Kerron nyt mitä parisuhdetoiveista luopuminen on aiheuttanut elämänjärjestykselleni
Mielestäni tämä on ihan käsittämättömän vapauttavaa. Se ajatus ettei tarvitse miellyttää ketään miestä on vain niin huojentava. Ennen meikkasin, olin peilin edessä, vertasin itseäni pornotähtiin, opettelin Cosmon seksiasentoja ja temppuja pitääkseni kuvitteellisen mieheni. Kuvittelin että kauneudella ja seksipalveluksilla saisin rakkautta ja perheen. Niin naiivia ja itsetunnottoman nuoren naisen hourailua. Halusin miellyttää miehiä kaikin tavoin. Halusin olla siveä tulevalle miehelleni, halusin olla tyylikäs, kaunis ja miestä kaikissa asioisa myötäilevä.
Olin stressaantunut, ahdistunut ja lopulta maailmani pyöri ulkonäköni ympärillä. Heti kun tajusin kysyä itseltäni että miksi myrkytän itseäni, miksi rakkaus olisi sitä että kärsin ja palvelen? Jos rakkaus, suhde ja miehet ovat noin vaativia, olen mielummin yksin.
Ulkonäkööni meni kaikki rahani ja aikani. Katsoin meikkivideoita, kaikki urheilu tähtäsi kiintetymiseen ja kaikki asiat olivat miehiin ja ulkonäkööni linkittyviä. Tajusin etten halua olla miellyttävä tai kaunis. Miehiä ei ole vaikea miellyttää eikä se ole imartelevaa. Miehet haluavat kaikkia naisia.
Luovuin meikeistä, peilin edessä keikistelystä, lopetin katseiden hakemisen kaupungilla, lopetin kireiden vaatteiden käytön ja valitsin mukavuuden. Nykyään olen nukkavieru täti mutta skarpimpi kuin ikinä. Opiskelen, teen älykkyystehtäviä, kirjoitan mielipidekirjoituksia, pohdin yhteiskunnallisia asioita ja pyrin aktivismiin. Suurin tavoitteeni on kehittyä älyllisesti ja menestyä urallani. Haluan kehittyä fyysisesti, älyllisesti ja psyykkisesti. Haluan luoda projekteja, menestyä ja käyttää älyäni.
Olen muuttunut skarpiksi, älykkääksi ja minua kunnioitetaan. Ihmiset kuuntelevat minua ja pitävät ideoitani hyvinä. Ennen olin tyhjä ja tyhmä. Pyrin saamaan kaiken nuoruudella ja kauneudella. Älyllisyyteen tähtääminen pelasti minut omalta typeryydeltäni ja naiiviudeltani. Elämäni on muuttunut ja saan palkitsevuuden tunteen suorituksistani. Olen niin paljon älykkäämpi kuin luulin.
Miehet eivät suosi älykkäitä naisia, miehet suosivat kauniita ja hyvännäköisiä. Ei ole vaikeaa miettiä haluanko luoda uraa lukuisten haasteiden kera vai luoda uraa kehollani joka kuhtuu niistä kauneusihanteista jotka ovat kulttuurissa yleisesti asetettu.
Tämä ei varmaan ole kaikkien kokemus mutta minut miehistä irtautuminen pelasti monelta eri kompleksilta ja ennen kaikkea tyhmyydeltä. Miesten miellyttäminen ei ole minkään arvoista.
Kommentit (60)
On totta että miehet pitävät viehättävistä ja kauniista naisista mutta ei pitkään. Kyllä luonne, älykkyys, huumorintaju, elämänarvot ja suhtautuminen lapsiin ja muihin ihmisiin on todella tärkeää. Sitä paitsi se mitä pidetään viehättävänä vaihtelee paljon miesten keskuudessa.
