Kerron nyt mitä parisuhdetoiveista luopuminen on aiheuttanut elämänjärjestykselleni

Vierailija kirjoitti:

Miehet on isokokoisempia ja kognitiivis-matemaattiskyvyiltä parempia kuin naiset.

Et sä voi vaan tulla yhtäkkiä fyysisemmäksi ja älykkäämmäksi. Sä oot mitä oot, luonnonkappale ja luontoon kuulut. Älykkyys on sun DNA:ssa minkä oot saanut. Isoja lihaksia nainen ei saa ellei ala syömään testosteronia ja steroideja. 

Nyt meni vähän niin kuin ohi. Naisilla on parempi muisti sekä ns. virittyneemmät aivot (kyky useampaan tehtävään samanaikaisesti) Lisäksi naiset pärjäävät kielellisissä tehtävissä paremmin. Miten helvetissä tämä liittyy aiheeseen? Annatte niin naurettavan kuvan itsestänne kun pitää tulla vinkumaan ihan ohi aiheen miehen paremmuutta. Tämän takia teille nauretaan.

Mikään ei ole hyvä asia, jos se vedetään överiksi. Miehen silmää miellyttää vähempikin, ei tarvitse ruveta 24h laittautujaksi ja fitnesskissaksi. Ei sellaista ole kukaan vaatinut. Toisaalta taas liika uraan keskittyminen tuo mukanaan sen, ettei ole edes aikaa parisuhteelle, ehkä sitä ei sitten niin kaipaakaan jos työ antaa kaiken tarvittavan sisällön elämään. On sitten toki näitä pariskuntia, joissa kumpikin on uraohjus ja parisuhde on lähinnä statussymboli, se pitää olla koska se on muillakin, mutta todellista yhteyttä kahden ihmisen välille ei koskaan synny. Välillä törmätään, kun satutaan yhtäaikaa pyörähtämään kotona.

Koska tuo toinen ketju poistatettiin niin: miksi nuorenkaan naisen tarvitsisi olla seksikäs? Jotkut typerät miehet valittavat, jos naiset eivät laittaudu, niin kuin olisi jotenkin heidän oikeus saada katsella naisellisia ja seksikkäitä naisia ympärillään.

Sori, mutta kuulostat mt-tapaukselta ja siten total turn off.

Korkokenkienkin käyttö on epäterveellistä, niitä kannattaa välttää, jos pelkää nivelrikkoa. On uskomatonta, kuinka paljon naiselta odotetaan terveytensä pilaamista miesten miellyttämiseksi. Toinen esimerkki tästä on ehkäisypillerit.

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta kuulostat mt-tapaukselta ja siten total turn off.

Onni onnettomuudessa, ettei ap tarvitse miesten hyväksyntää.

Joskus kaverini neuvoi minua: Ympäröi itsesi ihmisillä, joista sinun ei koskaan tarvitse epäillä rakastavatko he sinua vai ulkonäköäsi. Hylkäisivätkö vanhempasi tai ystäväsi sinut jos et näytä hyvältä? Eivät varmaan. Miksi rakkaussuhteessa pitäisi tyytyä vähäisempään rakkauteen.

Minusta se oli hyvä neuvo, ja auttoi irrottautumaan pinnallisista miehistä.

ylös

En ymmärrä alkuunkaan aloitustasi. Haluaisin kysyä millaisen mallin naiseudesta ja miehuudesta sait vanhemmiltasi? Tuollaista kuvaa parisuhteesta ei voi saada pelkästään mediasta.

Oma äitini oli uranainen, itse olen ollut kotiäitinä jokusen vuoden, nyt kotirouvana eli tehnyt täysin toisenlaisia ratkaisuja kuin äitini. Silti siellä pohjalla vaikuttaa ajatus omannäköisestä elämästä, jota sekä äitini että minä toteutamme.

Suorittamalla, miellyttämällä ja ansaitsemalla eläminen on hyvin raskasta sukupuolesta riippumatta. Parisuhteessa miellyttäjä voi olla mieskin.

