te pöpökammoiset, joilla on pieniä lapsia

En kaipaa nyt mitään ilkeilevää mussutusta, ajattelin, jos täältä löytyis saman asian kanssa kamppailevia :)

Olen tosiaan koko ikäni, niin kauan kun muistan, pelännyt kuollakseni oksentamista/kaikkea oksentamiseen liittyvää. Oikeastaan kaikki, mitä lapsuudesta on jäänyt mieleen, on juurikin vatsataudit, ja tyyliin se kauhu kun kuuli että joku kaimankumminserkunisoisä on juuri vatsataudissa, että nyt se löytää tiensä jotain kautta muhun ja sen takia tärissyt huoneen nurkassa pelkän pelon jo aiheuttaessa huonoa oloa.. Tämä kaikki siis lähtöisin siitä, kun joskus neljänvanhana näin sukulaiseni oksentavan. Olen kaikenkaikkiaan elämäni aikana ollut todella harvoin (myös lapsena) vatsataudissa, mutta silloin kun taudin kohdalleni nappaan, on tauti todella raju ja pitkäkestoinen ja voin olla viikkoja jälkeenpäin niin heikkona etten saa juuri mitään tehtyä. Viimeisimpänä 8 vuotta sitten sairastettu norovirus jolloin luulin oikeasti kuolevani, nosti pelon taas uusiin ulottuvuuksiin sen jälkeen kun teininä kaatokännissä oksentelut oli ehkä hieman ehtineet helpottaa tilannetta. :D Tuon jälkeen oon säästynyt onneksi kaikilta liikkeellä olevilta mahataudeilta ja muutama krapulayrjö tainnut vaan matkalle osua, enää en tosin juo tippaakaan että nekin jääneet.

Nyt sitten olen parikuukautisen vauvan tuore äiti, ja suurella kauhulla odotan kaikkia pöpöjä, mitä lapset mukanaan kotiin kantavat. Joskus nuorempana olin sillä kannalla, että tästä syystä en hankkisi ikinä lapsiakaan. :D Asiat on nyt toisin, ja haluan vain päästä tästä kammosta eroon. Myönnän, että jo puklutkin hieman nostavat ihokarvojani pystyyn, mutta vauvani ei tätä juurikaan harrasta, eli siedätystä ei ole tullut saatua.. Nyt sitten viimeisimpänä vauvan juuri saama rotavirusrokote, tottakai pelkään että onnistun tuon pöpön itselleni nappaamaan. Ennen kun kaikkia eritteitä ja kipeitä ihmisiä pystyi välttelemään kun ruttoa, nyt joudun pesemään kakkoja monet kerrat päivässä, ja vain tuosta kakasta voi sen itselleen huonolla tuurilla onnistua saamaan. En mä todellakaan ole vauvaa enkä vaipanvaihtoa vältellyt, oon pussaillut ja hellinyt pientä kun huutaa vatsaansa tuon rokotteen jäljiltä, mutta kyllä mua pelottaa aivan helvetisti että tulen kipeäksi ja oon sitten siitä kunnossa etten pysty vauvaa hoitamaan (ollaan tämän kanssa kaksin). Uskon ja toivon että tämä tästä pikkuhiljaa lapsen kasvamisen ja sairastamisen myötä helpottaa, en missään nimessä halua siirtää pelkoani lapseen. Olisi todella ihanaa, jos itsekin alkaisi oppia nauttimaan elämästä ilman jatkuvaa pelkoa kipeäksi tulemisesta. Ja olen tosiaan jutellut asiasta erinäisten henkilöiden kanssa, mutta ei kyllä ole sen kummemmin auttanut. Oon melko varma, että vain siedättämällä tästä pääsee pikkuhiljaa eroon ja kun asioiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä. Oon tässä parhaillaan aamusta asti kärsinyt todella ikävästä olotilasta, ja olenkin varma että nyt se rota on muhun iskenyt. Toivottavasti ei, ja säästyn koko paskalta tuurilla :D

Vertaistukea? Onko ajan myötä helpottanut? Ja tottakai kammoiset lapsettomatkin saa vastata!