylipainoa, leveä takapuoli, "emännän kyttyrä" niskassa ja normaalisti aika mauton pukeutumistyyli. Lisäksi hän pihtaili parturissa käymisestä, mikä ei yhtään sopinut hänelle. Kun hän sitten kävi parturissa, hiukset leikattiin ihan puliksi, että voi taas pitää pitkän välin seuraavaan kertaan. Sopii joillekin, hänelle ei yhtään. Miestä luultiin aina paljon minua vanhemmaksi, vaikka oli vähän nuorempi :P

Ooooon

Onko "rumien" kanssa seurustelu sitten teidän omasta mielestä niin että ajattelette sen häiritsevän iteänne, vai se mitä muut ajattelevat? Pidättekö itteene kauniina? Ihmettelen vaan :)

Vierailija kirjoitti:

Onko "rumien" kanssa seurustelu sitten teidän omasta mielestä niin että ajattelette sen häiritsevän iteänne, vai se mitä muut ajattelevat? Pidättekö itteene kauniina? Ihmettelen vaan :)

Seurustelisitko itse ihmisen kanssa jota pidät oikeasti rumana, sellaisen kanssa joka ei ala näyttää hyvältä edes tutustuessa? Minä voin ainakin myöntää että en koska romanttiseen suhteeseen tarvitaan myös se fyysinen vetovoima. Tietysti tutustuessa ihmiset alkaa monesti näyttää paremmilta kun tietää miten hyviä tyyppejä ne on mutta jos näin ei tapahdu niin itse en ainakaan pystyisi olemaan enempää kuin ystävä.

Miten te voitte olla eri tasoisia, kun niitä tasoja ei ole olemassakaan, kuten naiset ovat täällä kuorossa vakuuttaneet?

En oikein tiedä oletko rakastunut, kun joudut miettimään tuollaista. Sinun täytyy nyt päättää kummat asiat hänessä merkitsevät sinulle enemmän, hyvät vai huonot puolet, ja tehdä siitä johtopäätökset. Joko otat hänet täysin sydämin ja sylin sellaisena kuin hän on, tai sitten unohdat ajatukset mistään vakavammasta. Puolinaisesti toisen hyväksyen ei suhteeseen kannata lähteä.

Olen ollut jo kauan ihastunut hyvin tavallisen näköiseen mieheen. Hän ei erotu miesten seasta varmasti kenellekään muulle kuin minulle ja jo hänen pituutensa on monille naisille ehdoton ei ja ehkä hieman tyly ulkoinen olemus karkottaa naiset hänen läheltään. Mutta minä näen hänessä jotakin enemmän ja olen saanut myös hieman tutustua hänen sisäiseen kauneuteensa. Näemme liian harvoin, mutta tiedän hänenkin ajattelevan minua, näen sen hänen silmistään. Ehkä seuraavalla näkemiskerralla jotakin tapahtuu, sitä odotan. Tämän ulkonäköasian olen kääntänyt vain ainoastaan hänen plus -puolekseen. Uskon, että kulkisin hänen vierellään rinta röyheänä jos mahdollisuus siihen olisi.