Minä kanssa elin ennen miestäni miellyttäen. Pidin tekoripsiä joita inhosin, sillä saivat aikaan kutinaa ja numkuminen ja niiden pesu oli hankalaa. Juoksin lenkillä jopa 2 krt päivässä ja siihen päälle vielä jotain muuta liikuntaa. Leikkasin hiuksia kuten mies halusi ja värjäsin samoin. Juoksin vaateliikkeissä ja rahaa paloi. Kaikki sen vuoksi, että mies yhtenä päivänä totesi, että hän ei kiihitu minusta. Siihen lisäksi saanoi, että voisinko hankkia samanlaisen vartalon kuin Jesssica Alballa. Silloin tajusi, että en kelpaa ylipäätäön, vaan olen täysin väärä ihminen. Vieläkin tuon exän kommentti Hollywood tähden kropasta saa repimään hiuksia päästä. Mies oli täysin harhainen ja kuvitteli, että kaikki tulee kunhan vähän lenkkeilee ja ei syö mitään.....

Vierailija kirjoitti:

En kyllä samaistu tähän yhtään ja pidän kirjoitusta aika outona. Onko teistä todellakin niin, että saadakseen perheen ja parisuhteen pitää erityisesti miellyttää yksipuolisesti miehiä, ja että tämä miellyttäminen on nimenomaan cosmon ja pokeleffojen seksivinkkejä ja hiustenpidennyksiä? Minusta tässä on rakennettu pahemmanlaatuinen olkinukke miesten oletetuista oletetuista mielipiteistä joita sitten nuijitaan.

Minä olen opiskellut niin pitkälle kuin Suomessa voi ja teen ihan menestyksekkäästi yhdistettyä opetus- ja tutkimustyötä. Harrastan myös kaikenlaisia älyllisiä pähkinöitä, kirjoitan artikkeleita, luen ja sivistän itseäni jatkuvasti ja olen mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa. Mutta en helvetissä ole nukkavieru täti. En näe miten se liittyisi mitenkään noihin yllämainittuihin.

Jos valinta pitäisi tosiaan tehdä noiden kahden ääripään välillä, minäkin valitsisin uran mutta onneksi täällä voi saada molemmat.

Suurin osa miehistä on tyhmiä ja yksinkertaisia. Niille riittää aivokuollut bimbo koska itsekään eivät kykene älylliseen toimintaan ainoastaan elimensä hinkkaamiseen. Jos miehen haluaa niin se on sitten tuota ap:n kuvailemaa toimintaa naisen puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Minä kanssa elin ennen miestäni miellyttäen. Pidin tekoripsiä joita inhosin, sillä saivat aikaan kutinaa ja numkuminen ja niiden pesu oli hankalaa. Juoksin lenkillä jopa 2 krt päivässä ja siihen päälle vielä jotain muuta liikuntaa. Leikkasin hiuksia kuten mies halusi ja värjäsin samoin. Juoksin vaateliikkeissä ja rahaa paloi. Kaikki sen vuoksi, että mies yhtenä päivänä totesi, että hän ei kiihitu minusta. Siihen lisäksi saanoi, että voisinko hankkia samanlaisen vartalon kuin Jesssica Alballa. Silloin tajusi, että en kelpaa ylipäätäön, vaan olen täysin väärä ihminen. Vieläkin tuon exän kommentti Hollywood tähden kropasta saa repimään hiuksia päästä. Mies oli täysin harhainen ja kuvitteli, että kaikki tulee kunhan vähän lenkkeilee ja ei syö mitään.....

Mulla on aika samanlainen kokemus. Se oli suorastaan valaistumisenomainen hetki kun tajusin että jos toinen ei rakasta niin ei sille riitä mikään. Et vain pysty miellyttämään tarpeeksi. Sitten taas jos rakastaa, miellytät häntä minkä näköisenä vain. Tämän kun tajusi niin oli kuin vankilasta olisi vapautunut. 

Tää on siitä vähän vaikea laji, että kyllähän rakkaussuhteessa on jossain määrin ihan normaalia ja toivottavaa pyrkiä miellyttämään kumppania. Jos tällä siis tarkoitetaan, että tekee asioita, joista tietää kumppaninsa tulevan iloiseksi ja onnelliseksi. Myös jotkut miehet tekevät tätä parisuhteessa paljonkin naisten eteen ja hyvässä parisuhteessa tuollaista kyllä olettaisi olevan. Seksissäkin on paljon elementtejä, joihin ihan terveelläkin tavalla kuuluu se, että tekee jotain sellaista, mistä toinen nauttii, vaikka se itselle olisi aika neutraalia tekemistä, esim. suuseksi puolin ja toisin.

