kissaihmisiä paikalla: ragdoll vai pyhä birma?

Ragdoll

Jos puhutaan isoista kissoista niin jo mainittu Siperiankissa on iso ja Maine Coon eikä mikään pikkukisu myöskään Bengali

Meillä 3 ragdoll kissaa ja rotu ei takaa luonnetta..

Sylissä eivät tykkää olla mutta vieressä kyllä.

Tytöt 6v. ja 9v.

Poika 4v.

Poika näistä se joka on aina mukana ja kiinnostunut kaikesta. Utelias ja tosi rento.

Tytöt taas mukavia mutta tylsempiä.

Tytöt kissamaisia ja poika koiramaisempi.

Poika eläinlääkärissä venyttää kaulaa kun on niin utelias. Poika myös ihan lötkö pötkö kun sitä nostaa, tytöt ei.

Karvaa lähtee ihan älyttömästi. Ovat kilttejä kissoja jotka ei satuta. Meidän poika iso mutta painaa vaan 5.2kg.

Minulla on ollut ragdoll ja kaksi pyhä birmaa, joista toinen vielä elossa 6- vuotiaana. Pyhä Birmat paljon seurallisempia. Meillä ragdoll kuoli 7 vuotiaana ja pyhä birma 15- vuotiaana. Pyhä birmalla oli tapana herättää minut kuudelta aamulla ja vaatia laittamaan ruokaa itselleen. Mikäli heräsin ennen kuutta, sain keittää kahvin rauhassa itselleni mutta herätessäni kissan herätykseen, ei se antanut minun keittää kahvia ennen kuin olin laittanut ruoan sille. Siitä kuolemasta on kulunut nyt vajaa vuosi ja edelleen tätä kirjoittaessani tulee kyyneleet silmiini, voi kuinka kaipaan niitä aamuja. Mukava kissa oli myös se ragdoll mutta viihtyi enemmän itsekseen.

Itsellä on birma, luonteeltaan on TODELLA kiltti ja suht rauhallinen vaikka joskus kyllä tykkää leikkiäkin, tykkää silittelystä mutta ei kuitenkaan pahemmin viihdy sylissä. Ragdollien olen kuullut kanssa olevan myös todella mukavia, seuraavat omistajia koiran lailla ja heittäytyvät sylissä veltoksi räsynimen lailla, mistä tuo nimi johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on birma, luonteeltaan on TODELLA kiltti ja suht rauhallinen vaikka joskus kyllä tykkää leikkiäkin, tykkää silittelystä mutta ei kuitenkaan pahemmin viihdy sylissä. Ragdollien olen kuullut kanssa olevan myös todella mukavia, seuraavat omistajia koiran lailla ja heittäytyvät sylissä veltoksi räsynimen lailla, mistä tuo nimi johtuu.

Niin ja birmasta vielä lisään, että turkki on silkkistä ja ei takkuunu helposti. Meillä kerran viikossa harjaus riittää. Karvaa kyllä lähtee, mutta ei niin paljon kuin vaikka persialaisesta.

Ragdollini oli aivan ihana jonka rinnalla maatiaiset tuntuivat lähinnä *ulkuilta. Ainut piiiitkä miinus oli aivan armoton karvalähtö sitä on aivan joka paikassa ja se on niin hienoa höyhtyvää et kantautuu joka paikkaan. 

Molempi parempi! Itselläni on ragdoll ja birma, joista tykkään kun hullu puurosta, enkä todellakaan osaa sanoa, kumpi on suosikkini. Ovat seurallisia ja ihmsrakkaita kissoja, mutteivät mitään sohvatyynyjä. Räsystä lähtee hillittömästi karvaa, ja uutta tulee samaa vauhtia tilalle. En tosin osaa siitä stressata, kun kotona on aina ollut kissoja ja kissankarvoihin joka paikassa on niin tottunut 😊

Ehdottomasti birma. En huolisi enää muuta rotua. Minulla on ollut norskeja ja maine cooneja ja tuttuja ragdolleja on paljon. Birmaa parempaa sylikissaa en tiedä. Karva on helppohoitoinen mutta kyllähän sitä lähtee. Kaikista lähtee!