Minä tein myös saman havainnon pari vuotta sitten, pitkän suhteen päättymisen jälkeen. Olen aivan kuin uudesti syntynyt. Jopa puolitutut ovat alkaneet viime aikoina kommentoida, että vaikutan todella onnelliselta nykyään. :)
Koin saman noin 10v. sitten, enkä ole katunut. Lähdin opiskelemaan, sain hyvän työpaikan, on omaa rahaa ja matkustelen. Nyt on aidompia ystäviä ja muutenkin sosiaalisesti laadukkaampi elämä. Eikä minusta kiinnostuneiden miesten määrä ole muuttunut. Laatu sitäkin enemmän.
En kyllä samaistu tähän yhtään ja pidän kirjoitusta aika outona. Onko teistä todellakin niin, että saadakseen perheen ja parisuhteen pitää erityisesti miellyttää yksipuolisesti miehiä, ja että tämä miellyttäminen on nimenomaan cosmon ja pokeleffojen seksivinkkejä ja hiustenpidennyksiä? Minusta tässä on rakennettu pahemmanlaatuinen olkinukke miesten oletetuista oletetuista mielipiteistä joita sitten nuijitaan.
Minä olen opiskellut niin pitkälle kuin Suomessa voi ja teen ihan menestyksekkäästi yhdistettyä opetus- ja tutkimustyötä. Harrastan myös kaikenlaisia älyllisiä pähkinöitä, kirjoitan artikkeleita, luen ja sivistän itseäni jatkuvasti ja olen mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa. Mutta en helvetissä ole nukkavieru täti. En näe miten se liittyisi mitenkään noihin yllämainittuihin.
Jos valinta pitäisi tosiaan tehdä noiden kahden ääripään välillä, minäkin valitsisin uran mutta onneksi täällä voi saada molemmat.
Miehet tykkäävät fiksuista naisista (ainakin fiksut miehet). Eikä miehiä tarvitse päälleliimatusti miellyttää sen enempää kuin ystäviään tarvitsee miellyttää. Kiva käytös, aito kiinnostus toisesta ja yhteiset puheenaiheet vievät pitkälle.
Ei kannata rakentaa nuhjuisesta ulkomuodostaan myöskään suojakuorta jonka syyksi pistää kaiken ikävän elämässään ulkonäkökeskeisen maailman verukkeella.
Oletteko miettineet, mistä teille on tullut käsitys, että parisuhteen saadakseen pitäisi jotenkin yrittämällä yrittää miellyttää miehiä? Mun kokemus on, että tasapainoisen suhteen saadakseen pitää nimenomaan olla terveellä tavalla itsenäinen. Tietenkin myös kykeneväinen kommunikoimaan toisen osapuolen kanssa. Mutta pointti onkin siinä, että jos kaikki energia menee siihen, että miettii, mitä toinen on minusta mieltä, hävittää itsensä eikä näin ollen pysty aitoon vuorovaikutukseen, koska silloin ei puhu toiselle aidosti, vaan yrittää vain myötäillä toisen oletettuja mieltymyksiä.
Lähipiirissäni on käynyt monta kertaa niin, että kun joku parisuhdetta oikein etsimällä etsinyt on luopunut koko ajatuksesta ja alkanut panostaa omannäköiseen elämäänsä, ei ole mennyt kauaakaan, kun on löytynyt kumppani, jonka kanssa on hyvä olla. Ihan itsestään, ilman pakonomaista etsiskelyä.
Jotta voi olla (tasapainoisesti) yhdessä, pitää ensin osata olla yksin.
Aikamoista suorittamista ap:n elämä tuntuu edelleen olevan. Itse pyrin kehittymään ihmisenä, se on korkein ihanteeni (itsekäs ihanne sekin, I know).
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet, mistä teille on tullut käsitys, että parisuhteen saadakseen pitäisi jotenkin yrittämällä yrittää miellyttää miehiä? Mun kokemus on, että tasapainoisen suhteen saadakseen pitää nimenomaan olla terveellä tavalla itsenäinen.
Tätä nimenomaan yritin korostaa viestissäni. On outoa, mistä niin monella on kuvitelma, että parisuhteeseen löytymisessä on aina kyse siitä, että naisen pitää jotenkin saada mies kiikkiin ihmeellisellä yksipuolisella ulkoaopitulla "näin miestä miellytetään"- temppusarjalla.
