Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri on masentunut, ei syö ja nukkuu huonosti. Lääkäriin?
28.01.2017 |
Kaverille tuli takaisku, jonka seurauksena masennus löi päälle pahemmin kuin aiemmin. Ja ruokahalu meni ja on nyt syönyt 1,5 kk kerran päivässä leipää. Eilen teki ekan kerran ruokaa. Ja unirytmi on ollut päälaellaan, nyt on mennyt vähän paremmaksi, mutta siinä tulee takapakkeja. Uni ei tule ja nukkuu vähän.
Minä tietysti olen sitä mieltä, että olisi lääkäriin menon paikka. Kaveri taas pärjää omasta mielestään kyllä. Ja tietysti pärjääkin eli pysyy hengissä. Mutta ei paljon muuta.
Hyvät neuvot kelpaisivat. Ja huonotkin luen mielenkiinnolla.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie kaverisi harrastusten pariin, jotta saa muuta ajateltavaa.
Minä en saa häntä houkuteltua kotoa ulos. Mutta hän käy kahdesti viikossa liikuntaharrastuksessa. Tiedän että myös käy siellä, sillä mieheni käy samassa harrastuksessa. Lisäksi käy kerran viikossa kaupassa ja luulen, että monena viikkona siinä on ollut kaikki.
Nyt otti kyllä yhden työmaan itselleen, joten seuraan aktivoiko työnteko häntä yhtään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika vakavalta eli lääkäriin.
Niin tähän juuri kaipasin myös näkemyksiä. Itselleni on selvää, että olisi lääkärin paikka. Mutta liioittelenko huoleni kanssa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen takaisku? Jonkun sortin sopeutumishäiriödiagnoosin ehkä saisi ja se tarjolla oleva apu olisi joku terapia. Aika hidasveteistä sekin, että akuutteihin olotiloihin ei auta kuin tainnutuspillerit. Tosin se paastokin voi auttaa itsehillinnässä kun ei ole liikaa energiaa. Kai se on ihmisestä kiinni, mitä käytännön keinoja on selvitä takaiskuista. Eipä ne siellä terapiassa ja lääkkeillä saa muutettua ihmisten konkreettisia murheita muuksi. Murheet pitää saada murehtia rauhassa. Kai noita takaiskuja tulee monta kertaa elämässä. Suosittelen lukemaan vaikkapa erilaisia filosofisia tms. tekstejä kärsimyksestä. Ei psykologia ole ainoa tieteenala, mikä vaikuttaa ihmismieleen. Uskontojakin voisi pohtia. Tuskinpa on sellainen murhe jota joku muukin ei olisi kokenut?
Ei toki ollut mitään sellaista, mitä me muutkin emme olisi kokeneet. En jaksanut selostaa, mutta keksin lyhyen kuvailun: Orastava suhde kariutui. Mutta ei ollut mikään tyhjänpäiväinen suhde. Eli otti sitten tosi raskaasti.
Eli toki kyse on siitä surusta ja on oikeus surra tapahtunutta. Mutta tuota masennusta oli jo aiemmin, ja nyt tämä takaisku sitten aiheutti tosi kovia reaktioita. Toisaalta ei ne reaktiot olisi noin rajuja olleet, jos olisi ollut turhemmasta suhteesta kyse. Aiemmin on päässyt ihastuksen antamista pakeista parissa viikossa yli. Eli kyllä tuo varmasti menee ohi itsestäänkin, mutta nyt parissa kuukaudessa ei ole mitään huomattavaa muutosta parempaa tapahtunut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä pointti joka tapauksessa tuokin, että murheet pitää saada murehtia rauhassa. Jos mietin omalle kohdalle, niin onhan se hemmetin ärsyttävää, jos joku toinen tulee sanomaan, että kyllä sinun pitäisi jo olla päässyt tuosta yli.
Kaverille tuo oli varmasti yhtä paha paikka kuin läheisen kuolema. Eli jospa miettisin vielä miten itse olen toipunut läheisen kuolemasta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika vakavalta eli lääkäriin.
Niin tähän juuri kaipasin myös näkemyksiä. Itselleni on selvää, että olisi lääkärin paikka. Mutta liioittelenko huoleni kanssa? Ap
Et liioittele. Vie lääkäriin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie kaverisi harrastusten pariin, jotta saa muuta ajateltavaa.