Meillä oli lapsuudenkodissa urospuolinen birma. Sillä oli selkeästi perheessä yksi suosikki-ihminen, isäni. Toki piti muistakin perheenjäsenistä, mutta isän perään oikein mourusi ja etsi talosta jos isä oli työmatkalla tms. Vain isä sai leikata kynnet, pestä turkin, ja vain isän syliin meni oma-aloitteisesti :D Osoitti isälle myös mieltään jos isä oli liian pitkään poissa. Silloin kissa oli kuin ei olisi ollut huomaavinaankaan kun isä palasi kotiin, meni mököttämään toiseen huoneeseen eikä suostunut syömään namia kädestä. Tätä kesti päivän tai pari.

Kiva kissa oli, tosin aika temperamenttinen. Ei todellakaan sellainen jota pystyisi vain retuttelemaan ja rapsuttelemaan mahasta. Oli omasta mielestään talon pomo ja kuningas. Kaipasi myös paljon aktiviteettia. Mutta tykkäsi seurata perheen puuhia, leikkiä ja makoilla vieressä sohvalla. 

Kaverillani on kaksi ragdollia. Ovat sellaisia lötköjä räsynukkeja. Tykkäävät kaikista vieraista. Molemmilla taipumusta ylensyömiseen ja lihomiseen. Tykkäävät laiskotella ja saada rapsutuksia.

On tosiaan kyse luonteesta eikä niin rodusta.

Meillä syntyi 8 ragdoll pentua ja kyllä niistä näki heti luonteen.

Sosiaalisin pentu sai tietenkin ekana kodin ja arvasin sen etukäteen, oli myös ihanan näköinen.

Jos etsit sosiaalista kissaa, joka tulee luokse, istuu sylissä, kehrää ja seurustelee, seuraa perässä, leikkii ja on helppohoitoinen: lyhyt turkki ja erittäin terve koska luonnollinen, ei jalostettu rotu niin Arabian Mau. Aivan ihania persoonallisia ja eläväisiä ja ilmeikäitä kissoja joiden kanssa todellakin voi käydä vuoropuhelua. 

Terveitä ja elävät pitkään, jos nuorena opetettu niin liikkuu valjaissa ulkona, nouttaa lelua jne.

Saat maksutta ulkomailta Abu Dhabi, Dubai, kun maksat vain matkakulut. Kaikki sieltäpäin adoptoitavat kissat on leikattu, rokotettu, madotettu ja mikrosirutettu. 

Suosittelen. 

Eli lähinnä Pyhän Birman kissaa lähellä koska Aasialainen rotu. 

Minulla birmanaaras. Todella huomionkipeä, siis koko ajan lähellä. Ovella vastassa, vessassa mukana... Kaipaa myös leikitystä joka päivä kunnolla niin että väsyy! Kiintyy yhteen ihmiseen voimakkaasti. Ei tule syliin mutta vieressä tykkää makoilla, nukkuu kuitenkin usein omassa rauhassa. Äänekäs kun haluaa jotakin. Kiltti hoitotoimenpiteissä, toki opetin jo pentuna että välillä pestään tassut jne. (käymme valjaiden kanssa ulkona) Karva on, no, pitkää, joten sitä sitten on kaikkialla. Itse trimmaan pyllykarvoja silloin tällöin ettei kakka jää vahingossa kiinni ja ole sitten ympäri huushollia...

Voin suositella rotua. :D

Laitan tähän oman suositukseni. Meillä oli burman kissa Allu, ihana seurallinen, sydämellinen ja kaunis lihaksikas kissa. Hormonit oli vaan niin kovat pentuna, että piti leikkauttaa jo 6 kk vanhana, mutta sitten olikin mahtava perheenjäsen meille. Yhteistä elämää saimme elää 14 vuotta. Toinen upea rotukissa meillä oli venäjänsininen Nikolai. Älykäs, komea ja niin rauhallinen kissa. Olivat hyvä pari yhdessä. Suosittelen olemaan tarkka kasvattajan suhteen. Kunnon kasvattajat ovat vastuullisia ja välittävät hyviä terveitä pentuja. Jos hankit vain yhden kissan, tuo burma olisi parempi. 

Lisään vielä äskeiseen, burma ja venäjänsininen eivät karvaa, viikkoharjaus riittää.

Eagdolleista lähtee ihan älyttömästi karvaa, joten pyhä birma.