Tältä palstalta tuollaista kahjoutta varmaan oppii.
Vierailija kirjoitti:
Miehet on isokokoisempia ja kognitiivis-matemaattiskyvyiltä parempia kuin naiset.
Et sä voi vaan tulla yhtäkkiä fyysisemmäksi ja älykkäämmäksi. Sä oot mitä oot, luonnonkappale ja luontoon kuulut. Älykkyys on sun DNA:ssa minkä oot saanut. Isoja lihaksia nainen ei saa ellei ala syömään testosteronia ja steroideja.
Oletat siis että naisilla ei voi olla lihaksia?
Eihän Ap sanonut kasvattavansa lihakset kuin miehillä.
Älyä täytyy osata käyttää (eikä tekisi yhtään pahaa sinullekin kommenttisi perusteella).
Hienoa ap! Elät kuitenkin sinun omaa elämää itsellesi etkä muille.
Saman tehnyt ja olen nykyisin onnellisempi + aikaa jää tosiaan rutkasti enemmän omien työasioiden miettimiseen ja oman henkisen kasvun tavoitteluun. Tosin minun kohdallani miesten miellyttämisen lopettaminen ei ole johtanut suhteeseen ja kiinnostuneita miehiä onkin ollut viime vuosina tasan 0.
Suurin muutos on tapahtunut sisäisesti, ulkoisesti näytän edelleen samalta koska pidän aidosti naisellisesta pukeutumisesta, laittautumisesta ja mm. pitkistä hiuksista.
En vaan ole enää valmis siihen, että seksissä teen kaiken mitä mies haluaa ja sivuutan omat toiveeni, tai että yrittäisin olla muutenkin tapailuissa se täydellinen, haluttava kumppaniehdokas. Ei mun persoona, joka on suht introvertti, positiivinen ja jopa tylsän introvertti, taivu sen kuplivan ekstrovertin esittämiseen tai muihin mielenkiintoisempiin ulottuvuuksiin...
Vierailija kirjoitti:
Saman tehnyt ja olen nykyisin onnellisempi + aikaa jää tosiaan rutkasti enemmän omien työasioiden miettimiseen ja oman henkisen kasvun tavoitteluun. Tosin minun kohdallani miesten miellyttämisen lopettaminen ei ole johtanut suhteeseen ja kiinnostuneita miehiä onkin ollut viime vuosina tasan 0.
Suurin muutos on tapahtunut sisäisesti, ulkoisesti näytän edelleen samalta koska pidän aidosti naisellisesta pukeutumisesta, laittautumisesta ja mm. pitkistä hiuksista.
En vaan ole enää valmis siihen, että seksissä teen kaiken mitä mies haluaa ja sivuutan omat toiveeni, tai että yrittäisin olla muutenkin tapailuissa se täydellinen, haluttava kumppaniehdokas. Ei mun persoona, joka on suht *tasainen, positiivinen ja jopa tylsän introvertti, taivu sen kuplivan ekstrovertin esittämiseen tai muihin mielenkiintoisempiin ulottuvuuksiin...
*Korjaus.
Vierailija kirjoitti:
En vaan ole enää valmis siihen, että seksissä teen kaiken mitä mies haluaa ja sivuutan omat toiveeni, tai että yrittäisin olla muutenkin tapailuissa se täydellinen, haluttava kumppaniehdokas. Ei mun persoona, joka on suht introvertti, positiivinen ja jopa tylsän introvertti, taivu sen kuplivan ekstrovertin esittämiseen tai muihin mielenkiintoisempiin ulottuvuuksiin...
Onko ollut selvää että joku on oikeasti vaatinut sinulta näitä asioita vai kuvitteletko että sinun on pitänyt tehdä näitä asioita kelvataksesi?