Ongelma tuo on vain, jos nuo asiat ovatkin sellaisia, joita toinen suorastaan vihaa tehdä. Siis esimerkiksi, kyllä minä miehen mieliksi voin lähteä jalkapalloa katsomaan, vaikkei se nyt niin kiinnosta, mutta onhan sekin yhdenlainen tapahtuma. Ei ongelmaa. Mies tekee vastaavia juttuja minun hyväkseni. Mutta jos pitäisi tehdä jotain todella vastenmielistä, ja varsinkin, jos tuo olisi vain yksipuolista, niin sitten ollaan menty väärille poluille ja aiheutuu pahoinvointia parisuhteessa.

Voi olla käytännössä kuitenkin vaikea huomata sitä kriittistä kohtaa, jolloin miellyttäminen menee vinoon.

Mitä ulkonäköön tulee, niin kyllä se vaan niin on, että jos ei saunanraikkaana miellytä, niin ei kyllä ole rakkauttakaan. Rakkaansa näkee aina kauniina, vaikka toinen olisi kuinka väsynyt tai rähjääntynyt. Että ulkonäöllinen miellyttäminen on kyllä aina vähän vinoutunutta parisuhteessa, vaikkakin jossain määrin normaalia yrittää näyttää paremmalta kumppanilleen (kyllä ne miehetkin miettii, että mitkä vaatteet olisi naisen mielestä hyvännäköiset ja laittavat hiuksiaan treffeille lähtiessään jne.). Kunhan ei mene pakkomielteen puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Minä kanssa elin ennen miestäni miellyttäen. Pidin tekoripsiä joita inhosin, sillä saivat aikaan kutinaa ja numkuminen ja niiden pesu oli hankalaa. Juoksin lenkillä jopa 2 krt päivässä ja siihen päälle vielä jotain muuta liikuntaa. Leikkasin hiuksia kuten mies halusi ja värjäsin samoin. Juoksin vaateliikkeissä ja rahaa paloi. Kaikki sen vuoksi, että mies yhtenä päivänä totesi, että hän ei kiihitu minusta. Siihen lisäksi saanoi, että voisinko hankkia samanlaisen vartalon kuin Jesssica Alballa. Silloin tajusi, että en kelpaa ylipäätäön, vaan olen täysin väärä ihminen. Vieläkin tuon exän kommentti Hollywood tähden kropasta saa repimään hiuksia päästä. Mies oli täysin harhainen ja kuvitteli, että kaikki tulee kunhan vähän lenkkeilee ja ei syö mitään.....

Hahaha, olin jo ihan unohtanut, että mullakin oli mies, joka kuolasi Jessica Albaa. En tietenkään itse ollut sinne päinkään, että muistan tuon aiheuttaneen jonkin verran epävarmuutta minussa silloin. En kyllä varsinaisesti tehnyt asialle mitään.

Olen miehenä lakannut naisten miellyttämisestä. Lopetin stressaavat työt IT-alan johtotehtävissä ja teen osa-aikaisena hanttihommia. Treenaan kyllä edelleen ja jopa enemmän kuin aiemmin, mutta vain koska se on mukavaa.

Lopetin ostamasta uusia autoja ja ajan vanhalla autolla, jota en enää paljoa tarvitse kun ei ole kissanristijäisiä/shoppailureissuja/anoppilavierailuja. Asun pienessä yksiössä lähellä kauppoja ja kuntosaleja.

M39v

Hitto miten hyvin kirjoitettu! 

Juttuasi lukiessa sanon vain ettei maailman miehet sinussa mitään menettäneet. Ei tuo aikaisempi elämä mitä kuvaat ole ollut ihan stabiilin henkilön normaalia elämää ja nykyinenkin vaikuttaa katkeralta ja luovuttaneelta. Sinuna miettisin ihan vakavasti jos kävisi juttelemassa ammattilaiselle. Ei miesten takia todellakaan, vaan ihan itsesi. 

