Teinien selfiekulttuuri. Ymmärtkö, mistä lopulta kyse?

Insta on yksi kiusauksen muoto myös nuorilla eli vaikka kuinka olisi kaunis ym niin jotain ei vaan tykätä ja se herkkiä epävarmoja itsestään voi masentaa oikeasti.

sitten nämä luokan törkeimmät vaativat muita tykkäämään omista kuvista. Laittavat viestiä tyyliin joko tykkäsit..

Tiedän että tulee alapeukutuksia, mutta sosiaaliset pelit ovat pääasiassa naisten heiniä. Ei pelkästään teinityttöjen vaan myös aikuisten naisten.

Kun menee kuuntelemaan kirjastoon naiskirjailijaa, hän ei näytä lainkaan siltä, miltä kuvassa. Kun katselee naisten facebookprofiileita, niin hyvin harvoin niissä on kuva, joka esittäisi naista sellaisena kuin hän suihkunraikkaana on. 

Naiset kokevat sosiaalista painetta jopa miehistään. Minäkin tunnen erään parin, jossa nainen pyrkii piilottamaan miehensä amiskoulutuksen, vaikka mies on oikein fiksu ja asiansa hienosti hoitava. Akateemiselle naiselle duunarimies nyt vain näyttää olevan jonkinlainen häpeän aihe. 

Naistenlehdetkin ovat täynnä naisen määrittelyä. Kerrotaan, miten saavutat tuon, miten luovut tästä tai miten sinulla on lupa olla juuri sellainen kuin olet.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt näitä selfieitä. Mikä into on ottaa kuva itsestään? Varsinkin kun niissä kuvissa ei yleensä ole mitään muuta kuin se ihminen itse, jos oikein hyvin käy niin taustalla näkyy sotkuinen sänky rintaliiveineen ja pikkupöksyineen, joskus ehkä näkyy jopa vessan seinäkin. Sen ymmärtäisin jos joku räpsisi kuvia itsestään vaikka siten, että taustalla näkyisi joku nähtävyys (muu kuin se upea vessan seinä), senkin ymmärrän jos jonkun julkimon tai ystävän kanssa otetaan yhteiskuva.

No oikeasti ymmärrän mistä on kyse, epävarmojen ihmisten huomion ja kehujen kerjäämisestä. Mitään muuta selitystä siihen ei vaan yksinkertaisesti voi olla. Harmi vaan, että yleensä näiden kehujen ansioista noista tyypeistä tulee sitten hyvin usein ihan täysiä kusipäitä, jotka pitävät itseään muiden yläpuolella ja ovat mukamas arvostelun yläpuolella.

Terveisin Naispelko23

No tuota. Ammoisista ajoista lähtien ihmiset ovat halunneet ikuistaa itsensä kuviin. Kaikki suuret maalarit maalasivat lukuisia omakuviansa. Ei kai tässä sen kummempaa ole. 

Olen viime aikoina miettinyt, miten helppoa on asettaa itsensä some-ilmiöiden yläpuolelle, mutta toisaalta kuinka vaikea on oikeasti olla tällaisesta kulttuurista irrallaan.

Esimerkiksi itselleni selfiet ovat kauhistus. En ole koskaan ollut hyvännäköinen ja tiedostan sen, joten se on varmaan suurin syy. Itsetuntoni ei rakennu ulkonäön varaan yhtään. Minulla on kyllä hyvä kroppa, mutta oksettaa ajatuskin siitä, että laittaisin jotain bikinikuvia nettiin.

Toisaalta sitten taas olen pitkän aikaa "haaveillut" siitä, että laittaisi nettiin kuvia tekemistäni käsitöistä, lukemistani kirjoista, ja niin edelleen. Siis sellainen kultivoitu lifestyle-pläjäys, joka kuvastaisi eniten minua. Tällaisille asioille minun itsetuntoni rakentuu. Mitä osaan, mitä olen opiskellut, ja niin edelleen.

Olen hyvin tietoinen siitä, että itsetuntoani hivelisi positiiviset kommentit näistä asioista. Joten eikö se ole ihan samanlaista narsismia, loppujen lopuksi?

Sanoin että "haaveilen" asiasta, koska en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi laittaa mitään blogia tai Instagramia pystyyn. Varmaan en koskaan saakaan. Mutta en voi kieltää, etteikö se olisi ajatuksena houkutteleva. Tyyliin, "kun kerran kaikki muutkin, miksen minäkin voisi...?" Joskus tuntuu siltä, kuin olisi pelkkä haamu nykymaailmassa, kun ei ole tavalla tai toisella näkyvillä somessa.