Minä teen kaiken mitä mies haluaa, mutta en sivuuta omia toiveitani; mies tekee vastaavasti mitä minä haluan. Parisuhteessa molemmat haluavat toisilleen hyvää.
Ja miten voisit edes yrittää olla joku mystinen, täydellinen, haluttava kumppaniehdokas koska täydellinen tarkoittaa joka miehelle eri asiaa. Kupliva ekstrovertti ei ole jokaisen miehen ihanne, joidenkin toki on.
Tylsyytesi ei liity introverttiin luonteeseesi, yhtälailla tylsiä ihmisiä (krhm, tai usein jopa enemmänkin) on ekstroverteissä. Ja sekä introverteille että ekstroverteille naisille riittää ottajia, ihan omana itsenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan ole enää valmis siihen, että seksissä teen kaiken mitä mies haluaa ja sivuutan omat toiveeni, tai että yrittäisin olla muutenkin tapailuissa se täydellinen, haluttava kumppaniehdokas. Ei mun persoona, joka on suht introvertti, positiivinen ja jopa tylsän introvertti, taivu sen kuplivan ekstrovertin esittämiseen tai muihin mielenkiintoisempiin ulottuvuuksiin...
Onko ollut selvää että joku on oikeasti vaatinut sinulta näitä asioita vai kuvitteletko että sinun on pitänyt tehdä näitä asioita kelvataksesi?
Minä teen kaiken mitä mies haluaa, mutta en sivuuta omia toiveitani; mies tekee vastaavasti mitä minä haluan. Parisuhteessa molemmat haluavat toisilleen hyvää.
Ja miten voisit edes yrittää olla joku mystinen, täydellinen, haluttava kumppaniehdokas koska täydellinen tarkoittaa joka miehelle eri asiaa. Kupliva ekstrovertti ei ole jokaisen miehen ihanne, joidenkin toki on.
Tylsyytesi ei liity introverttiin luonteeseesi, yhtälailla tylsiä ihmisiä (krhm, tai usein jopa enemmänkin) on ekstroverteissä. Ja sekä introverteille että ekstroverteille naisille riittää ottajia, ihan omana itsenään.
Miehet ovat kertoneet milloin ovat halunneet seksiä, mitä minun kuuluisi sängyssä tehdä/suoriutua ja sillä, että mitä minä olen ollut mieltä ei ole ollut väliä. Ilmennyt joko painostuksena, käskyinä tai suuttumisena jos en ole totellut tai suorana kritiikkinä jos olen esim. reagoinut väärin siihen mitä mies tekee sängyssä. Tämä on siis toistunut kaikkien miesten kohdalla ja nykyisin olen valinnut seksittömyyden :D
Ja mitä vielä tuohon tylsyyteen, päättelyni siitäkin on saamani palautteen seurausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet, mistä teille on tullut käsitys, että parisuhteen saadakseen pitäisi jotenkin yrittämällä yrittää miellyttää miehiä? Mun kokemus on, että tasapainoisen suhteen saadakseen pitää nimenomaan olla terveellä tavalla itsenäinen.
Tätä nimenomaan yritin korostaa viestissäni. On outoa, mistä niin monella on kuvitelma, että parisuhteeseen löytymisessä on aina kyse siitä, että naisen pitää jotenkin saada mies kiikkiin ihmeellisellä yksipuolisella ulkoaopitulla "näin miestä miellytetään"- temppusarjalla.
Helvettiäkö te täytätte päänne teille ulkoapäin syötetyllä huuhaapaskalla.
Eikö ole mitään alkeita itsenäiseen ajattelukykyyn ja oman moraalin- ja etiikan rakentamiseen.
Jokseenkin absurdia, kun ihan vapaaehtoisesti annatte jonkun ulkoisen instanssin manipuloida itsestänne typeryksiä.
Mutta siihenhän teidät on kasvatettu ja "kasvatuslaitoksissa" opetettu, kyseenalaistamatta nielemään kaikki valheellinen paska totuutena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet, mistä teille on tullut käsitys, että parisuhteen saadakseen pitäisi jotenkin yrittämällä yrittää miellyttää miehiä? Mun kokemus on, että tasapainoisen suhteen saadakseen pitää nimenomaan olla terveellä tavalla itsenäinen.