Vierailija kirjoitti:

Juttuasi lukiessa sanon vain ettei maailman miehet sinussa mitään menettäneet. Ei tuo aikaisempi elämä mitä kuvaat ole ollut ihan stabiilin henkilön normaalia elämää ja nykyinenkin vaikuttaa katkeralta ja luovuttaneelta. Sinuna miettisin ihan vakavasti jos kävisi juttelemassa ammattilaiselle. Ei miesten takia todellakaan, vaan ihan itsesi. 

En kyllä ihan ymmärrä, miten tämä nykyinen elämä muka on jotenkin luovuttanutta ja katkeraa, kun hän sanoo mm. kehittävänsä itseään älyllisesti, psyykkisesti ja fyysisesti. Pikemminkin sinun kommenttisi osoittaa, kuinka jotkut ihmiset ajattelee edelleen, että naisessa edelleen ainoa arvokas asia on ulkonäkö, ja on jotain koko elämässä luovuttamista, ellei enää puunaa ulkonäköään erityisemmin.

Mä olen tehnyt jo saman 16 vuotta sitten. Siitä asti sinkkuna ja selibaatissa. Koska ei huvita yrittää miellyttää miehiä ulkonäölläni eikä muutenkaan.

Tykkään vaan olla oma aito itseni, mikä ei parisuhteissa koskaan onnistunut, koska miehet yritti aina tunkea johonkin perinteiseen naisen rooliin johon sovin harvinaisen huonosti. Olisi pitänyt laittautua ja yrittää olla perinteisen naisellisen sievä, olisi pitänyt olla sopivan hiljainen seurassa mutta iloinen, olisi pitänyt olla vähän avutonkin että mies saa olla se vahva joka auttelee avutonta pikku naistaan. Ihan oikeasti törmäsin konkreettisesti minulle päin naamaa sanottuna tällaisiin vaatimuksiin. Ja koska olen ihan päinvastainen aidosti, totesin että miesten seura ei ole ihan erilaisen ihmisen näyttelemisen 24/7 arvoista. Seksin voi hoitaa Satisfyerillä, ja muuta en niiltä miehiltä kaipaa, sen jälkeen kun totuin nauttimaan yksinolosta muutenkin.

Ja kun on näin kauan ollut näiden ulkonäköpaineiden ulkopuolella täysin, huvittaa lukea ketjuja joissa stressaataan ulkonäöstä, esim. ikääntymismuutoksista, ihon pienistä ongelmista kuten punoituksista tms. Siinä on ainakin ryhmä ongelmia, jotka minulle eivät ole ongelmia ollenkaan, koska elämässäni ulkonäkö ei esitä mitenkään tärkeää roolia. Saan rauhassa rypistyä eikä se haittaa itseäni eikä ketään muuta.

Onpa paljon viisasta pohdintaa tässä ketjussa. Nimenomaan kohtuullinen ja molemminpuolinen miellyttäminen on hyvän suhteen elinehto. Se ei saisi mennä neuroositasolle, olla yksipuolista tai oman elämän keskeisiä asioita pois rajaavaa.

Monella todella kammottavia kokemuksia, sympatiat teille, mitä surkeita poikasia olette tapailleet. Ei iso osa miehistä ole tuollaisia. Eikö moisista luonteenpiirteistä ollut varoitusmerkkejä tutustuessa? Vai onko oltu niin henkisesti epävakaana omien epävarmuuksien kanssa, että kaikki mennyt läpi?

Minä en ole omistanut silmämeikkejä vuosikymmeneen, näpyt ja tummat silmänaluset silottelen. Pidän huolta kunnostani ja syön terveellisesti, mutta en näänny. Pukeudun mukaviin ja usein aika väljiin vaatteisiin, mutta siististi ja ajattelen harmonista tyyliä. En siis kidu miellyttäessäni ja silti on hyvä mies, kuka kunnioittaa minua ja muita. Pärjää elämässä ja on voimakas fyysisesti, se vetoaa minuun (fyysinen kunto myös työnsä edellytys jota testataan). Samoin varmaan häneen vetoaa minun terveys ja solakkuus luonteen lisäksi, kun seksuaalisesti aktiivisia ollaan. Ei täysin sellaisia viehätysasioita tarvitse haudatakaan.