Lue keskustelun säännöt.
Minä olen se äiti, jolla on "vanhemmuus kadoksissa", apua?
31.01.2017 |
Tuli mieleen kun joka paikassa sanotaan että nykyään kasvatetaan pikkukeisareita ja on vanhemmuus kadoksissa. Minulla on voimakastahtoinen, temperamenttinen ja nyt uhmaikäinen lapsi. Ei osaa yhtään käsitellä tunteitaan, vaan menee johonkin hysteeriseen tilaan. Miten ihmeessä voisin häntä komentaa tuollaisessa tilanteessa kun hän ei vaan halua? Itkutärinäraivoamista olen kuunnellut (päätettyäni että nyt minä määrään) joskus n puoli tuntia-tunnin jonka jälkeen annan periksi. En saa häntä nukkumaan ja annan päättää pikkuasioista kun en vaan jaksa niitä kierroksia. Mieluummin istuskelen ja halailen hänen kanssaan sohvalla kuin väkisin pidän sängyssä niin pitkään että nukahtaa itkuun... miten pitäisi toimia ettei hänestä kasva itsekästä pikkuprinssiä? Onko kaikilla muillakin samanlaista ja vaan pakotatte jotenkin lapsen toimimaan niin kuin haluatte?
Kommentit (6)
Meillä kasvatettu pehmeästi, selittäen ja neuvotellen neljä lasta. Nukkumaan mennään yhdessä, vierekkäin. Asiat selitetään, neuvotellaan, halitellaan, kuunnellaan ja keskustellaan.. Ja ihan hyviä niistä on tullut.
En ole ikinä halunnut kenenkään lapsista tahtoa murtaa.
Koulusta tulee vain hyvää palautetta empaattisista, huumorintajuisista lapsista..
Tee kuten parhaaksi näet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teet mokan siinä, että luovutat. Haastava lapsi tarvitsee tarkan päivärutiinin jota noudatetaan. Annat vallan lapselle luovuttamalla ja hän oppii, että vastaanpanemalla saa tahtonsa läpi. Itse olin hankala lapsi ja äiti kertoo että antaa päiväkodissakin lapsen huutaa aikansa, lapsi oppii ettei se auta ja parempi totella kun pysyt tiukkana. Helppoa se ei ole, mutta jos nyt teet työn kunnolla, on tulevaisuus helpompi. Voin luvata että luovuttaminen vain pahentaa tilannetta.
Onko sinulla omakohtaista kokemusta tällaisesta lapsesta? Mitä jos lapsi on ihan hysteerinen? Se on jotenkin tosi pelottavaa, ihan eri kuin kiukuttelu. Tällaisia vastauksia odotin, mutta en halunnut kuulla :D rutiinit on olleet aika tarkat. Ap
Minulla on kaksi lasta, nyt jo isompia. Esikoisella on todettu Aspergerin syndrooma, en tiedä vaikuttaako se tähän asiaan, mutta hän todella pääsee (ja etenkin pienenä pääsi) sellaiseen täysin hysteeriseen tilaan. Sillä ei todellakaan ole tekemistä minkään kiukuttelun kanssa, se on jotenkin totaalinen oikosulku aivoissa. Yritin kaiken maailman jäähypenkkejä sun muuta, kun ei totellut, ja silloin meni hysteeriseksi, lopulta oksensi limaa, eikä varmaan olisi pystynyt sanomaan edes nimeään. Juu ei siinä tilanteessa käydä keskusteluja, että istut kolme minuuttia jäähypenkillä ja sitten puhumme asiasta sivistyneesti. Kyllä minäkin luovutin, kun tajusin, että kohta menee lapselta taju (no olisinhan voinut häntä tajuttomana istuttaa kolme minuuttia penkillä, niin olisi lain kirjan toteutunut, hah). Ehdottomasti lempeämpiä keinoja peliin, mitä tässä ketjussa jo ehdotettiin. Kuopukseni on herkkätunteinen, mutta ei tuollaiseen silkkaan hysteriaan taipuvainen, mutta enpä sitten viitsinyt häntäkään jäähypenkillä istuttaa ja hyvä on tullut.
Pitäisittekö lasta väkisin itkemässä niin kauan että nukahtaa jos huoneessa nukkuu myös toinen lapsi joka todennäköisesti heräisi tuohon huudattamiseen?
Teet mokan siinä, että luovutat. Haastava lapsi tarvitsee tarkan päivärutiinin jota noudatetaan. Annat vallan lapselle luovuttamalla ja hän oppii, että vastaanpanemalla saa tahtonsa läpi. Itse olin hankala lapsi ja äiti kertoo että antaa päiväkodissakin lapsen huutaa aikansa, lapsi oppii ettei se auta ja parempi totella kun pysyt tiukkana. Helppoa se ei ole, mutta jos nyt teet työn kunnolla, on tulevaisuus helpompi. Voin luvata että luovuttaminen vain pahentaa tilannetta.