Ei tuossa tilassa olevaa ihmistä voi oikein raahata harrastuksiin, kun perus funktionaalisuuskaan ei oikein ole kunnossa. Hieman paremmassa jamassa olevaa ihmistä se voisi kyllä auttaa, mutta ei AP:n kaveria.
AP, olen kanssa sitä mieltä, että kaverisi pitäisi ehdottomasti mennä lääkäriin. Tuossa tilassa uhkaavat jo perus puutostauditkin, puhumattakaan elämänlaadun yleisestä heikkenemisestä. Ihmistä on kuitenkin hyvin vaikea saada lääkäriin, jos ei tämä itse tajua oman tilanteensa vakavuutta. Masentuneena tms mielenterveysongelmista kärsivänä ei aina hahmota omaa parastaan, tai ei koe ansaitsevansa sitä.
Itse todennäköisesti yrittäisin tuossa tilanteessa vain jutella kaverille, ja yrittää saada tämän jotenkin ymmärtämään, että noin huono omista perustarpeista huolehtiminen ei ole oikeastaan pärjäämistä, ja että oman pahan oloon saa myös apua. Jos olet valmis tarjoamaan enemmän hands on -tyyppistä apua ja jos teillä on tarpeeksi läheiset välit että kehtaat ehdottaa, niin tarjoudu myös esimerkiksi siivous- tai ruoanlaittoavuksi silloin tällöin. Se voi ainakin tilapäisesti kohottaa kaverisi mielialaa, ja hälventää hetkeksi sitä sumua, jossa hän ilmeisesti nyt elää. Tsemppiä, toivottavasti kaverisi älyää lähteä lääkäriin jossain vaiheessa.
En kyllä lähtisi uskonnolla ja filosofialla sekoittamaan järkkynyttä päätä, voi aiheuttaa ahdistusta, ainakin jos hänellä itsellään ei ole sellaisiin sen kummempaa mielenkiintoa.
Minunkin mielestäni olisi hyvä käydä juttelemassa jollekulle ammattilaiselle, vaikka psykiatriselle sairaanhoitajalle, joka voisi arvioida onko tarvetta lääkärille. Jutella kenelle tahansa ammattilaiselle joka voisi arvioida tilannetta, kun on toistuva masennus kuitenkin, ettei jollain kerralla käy niin ettei hän pääse sieltä itse ylös.
Kuulostaa kyllä sellaiselta mikä paranee kyllä :) Voisitko sinä auttaa ystävääsi huolehtimaan syömisistään paremmin, hidastaahan tuo paranemista jos ei saa vitamiineja ja kunnolla energiaa ravinnosta. Helpoin tapa auttaa itseään on antaa aivoille ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mä olen ollut sun kaverisi kaltaisessa tilanteessa. Erotuksena se, että mun kaverit eivät auttaneet minua. Lopputulos oli, että unettomuus paheni niin pahaksi, etten lopulta päässyt kauppaankaan säännöllisesti. Laihduin 15 kiloa (olin normaalipainon alarajoilla ennen kuin laihduin), kuntoni romahti täysin ja lopulta erakoiduin 5 vuodeksi. En ole vieläkään kuntoutunut täysin ja diagnoosista on kuitenkin jo 4 vuotta. Pelkkä fyysinen kuntoutuminen vie aikansa, jos kunto romahtaa unettomuuden ja ruokahalun menetyksen takia. Siihen vielä sosiaalinen eristäytyminen. Tekee todella pahaa jälkeä ihmismielelle.
Auta ystävääsi nyt kun vielä voit.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mä olen ollut sun kaverisi kaltaisessa tilanteessa. Erotuksena se, että mun kaverit eivät auttaneet minua. Lopputulos oli, että unettomuus paheni niin pahaksi, etten lopulta päässyt kauppaankaan säännöllisesti. Laihduin 15 kiloa (olin normaalipainon alarajoilla ennen kuin laihduin), kuntoni romahti täysin ja lopulta erakoiduin 5 vuodeksi. En ole vieläkään kuntoutunut täysin ja diagnoosista on kuitenkin jo 4 vuotta. Pelkkä fyysinen kuntoutuminen vie aikansa, jos kunto romahtaa unettomuuden ja ruokahalun menetyksen takia. Siihen vielä sosiaalinen eristäytyminen. Tekee todella pahaa jälkeä ihmismielelle.
Auta ystävääsi nyt kun vielä voit.