Tätä nimenomaan yritin korostaa viestissäni. On outoa, mistä niin monella on kuvitelma, että parisuhteeseen löytymisessä on aina kyse siitä, että naisen pitää jotenkin saada mies kiikkiin ihmeellisellä yksipuolisella ulkoaopitulla "näin miestä miellytetään"- temppusarjalla.
Mitä outoa siinä on? Sitä ajatustahan meille markkinoidaan koko nuoruusikä. Siis oikeasti markkinoidaan kovalla rahalla, koska epävarmuuden ruokkiminen pitää yllä valtavaa kulutusteollisuutta.
Tukevasti keski-ikäisenä feministinä silti arvelen, että oikeasti naisilla on biologinen taipumus ihannoida mieheen mukautumista. Tunsin samaa jossain 17 vuoden iässä niin selkeästi että ärsyynnyin itsekin asiaan. Tunsin itseni sätkynukeksi. Tietysti omien kykyjen raju aliarvioiminen helpottaa projektia. Mutta edelleen tässäkin iässä rakastumisen mekaniikka on yllättävän pitkälle sama, ja kyseenalaistan kykyjäni, vaikka niistä on jo näytöt olemassa.
Olen päätynyt siihen, että miehinen itsekeskeisyys on oikeasti sen verran hormonaalista myös, että perheiden pysyminen kasassa käytännössä vaatii naisilta enemmän joustoa. En sano tätä siksi, että asiaan pitäisi mukautua, vaan että ongelma pitäisi ottaa vakavasti ja miettiä, miten sitä helpotetaan. Tässä iässä olen oppinut kertomaan miehelle, että en pidä siitä, että joustavuuttani hyödynnetään täysimääräisesti, vaan olen valmis tottelemaan biologiaani pitkälle jos mies näkee vaivaa tullakseen vastaan antaakseen itsekin enemmän itsestään. Koska minulla on nykyisin reiluuteen ja suoraselkäisyyteen pyrkivä mies, puhe menee yllättävän hyvin perille. Nuori aikuisuus meni kuitenkin salakampittajien kanssa aika lailla haaskuun. Eli näyttöni eivät ole sillä tasolla, kuin mitä pitäisi. Ja epäsuhta syö itsetuntoa.
Mielestäni naisten pitäisi miettiä vakavasti mentorijärjestelmää, jossa elämää nähneet naiset jeesaisivat nuorempiaan ja kyselisivät viisaasti ja rohkaisisivat, tukisivat. Tässä maassa jokainen joutuu olemaan kovis, kun apua ei pyydetä eikä anneta. Se johtaa kaikenlaisiin turhin hukkainvestointeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan ole enää valmis siihen, että seksissä teen kaiken mitä mies haluaa ja sivuutan omat toiveeni, tai että yrittäisin olla muutenkin tapailuissa se täydellinen, haluttava kumppaniehdokas. Ei mun persoona, joka on suht introvertti, positiivinen ja jopa tylsän introvertti, taivu sen kuplivan ekstrovertin esittämiseen tai muihin mielenkiintoisempiin ulottuvuuksiin...
Onko ollut selvää että joku on oikeasti vaatinut sinulta näitä asioita vai kuvitteletko että sinun on pitänyt tehdä näitä asioita kelvataksesi?
Minä teen kaiken mitä mies haluaa, mutta en sivuuta omia toiveitani; mies tekee vastaavasti mitä minä haluan. Parisuhteessa molemmat haluavat toisilleen hyvää.
Ja miten voisit edes yrittää olla joku mystinen, täydellinen, haluttava kumppaniehdokas koska täydellinen tarkoittaa joka miehelle eri asiaa. Kupliva ekstrovertti ei ole jokaisen miehen ihanne, joidenkin toki on.
