Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Rahavirtojen seuraaminen lisää rahankäyttöä muutoinkin säästäväisellä
31.01.2017 |
Huomasin heti että mikä ansa piilee siinä että pitäisi tarkkaa kirjaa tuloista ja menoista verraten siihen että ei seuraisi vaan eläisi vaan siten ettei kuluta turhaan.
Syy on siinä että kun pitää tarkkaa kirjaa niin laskut todistavat että jää tietty summa ylmääräistä ja mieli tulkitsee niin että täman voi sitten käyttää. Toki siitä saa hyvänolon tunteen kun voi käyttää tuon ylijäämän.
Säästäväisen ei ole mitään mieltä pitää menoista kirjaa koska hän ostaa vain tarpeeseen eikä tarkka kirjanpito hyödytä millään lailla. Päinvastoin houkuttelee tuhlaamaan.
Kommentit (10)
Höpöhöpö. Menojen seuraaminen tarkoittaa sitä, että tietää, mihin rahat ovat menneet. Säästäväinen ei saa iloa siitä, että tuhlaa rahaa sellaiseen, mitä ei oikeasti tarvitse. Iloa tulee siitä, että saa rahaa säästöön ja hankkii sitten jotain sellaista, mikä on tarpeellista ja mikä ilahduttaa, oli se uusi auto, asunto tai sapattivapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallisen suomalaisen palkansaajan idea ei ole säästää.
Hän pitää kirjaa tuloistaan ja menoistaan sen takia että hän voi tuhlata tarkasti niin että jokainen sentti menee kuun loppuun mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se on päinvastoin eli ylijäämää ei suinkaan halua käyttää, vaan miettii, miten sen saisi tuottamaan siten, että pääoma säilyy. Ei siis himoitse autoa vaan varmaan osakesijoitusta.
Oletan että säästäväinen mieltää itsensä fiksuksi?
Miten hän perustelee itselleen sen ajankäytön mitä hän käyttää säästämisen ympärillä askartelemiseen kun hän käyttää muutenkin rahaa vain tarpeeseen.
Eri juttu on se että jos hän miettii mihin sijoittaa mutta se että hän pitäisi kirjaa menoista joka on siis säästäväiselle ajanhukkaa.
ap.
Minä näen kirjanpidon suurimman hyödyn siinä, että näkee, minne rahat menevät. Jos siis lähtee ihan tyhjästä ja lähtötilanne on, että kaikki menee mikä tulee, mitään ei jää säästöön, eikä itsellä ole oikein käsitystä siitä, kuinka suuret ovat tulot (satunnaiset bonukset saattavat vaihdella paljonkin) ja minne ne rahat menevät. Jo kuukauden kirjanpidon jälkeen näkee, paljonko rahaa menee ruokaan. Jos summa tuntuu överiltä, kirjanpitoa voi tarkentaa ja tehdä seuraavassa kuussa erittelyn, paljonko menee arkiruokaan, työpaikkaruokailuun, ravintoloihin/kahviloihin, alkoholiin - miten nyt haluaakin. Tätä kautta voi kohtuullistaa ruokamenojaan.
Kun kirjanpitoa on tehnyt vuoden, näkee sellaiset menot, jotka tulevat epäsäännöllisemmin, mutta vuosittain - vaatteet, harrastukset, matkustelu yms.
Kun ensin tietää, mihin rahat menevät ja on sen perusteella järkeistänyt rahankäyttöään, sitten voi siirtyä siihen, että miettii mihin ne ylijäävät rahat sijoittaa eikä kulupuolta tarvitse kytätä niin tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se on päinvastoin eli ylijäämää ei suinkaan halua käyttää, vaan miettii, miten sen saisi tuottamaan siten, että pääoma säilyy. Ei siis himoitse autoa vaan varmaan osakesijoitusta.
Entä tilanne sen jälkeen kun on se kuukausittainen sijoitus tehty ja jää vaikka 300 euroa yli. Katsotaanko että tämä voidaan sitten käyttää? Ostaa vaikka jotain kivaa?
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jopas jotakin. Kai se noinkin voi vaikuttaa. Minulla on Exel-ristikko, jossa on kuukaudet vaakaan ja menot pystysyyntaan. Tiedän suurin piirtein, paljonko kuussa menee rahaa. Lisäksi seuraan aina kuun lopussa, onko arvio pitänyt paikkansa.
Ei tämä minun kulutustani ole lisännyt. Aina kun on jäänyt ylimääräistä, olen sopinut itseni kanssa, että puolet säästetään ja puolet tuhlataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se on päinvastoin eli ylijäämää ei suinkaan halua käyttää, vaan miettii, miten sen saisi tuottamaan siten, että pääoma säilyy. Ei siis himoitse autoa vaan varmaan osakesijoitusta.
Oletan että säästäväinen mieltää itsensä fiksuksi?
Miten hän perustelee itselleen sen ajankäytön mitä hän käyttää säästämisen ympärillä askartelemiseen kun hän käyttää muutenkin rahaa vain tarpeeseen.
Eri juttu on se että jos hän miettii mihin sijoittaa mutta se että hän pitäisi kirjaa menoista joka on siis säästäväiselle ajanhukkaa.
ap.
Miksi sinusta on ajanhukkaa pitää kirjaa tuloista ja menoista? Vai oletko niitä, joiden mielestä on ajanhukkaa käydä kaupassa - ruokaahan voi tilata kotiin ja joku toinen miettii, mitä meillä tänään syödään. Vai miten selität sen, että osa ruokafriikeistä lukee reseptejä ja pohtii tarjoiluja, vaikka siitä ei ole heille erityistä hyötyä, he syövät ruokaa kuitenkin vain sen verran, mitä energiaa kuluttavat.
Samalla tavalla voisi ajatella, että satunnaiselle elokuvissakävijälle on ajanhukkaa lukea elokuva-arvosteluja, koska ei niillä ole merkitystä, elokuviin mennään silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n ajatustapa on itselle jotenkin vieras. Olen alkanut pitämään kirjaa joka sentistä. Ja teen hyvinkin tarkan budjetin seuraavalle kuulle. Jostain syystä saa suurta tyydystä kun onnistun alittamaan jossain sarakkeessa budjetin. Se myös antaa mielenrauhaa, mitä enemmän on säästössä. Koska siten tietää, että jos tulee työttömyyttä taikka sairautta niin heti ei tule sitä tilannetta ettei ole millä ruokaa ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se on päinvastoin eli ylijäämää ei suinkaan halua käyttää, vaan miettii, miten sen saisi tuottamaan siten, että pääoma säilyy. Ei siis himoitse autoa vaan varmaan osakesijoitusta.
Entä tilanne sen jälkeen kun on se kuukausittainen sijoitus tehty ja jää vaikka 300 euroa yli. Katsotaanko että tämä voidaan sitten käyttää? Ostaa vaikka jotain kivaa?
ap.
Kaikki ylimenevä raha laitetaan tietenkin sinne sijoitustilille. Miksi kaikki raha pitäisi käyttää johonkin, poislukien pakolliset menot ja sijoitukset? En tajua logiikkaasi. Etkö sinä varaudu yllättäviin menoihin mitenkään?
Alue: Aihe vapaa
Yleensä se on päinvastoin eli ylijäämää ei suinkaan halua käyttää, vaan miettii, miten sen saisi tuottamaan siten, että pääoma säilyy. Ei siis himoitse autoa vaan varmaan osakesijoitusta.