Ap:n tilanne kuulostaa monimutkaiselta, miten auttaa ystävää kuitenkaan holhoamatta liikaa tai nolaamatta ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mä olen ollut sun kaverisi kaltaisessa tilanteessa. Erotuksena se, että mun kaverit eivät auttaneet minua. Lopputulos oli, että unettomuus paheni niin pahaksi, etten lopulta päässyt kauppaankaan säännöllisesti. Laihduin 15 kiloa (olin normaalipainon alarajoilla ennen kuin laihduin), kuntoni romahti täysin ja lopulta erakoiduin 5 vuodeksi. En ole vieläkään kuntoutunut täysin ja diagnoosista on kuitenkin jo 4 vuotta. Pelkkä fyysinen kuntoutuminen vie aikansa, jos kunto romahtaa unettomuuden ja ruokahalun menetyksen takia. Siihen vielä sosiaalinen eristäytyminen. Tekee todella pahaa jälkeä ihmismielelle.
Auta ystävääsi nyt kun vielä voit.
Ap:n tilanne kuulostaa monimutkaiselta, miten auttaa ystävää kuitenkaan holhoamatta liikaa tai nolaamatta ystävää.
Ap:n kannattaa valmistautua kaverin kohtaamiseen lukemalla hyvin kaverin sairaudesta. Masentunut luultavasti haluaa kieltää sairauden, eikä halua tunnustaa itseään "heikoksi". Ap:na listaisin kaikki ne oireilut, mitä ystävällä on ja selittäisin niiden oireiden kautta, kuinka erilainen ystävä nyt on kuin aikaisemmin. Ja kuinka ne oireet viittaavat masennukseen. Tärkeää olisi painottaa sitä, että kaverilla on sairaus, johon tarvitaan ammattiapua (ihan kuin mihin muuhun tahansa vakavaan sairauteen tarvittaisiin ammattiapua). Ja vaikka kaveri ei haluaisi myöntää, että sairastaa nimenomaan masennusta, niin joka tapauksessa tuoda esille se, että hänellä on hyvin vakavia ja huolestuttavia oireita, joita hänellä ei terveenä ole ollut ja joista tulee kertoa lääkärille. Vastaanhan se kaveri joka tapauksessa varmasti laittaa. Masennus on sellainen sairaus, jota ei itselleen halua myöntää. Mutta kyllä hän sisimmässään tietää itsekin, ettei kaikki ole hyvin, vaikka muuta esittää. Siihen "kaikki on hyvin" -esittämiseen ei vain saisi mennä muut mukaan...
Niin, tuo lääkäriin vieminenhän ei niin vain onnistu, kun kyse on aikuisesta ihmisestä, joka ei itse halua lääkäriin. Tänään juuri käytin paljon aikaa sen perustelemiseen miksi olisi syytä mennä lääkäriin, miten lääkäri voisi auttaa ja millä tavalla hän voisi päästä lääkäripelkonsa yli. Lupasin tietenkin hoitaa kaikki käytännön järjestelyt. Hän ei halunnut puhua asiasta, mutta kuunteli kyllä, mistä sanoinkin olevani tosi kiitollinen.
Hyviä lisäperusteluja annatte myös seuraavalle keskustelulle, kun joskus jatkan aiheesta. Tai siis ainakin sanotte asiat toisin sanoin, niin ehkä jokin versio menisi perille. Niin kuin tuo, että noin satunnainen ja huono syöminen ei oikeastaan ole enää pärjäämistä.
Ja tiesin kyllä jo aiemmin, että syö ja nukkuu liian vähän. Mutta vasta eilen hän sanoi, ettei ole syönyt kuin leipää. Se taas vähän järkytti. Minun olisi pitänyt huolehtia enemmän hänen syömisestään. Olen kyllä pyytänyt meille syömään, mutta eihän hän ole jaksanut lähteä kotoa. Nyt alan tehdä toisin päin. Eli menen käymään ja vien viemiseksi kunnon ruokaa. Ja voidaan myös kokata hänen luonaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuo lääkäriin vieminenhän ei niin vain onnistu, kun kyse on aikuisesta ihmisestä, joka ei itse halua lääkäriin. Tänään juuri käytin paljon aikaa sen perustelemiseen miksi olisi syytä mennä lääkäriin, miten lääkäri voisi auttaa ja millä tavalla hän voisi päästä lääkäripelkonsa yli. Lupasin tietenkin hoitaa kaikki käytännön järjestelyt. Hän ei halunnut puhua asiasta, mutta kuunteli kyllä, mistä sanoinkin olevani tosi kiitollinen.