Tylsyytesi ei liity introverttiin luonteeseesi, yhtälailla tylsiä ihmisiä (krhm, tai usein jopa enemmänkin) on ekstroverteissä. Ja sekä introverteille että ekstroverteille naisille riittää ottajia, ihan omana itsenään.
Miehet ovat kertoneet milloin ovat halunneet seksiä, mitä minun kuuluisi sängyssä tehdä/suoriutua ja sillä, että mitä minä olen ollut mieltä ei ole ollut väliä. Ilmennyt joko painostuksena, käskyinä tai suuttumisena jos en ole totellut tai suorana kritiikkinä jos olen esim. reagoinut väärin siihen mitä mies tekee sängyssä. Tämä on siis toistunut kaikkien miesten kohdalla ja nykyisin olen valinnut seksittömyyden :D
Ja mitä vielä tuohon tylsyyteen, päättelyni siitäkin on saamani palautteen seurausta.
Sulla on sitten ollut aika paska tuuri miesten kohdalla. Tai sitten mulla vaan on tosi hyvä tuuri kun en ole koskaan tollaseen törmänny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan ole enää valmis siihen, että seksissä teen kaiken mitä mies haluaa ja sivuutan omat toiveeni, tai että yrittäisin olla muutenkin tapailuissa se täydellinen, haluttava kumppaniehdokas. Ei mun persoona, joka on suht introvertti, positiivinen ja jopa tylsän introvertti, taivu sen kuplivan ekstrovertin esittämiseen tai muihin mielenkiintoisempiin ulottuvuuksiin...
Onko ollut selvää että joku on oikeasti vaatinut sinulta näitä asioita vai kuvitteletko että sinun on pitänyt tehdä näitä asioita kelvataksesi?
Minä teen kaiken mitä mies haluaa, mutta en sivuuta omia toiveitani; mies tekee vastaavasti mitä minä haluan. Parisuhteessa molemmat haluavat toisilleen hyvää.
Ja miten voisit edes yrittää olla joku mystinen, täydellinen, haluttava kumppaniehdokas koska täydellinen tarkoittaa joka miehelle eri asiaa. Kupliva ekstrovertti ei ole jokaisen miehen ihanne, joidenkin toki on.
Tylsyytesi ei liity introverttiin luonteeseesi, yhtälailla tylsiä ihmisiä (krhm, tai usein jopa enemmänkin) on ekstroverteissä. Ja sekä introverteille että ekstroverteille naisille riittää ottajia, ihan omana itsenään.
Miehet ovat kertoneet milloin ovat halunneet seksiä, mitä minun kuuluisi sängyssä tehdä/suoriutua ja sillä, että mitä minä olen ollut mieltä ei ole ollut väliä. Ilmennyt joko painostuksena, käskyinä tai suuttumisena jos en ole totellut tai suorana kritiikkinä jos olen esim. reagoinut väärin siihen mitä mies tekee sängyssä. Tämä on siis toistunut kaikkien miesten kohdalla ja nykyisin olen valinnut seksittömyyden :D
Ja mitä vielä tuohon tylsyyteen, päättelyni siitäkin on saamani palautteen seurausta.
Varmaan ymmärrät, että tuo ei ole parisuhteen normaali tila, vaan henkistä väkivaltaa ja kiristystä. Olet onnistunut tapailemaan aika epäinhimillistä miesjoukkoa. Enemmistö miehistä ei käyttäydy noin. Eli tuollaiseen suhteeseen ei kenenkään kannata yrittääkään kelvata.
Voi olla että olet tylsä, en minä siitä tiedä. Mutta tarkoitin että introversiosi ei ole syy tylsyyteesi. Tylsyys nyt on varmaan sellainen ominaisuus ylensäkin että sitä ei oikein voi feikata muuksi joten ei tämä sinällään kai miellyttämiseen liity.
Ensin sinä loit itse tollasen illuusion ja sitten syytät siitä miehiä.
Todella hyvä kirjoitus! Havahduin näihin samoihin ajatuksiin vuosi sitten. N21