Hyviä lisäperusteluja annatte myös seuraavalle keskustelulle, kun joskus jatkan aiheesta. Tai siis ainakin sanotte asiat toisin sanoin, niin ehkä jokin versio menisi perille. Niin kuin tuo, että noin satunnainen ja huono syöminen ei oikeastaan ole enää pärjäämistä.
Ja tiesin kyllä jo aiemmin, että syö ja nukkuu liian vähän. Mutta vasta eilen hän sanoi, ettei ole syönyt kuin leipää. Se taas vähän järkytti. Minun olisi pitänyt huolehtia enemmän hänen syömisestään. Olen kyllä pyytänyt meille syömään, mutta eihän hän ole jaksanut lähteä kotoa. Nyt alan tehdä toisin päin. Eli menen käymään ja vien viemiseksi kunnon ruokaa. Ja voidaan myös kokata hänen luonaan. Ap
Jos olet jo asiasta keskustellut hänen kanssaan, niin sinuna yksinkertaisesti varaisin sen ajan nyt lääkärille. Loppujen lopuksi masentunut ihminen ei kauhean paljon jaksa laittaa vastaan, jos toinen pysyy kovana eikä sorru uskomaan sairaan ihmisen selittelyjä.
Jos sun kaveri hourailisi kuumepotilaana ja oksentelisi pitkin poikin asuntoa, niin jäisitkö edelleen odottamaan sormet ristissä? Sun täytyy myös itse suhtautua hänen sairauteen kuten mihin tahansa sairauteen. Jos oikeasti uskot masennuksen olevan vakava sairaus, johon tarvitaan ammattiapua (mitä se on!), niin varaa se aika lääkärille ja tilaa vaikka taksi ja menette sinne yhtä matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mä olen ollut sun kaverisi kaltaisessa tilanteessa. Erotuksena se, että mun kaverit eivät auttaneet minua. Lopputulos oli, että unettomuus paheni niin pahaksi, etten lopulta päässyt kauppaankaan säännöllisesti. Laihduin 15 kiloa (olin normaalipainon alarajoilla ennen kuin laihduin), kuntoni romahti täysin ja lopulta erakoiduin 5 vuodeksi. En ole vieläkään kuntoutunut täysin ja diagnoosista on kuitenkin jo 4 vuotta. Pelkkä fyysinen kuntoutuminen vie aikansa, jos kunto romahtaa unettomuuden ja ruokahalun menetyksen takia. Siihen vielä sosiaalinen eristäytyminen. Tekee todella pahaa jälkeä ihmismielelle.
Auta ystävääsi nyt kun vielä voit.
Ap:n tilanne kuulostaa monimutkaiselta, miten auttaa ystävää kuitenkaan holhoamatta liikaa tai nolaamatta ystävää.
Ap:n kannattaa valmistautua kaverin kohtaamiseen lukemalla hyvin kaverin sairaudesta. Masentunut luultavasti haluaa kieltää sairauden, eikä halua tunnustaa itseään "heikoksi". Ap:na listaisin kaikki ne oireilut, mitä ystävällä on ja selittäisin niiden oireiden kautta, kuinka erilainen ystävä nyt on kuin aikaisemmin. Ja kuinka ne oireet viittaavat masennukseen. Tärkeää olisi painottaa sitä, että kaverilla on sairaus, johon tarvitaan ammattiapua (ihan kuin mihin muuhun tahansa vakavaan sairauteen tarvittaisiin ammattiapua). Ja vaikka kaveri ei haluaisi myöntää, että sairastaa nimenomaan masennusta, niin joka tapauksessa tuoda esille se, että hänellä on hyvin vakavia ja huolestuttavia oireita, joita hänellä ei terveenä ole ollut ja joista tulee kertoa lääkärille. Vastaanhan se kaveri joka tapauksessa varmasti laittaa. Masennus on sellainen sairaus, jota ei itselleen halua myöntää. Mutta kyllä hän sisimmässään tietää itsekin, ettei kaikki ole hyvin, vaikka muuta esittää. Siihen "kaikki on hyvin" -esittämiseen ei vain saisi mennä muut mukaan...
Olen kaikesta samaa mieltä. Ja olen lukenut paljon. Tänään siteerasin lukemastani mm. sitä, että joka artikkelissa sanotaan sama aika, että jos masennus / alakulo jatkuu yli 2 viikkoa, on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Ja puhuin myös tuosta heikkoudesta, nimenomaan samalla sanalla. Sanoin, että heikko on se, joka ei tee mitään eli jää vain kotiin. Vahva ihminen tekee asioille jotain ja lähtee avun piiriin. Eli heikko ei ole se, joka hakee apua, vaan päinvastoin.
Ja puhuin miten voi hakea apua unettomuuteen ja ruokahaluttomuuteen, jos ei halua masennukseen apua. (Luotan kyllä siihen, että lääkäri sitten hoksaa mistä on kysymys.). Olemukseltaan kaveri oli juuri sellainen, että tiesi minun olevan oikeassa, mutta ei halunnut puhua asiasta. Ja kaikille muille hän todellakin esittää aivan täyttä päätä, että kaikki on hyvin. Kukaan muu ei tunnu aavistavan mitään. Minä olen ainoa, jolle näyttää huonon olonsa. Mutta nyt ei ole yli kuukauteen puhunut minulle juuri mitään, joten joudun paljon arvailemaan ja aavistelemaan. Mutta kyllä minä sen huonon olon näen ja sen verran tiedon murusia saan häneltä, että tiedän sen minkä tiedän. Ap
Soitat kaveristasi häkeen. Kerrot että kaverisi ei ole syönyt eikä nukkunut 1,5kk,ei suostu menemään hoitoon ja pelkäät että tekee itselleen jotain. Hänet otetaan todennäköisesti tarkkailulähetteellä psykiatriselle osastolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuo lääkäriin vieminenhän ei niin vain onnistu, kun kyse on aikuisesta ihmisestä, joka ei itse halua lääkäriin. Tänään juuri käytin paljon aikaa sen perustelemiseen miksi olisi syytä mennä lääkäriin, miten lääkäri voisi auttaa ja millä tavalla hän voisi päästä lääkäripelkonsa yli. Lupasin tietenkin hoitaa kaikki käytännön järjestelyt. Hän ei halunnut puhua asiasta, mutta kuunteli kyllä, mistä sanoinkin olevani tosi kiitollinen.
Hyviä lisäperusteluja annatte myös seuraavalle keskustelulle, kun joskus jatkan aiheesta. Tai siis ainakin sanotte asiat toisin sanoin, niin ehkä jokin versio menisi perille. Niin kuin tuo, että noin satunnainen ja huono syöminen ei oikeastaan ole enää pärjäämistä.
Ja tiesin kyllä jo aiemmin, että syö ja nukkuu liian vähän. Mutta vasta eilen hän sanoi, ettei ole syönyt kuin leipää. Se taas vähän järkytti. Minun olisi pitänyt huolehtia enemmän hänen syömisestään. Olen kyllä pyytänyt meille syömään, mutta eihän hän ole jaksanut lähteä kotoa. Nyt alan tehdä toisin päin. Eli menen käymään ja vien viemiseksi kunnon ruokaa. Ja voidaan myös kokata hänen luonaan. Ap
Jos olet jo asiasta keskustellut hänen kanssaan, niin sinuna yksinkertaisesti varaisin sen ajan nyt lääkärille. Loppujen lopuksi masentunut ihminen ei kauhean paljon jaksa laittaa vastaan, jos toinen pysyy kovana eikä sorru uskomaan sairaan ihmisen selittelyjä.
Jos sun kaveri hourailisi kuumepotilaana ja oksentelisi pitkin poikin asuntoa, niin jäisitkö edelleen odottamaan sormet ristissä? Sun täytyy myös itse suhtautua hänen sairauteen kuten mihin tahansa sairauteen. Jos oikeasti uskot masennuksen olevan vakava sairaus, johon tarvitaan ammattiapua (mitä se on!), niin varaa se aika lääkärille ja tilaa vaikka taksi ja menette sinne yhtä matkaa.
Okei, hyvin avaat tuota näkemystäsi. En ole uskaltanut tehdä niin, koska mietin, että mitä jos hän ei suostu lähtemään sinne lääkäriin, kun menen hakemaan. Olen tosiaan ajatellut, että aikuisen ihmisen on lähdettävä lääkäriin vapaaehtoisesti, ei noilla oireilla vielä pakkohoitoon viedä. Mutta jos vain ottaisin riskin ja luottaisin siihen, että kyllä hän siinä tosipaikan edessä sitten myöntyisi. Ap
Alue: Aihe vapaa
Vie kaverisi harrastusten pariin, jotta saa muuta ajateltavaa.